On vuosia aikaa kysyä kysymyksiä ja vuosia löytää vastauksia

Edetessämme tässä epävarmassa, joskus kaoottisessa, mutta aina mahtavassa valtameressä joka on meidän elämämme kiertokulku, tajuamme että on vuosia aikaa kysyä kysymyksiä ja vuosia löytää vastauksia. Lopulta se ehkä pitääkin paikkansa. Kaikella on oma aikansa ja kaikella on oma taivaansa, jonka alle sijoittua.

Buddhalaisuus kertoo meille, että toisinaan etsimme asioita joita emme ole vielä valmiita löytämään. Uteliaisuus on kuitenkin meidän geeneissämme. Kysymyksien kysyminen itseltämme ja rajojen uhmaaminen ovat mielellemme luontaista, kuin myös tarkoituksen antaminen kaikelle, joka ympäröi tai vaivaa meitä.

“Kun luulimme, että meillä oli kaikki vastaukset, yhtäkkiä kysymykset vaihdettiin.”

-Mario Benedetti-

Kysymykset, joita teini-ikäiset saattavat kysyä olemassaolonsa mysteereistä eivät ole samoja joita keski-ikäiset kysyvät. Psykologi ja “Study of the Quality of Life” -laboratorion johtaja Michael F. Stegerin mukaan henkilö, joka löytää itsensä, on kaikista luovimmassa vaiheessa henkilökohtaista kiertokulkuaan. Jokaisella vaiheella on omat ongelmansa, siitä ei ole epäilystäkään. Kuitenkin nämä elintärkeät epäilykset antavat meidän sisäiselle moottorillemme energiaa jatkaa kasvamista ja muuttumista. 

Siispä toinen näkökohta, jota meidän tulisi pohtia, on kuinka löytää vastaukset kaikkiin näihin epäilyksiin koskien olemassaoloa, epäilyksiin jotka ovat meille kaikille hyvin yhteisiä. Onko tämä kaikki mitä elämällä on tarjota minulle vai odottaako minua jokin muu? Olenko valmis tekemään isompia ja parempia asioita vai pitääkö minun olla tyytyväinen siihen mitä minulla on nyt? Onko tämä sellainen rakkaus jonka ansaitsen? Miksi en ole vielä löytänyt täydellistä kumppania?

Tällaiset kysymykset ovat epäilemättä yleisimpiä ja tunnetuimpia mielemme tyhjiöitä. Ne ovat yleisimmät epäilykset jokaisen sydämessä, joka ikävöi tuoksua jostakin aidommasta ja syvällisemmästä. Me kannustamme sinua pohtimaan tätä tarkemmin.

Kaikki vastaukset voidaan löytää hiljaisesta nurkasta

Gregorio Marañón sanoi, että tulemme parantamaan kaikki maailman sairaudet, mutta kiirehtiminen ja hätäily ovat niitä jotka lopulta tappavat meidät. Elämme valitettavasti nopeutetussa ulottuvuudessa. On jopa vanhempia, jotka toivovat lastensa ohittavan tiettyjä elämänvaiheita jotta he voivat tutustuttaa nämä lukemiseen ja laskemiseen niin pian kuin mahdollista. He ajattelevat, monissa tapauksissa naiivisti, että tällä tavalla heidän akateeminen suorituksensa tulee olemaan parempi. Näin he takaavat lastensa menestyksen tulevaisuudessa. Tie, joka luultavasti tulee olemaan hieman pinnallinen kuvitelmissa, mutta todellisuudessa monimutkaisempi.

“Me olemme niin hätäisiä tekemään, kirjoittamaan ja antamaan äänemme kuulua ikuisuuden hiljaisuudessa, että unohdamme tehdä sen ainoan todella tärkeän asian: elää.” 

-Robert Louis Stevenson-

Toisaalta, pakkomielle tehdä asiat nopeasti on myös iskostunut jokapäiväiseen elämäämme. Me ennakoimme tulevaa ilman että elämme nykyhetkessä. Me elämme huomisessa, joka on vielä tulossa, ennen kaikkea siksi että meidän “tässä ja nyt” on todella vaativaa. Kiirehtiminen on jo olemassaolon tapa, joka antaa arvoa ja mainetta. Jos lopetat, tarkoittaa se ettei sinulla ole ideoita. Et siis ole tuottelias etkä pätevä. Kun taas todellisuudessa ainoa asia, jota tämä nopeuttaminen antaa meille on selvä, välttämätön tyytymättömyys sekä paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Eläminen huomiseen keskittyen pakottaa meidät olemaan yksinkertaisia, epävakaita sieluja joilla ei ole täyttä ja aitoa nykyhetken tiedostamista. Tämän “tässä ja nyt” -irrallisuuden keskellä emme ikinä tule löytämään vastauksia meidän elintärkeille tarpeillemme. Vuodet kuluvat epävarmuudessa ja turhautuneisuudessa. Emme saa unohtaa, että mieli tarvitsee rauhaa yhdistyäkseen juuriinsa, ympäristöönsä ja meidän tunteisiimme…

Sieltä löydämme parhaat vastaukset, tuosta tyynestä järvestä joka kuvaa rentoutunutta mieltä. Mieltä, joka ymmärtää että aito erinomaisuus on joskus eristäytymisen osaamista. Jos et ole vielä saavuttanut sitä tänä vuonna, tee siitä tavoite tulevalle vuodelle.

Elämän tarkoitus, perspektiivikysymys

Viktor Frankl puhui hänen aikakaudellaan ihmisten tarpeesta hankkia tahallinen omatunto. Toisin sanoen, päämäärän omaaminen ja sen puolesta taisteleminen, johonkin täysin ja merkittävästi uskominen ovat yksinkertaisia tosiasioita, jotka sallivat meidän muuttua vapaammiksi, vastuullisemmiksi ja meitä ympäröivään todellisuuteen yhdistyviksi ihmisiksi. Olennaisen päämäärän omaaminen tarjoaa meille tarkoituksen, ja samaan aikaan useamman kuin yhden vastauksen.

“Hän, joka antaa parhaat vastaukset ei ole viisain vaan ennemminkin hän, joka kysyy parhaat kysymykset.”

-Claude Lévi-Strauss-

Sosiologit kuitenkin sanovat että olemme meitä ympäröivän kontekstin vaikutuksen alaisia. Perhe, saamamme koulutus ja meidän psykososiaalinen ympäristömme ovat toisinaan niitä asioita jotka pistävät meitä tuolla tahallisella omatunnolla. Joten ymmärrys siitä mistä ikkunasta me katsomme läpi ymmärtääksemme elämää, auttaa meitä oppimaan tuntemaan itsemme paljon paremmin. Se auttaa meitä löytämään parhaat vastaukset tarpeisiimme.

Listaamme tässä lähestymistapoja, jotka jollain tapaa toimivat antamassa tarkoituksen monille kysymyksille joita kysymme itseltämme jossakin kohtaa:

• Hedonismi: elämän ensimmäinen prioriteetti on mielihyvä, keskittyminen olemassaolomme nauttimiseen.
• Materialismi: jonkun suurimpana tarkoituksena on kerätä niin paljon omaisuutta kuin mahdollista.
• Epäitsekkyys: päätarve tässä on epäilemättä itsemme tarjoaminen muille.
• Sensaation tavoittelu: elämisen tarkoituksena on kokea niin monia asioita kuin mahdollista, olivat ne sitten mitä tahansa.
• Psykologia: me pyrimme henkilökohtaiseen tarpeidemme täyttämiseen Maslow’n tarvehierarkian mukaisesti.
• Teismi: me keskitymme olemassaoloon, joka perustuu uskonnolliseen tai hengelliseen ohjeeseen, joka opastaa meitä kohti päämäärää ymmärtämällä elämää ja omaa olemassaoloamme.
• Rakkaus: eläminen keskittyy rakastamiseen ja rakkauden vastaanottamiseen.
• Rationalismi: me pyrimme saamaan laajan ja monipuolisen tietoisuuden.
• Militarismi: elämä on jatkuvaa selviytymistaistelua, joskus itseämme ja joskus muita vastaan.

Tämä lista on vain pieni esimerkki. Me olemme niitä joiden täytyy löytää tuonpuoleinen ja erityinen tarkoitus, joka täydentää meidät. Tarkoitus, joka johtaa meidät kohti parhaita vastauksia. Se joka panee liikkeelle kaikki meidän psykologiset ja motivoivat apukeinomme kohti tuota päämäärää.

Mikä on sinun päämääräsi?