Ihannoinnin tarve rakkaudessa
Kun rakastumme, ihannointi ei ainoastaan ole väistämätöntä, se on myös välttämätöntä. Se on hallitsematon ja intohimoinen tila, joka perustuu näkemykseemme rakastamastamme henkilöstä.
Kyseessä on varsin erityinen näkymä, joka aiheuttaa laajalti kunnioitusta. Toisen ihmisen positiiviset piirteet alkavat korostua liioitetulla tavalla. Lisäksi kyky nähdä negatiivisia piirteitä vähenee. Ajoittain toisen negatiiviset piirteet voivat muuttua jopa viehättäviksi.
Ihannointiprosessi kestää ainoastaan tietyn aikaa, sillä alkuperäinen intensiteetti vaatii rauhoittumista. Tilannetta on mahdotonta pitää yllä loputtomiin, sillä se vaikuttaa elämäämme hyvin kokonaisvaltaisesti. Se laskee keskittymistämme, sillä tuolloin kaikki energia kiinnittyy ainoastaan rakkaaseemme.
Ihannoinnin biokemiallinen prosessi
Ihastumisen aikana aivoissamme tapahtuu biokemiallinen prosessi. Prosessi on verrattavissa riippuvuuteen. Tämän vuoksi rakkautta verrataankin usein huumekauppaan ja hulluuteen.
Kun rakastumme, norepinefriinin ja dopamiinin kaltaiset kemialliset aineet kokevat muutosta aivoissamme. Myös fenyylietyyliamiinin tuontanto lisääntyy, mikä vaikuttaa hermovälittäjäämme ja aiheuttaa jännityksen kasvua. Sen vaikutukset näkyvät myös lisääntyvinä sydämenlyönteinä, punasteluna ja unettomuutena.
Fenyylietyyliamiinia tuotetaan myös joidenkin elintarvikkeiden, kuten suklaan kautta. Siksi suklaan koetaan lievittävän ahdistuneisuutta, joka syntyy rakkaasi poissaolosta. Ihannoinnin tilassa voi ilmetä seuraavanlaisia oireita:
- Sydämentykytyksiä, vilunväristyksiä ja pistelyä vatsassa (joita kutsutaan usein perhosiksi).
- Vahva hermostunut jännittyneisyys, punastelu, kylmähiki ja pupillien suurentuminen.
- Muutoksia kehon tuoksussa, lamaannuttava pelko ja fyysinen tarve toisen läsnäololle.
Psykologisiin oireisiin lukeutuvat:
- Täysi keskittyminen rakkaaseen, riippuvuus ja oman identiteetin menetys.
- Halu yhdistyä, ihannointi ja vaihtelevat tilat euforian sekä masennuksen välillä.
Ihannoinnin fantastinen jakso
Fantasia pääsee valloilleen ihannoinnilla. Jokainen osa toisessa tuntuu olevan täydellinen. Alamme luomaan ylimääräistä olentoa, joka perustuu henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi myös idealisoituihin haluihimme ja toiveisiin.
“Oi, rakkaani! Voit muodostaa itsellesi seuraavan johtopäätöksen: ajattelet, että kaikki jotka katsovat rakastasi, näkevät hänet yhtä kauniina kuin sinä. ”
-Ibn Arabi-
Olemme luoneet romanttisen ihmissuhteen käsitteen juurikin fantasioidemme avulla. Riippuen siitä, kuinka koemme rakkauden, etsimme tietynlaista ihmistä. Toisin sanoen pyrimme löytämään ihmisen, joka istuu parhaiten ihanteeseemme. Voimme kokea rakkauden esimerkiksi mahdottomuuden, kivun, ristiriitojen, intohimon, traagisuuden tai “täydellisyyden” kautta.
Säilytä yhteys todellisuuteen
Prosessi, jossa ihannoimme ihmistä, voi kestää jonkin aikaa. Kun ihannointivaihe hälvenee, suhde joko päättyy tai kehittyy. Lopputulos riippuu pitkälti siitä, kuinka paljon todellisuus poikkeaa odotuksistamme. Mikäli henkilö ei kohtaa laisinkaan ihannoidun hahmon kanssa, suhde ei todennäköisesti kestä kauaa.
Todellisuuden yhteentörmäys voi olla turhauttavaa ja traagista. Olemmehan ehtineet jo rakentaa fantasiaa jonkin aikaa päässämme. Todellisuuteen palaaminen tarkoittaa kuitenkin rakkauden kypsymistä. Muutos vahvistaa todellisen halumme olla yhdessä juuri tuon henkilön kanssa.
Rakkaus vaatii kahden ihmisen kommunikaation ytimen, sillä olemmassaolomme löytyy sisimmästämme. Ihmisen todellisuus on nimenomaan riippuvainen keskeisestä kokemuksestamme. Myös rakkaus on oleellinen osa tuota kokemusta.
Rakkaus on jatkuva haaste, ei lepopaikka. Se on jatkuvaa liikettä, kasvua ja yhdessä työskentelyä. Tällä tavoin se pitää sisällään harmoniaa ja ristiriitaa, iloa ja onnea. Rakkaudessa kaksi ihmistä kokee itsensä ja toisensa oman olemassaolonsa kautta.