Olen oman tarinani päähenkilö

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Julistan itseni oman tarinani päähenkilöksi, enkä ole sitä mitä muut yrittävät painostaa minua olemaan. Julistan itseni vastuuseen siitä mitä teen ja sanon, enkä ole vastuussa siitä mitä muut ymmärtävät sanoistani. Minun hyveeni määrittelevät minut. Parantaakseni haavani, rakastan kokonaista itseäni, ilman säröjä. Rakastan kaikkia epätäydellisiä puoliani, nautin jokaisesta hulluuden hetkestä, rakastan jokaista tekemääni virhettä ja syleilen jokaista varjoani…

Itsehyväksyntä on kompleksi ja sokkeloinen tehtävä. Se löytyy yleensä odotettavissa olevien tehtävien listalta kirjoitettuna näkymättömällä musteella, aivan kuin joku joka kirjoittaa ylös hyvät aikomuksensa uudelle vuodelle. Ja melkein aina, ilman että me edes huomaamme, saapuu päivä jolloin katsomme peiliin ja tunnemme äkillistä ja selittämätöntä neulanpistoa. Olemmeko todella sama henkilö kuin jonka kuva heijastuu peilistä? Kuinka peilit voivat näyttää meille niin selkeän, tahrattoman, ja täydellisen kuvan itsestämme, kun samaan aikaan tunnemme olevamme täysin ”rikki”?

”Suuruuden hinta on vastuullisuudessa.”

-Winston Churchill-

Ihmisissä, jotka eivät ole harjoittaneet itsehyväksyntää, tapahtuu usein jotain erityisen omituista. Heidän mukaansa muut ihmiset ovat vastuussa heidän epäonnestaan. Nämä ihmiset eivät ole sisäistäneet kaikkia niitä henkilökohtaisia ja tunnepitoisia ulottuvuuksia, jotka määrittelevät henkilön. He syyttävät muita heidän epäonnestaan ja epämukavasta tilastaan melkein automaattisesti, ja heillä on surullinen tappiomieliala.

Esimerkiksi: jos en löydä itselleni hyvää kumppania, oletan sen johtuvan siitä, että kukaan ei usko enää sitoutumiseen. Kun epäonnistun kokeessa, se johtuu siitä, että opettaja ei pidä minusta. Jos minulla ei ole hyviä ystäviä, se johtuu siitä, että ihmiset ovat epäaitoja ja kiittämättömiä. Jos olen väärässä jonkin asian suhteen, se johtuu siitä, että joku selitti asian epäselvästi minulle. Jos tunnen oloni epävarmaksi, se johtuu siitä, että perheeni…

Ihmiset, joilla on tämän kaltainen asenne, levittävät heidän turhautumisensa alkuperää kaikille heidän ympärillään oleville ihmisille. Siksi muutamat harjoitukset voivat olla terveellisempiä ja terapeuttisempia kuin ottamalla hallinta tilanteesta ja julistamalla itsesi oman tarinasi päähenkilöksi. Julista itsesi olevasi vastuussa siitä mitä olet ja mitä teet.

Omaksumalla henkilökohtaista vastuuta voit saavuttaa onnen

Itsesi julistaminen vastuussa olevaksi siitä mitä olet, mitä teet ja mitä ajattelet, on kehitystä. Henkilökohtainen vastuu tarkoittaa ennen kaikkea sitä, ettemme syytä muita omasta epäonnestamme. Se tarkoittaa myös kykyjä löytää eri tapoja saavuttaa tasapainoa ja omaa hyvinvointia, siitä huolimatta millainen negatiivisuus meidän ympärillämme vallitsee.

Tässä vaiheessa varmasti pohdit tarkoittaako tämä sitä, että voit olla onnellinen olivat olosuhteet mitkä tahansa. Mitä jos minulle selviää, että minulla on jokin tauti? Mitä tapahtuu, jos minun parisuhteeni on myrskyinen ja epävakaa?

Vastaus näihin on jo itsessään hyvin yksinkertainen. Ottamalla vastuu itsestämme tarkoittaa sitä, että ymmärrämme että kaikkia asioita on mahdotonta hallita. Fyysinen sairaus on oiva esimerkki tästä. Tässä tapauksessa, sen lisäksi että tiedämme kuinka hyväksyä asia, se mikä tekee asiassa eron, on meidän asenteemme.

Henkilö joka näkee itsensä oman elämänsä päähenkilönä eikä jonakin sivuhenkilönä ymmärtää, että ollaksemme onnellisia meidän on tehtävä päätöksiä. Täten kaikki asiat mitkä tekevät hänen tiestään sumeita, kaikki mitkä alentavat hänen itsetuntoaan, tai häiritsevät heitä, jäävät heidän taakseen. On parempi jättää nuo asiat taakse ja muistaa se sitoumus jonka teimme rohkealla hetkellä. Se rohkea hetki, jolloin päätit: ”tulin tähän maailmaan ollakseni onnellinen, enkä saa uhrata aikaa johonkin sellaiseen, joka tuhoaa iloisuuttani.”

Opettele ottamaan vastuu itsestäsi, julista itsesi vapaaksi

Tunnettu antropologi William Ury on saavuttanut merkittävän maineen työskennellessään henkistä kasvua välittäjänä ja tukijana kirjojen avulla, kuten Getting to Yes. Tämän kirjailijan mukaan vastuun ottaminen itsestämme pohjautuu kahteen perusasiaan. Ensiksi meidän opittava pitämään itsestämme huolta. Meidän on kyettävä näkemään tekojemme ja niiden seuraamuksien välinen suhde. Toiseksi, meidän on opittava kunnioittamaan sitoumuksia, joita meillä on muiden kanssa.

”Me olemme muisto joka meillä on, ja me olemme se vastuu jonka me omaksumme. Ilman muistia me emme ole olemassa, ja ilman vastuuta emme ehkä ansaitse olla olemassa.”

-José Saramago-

Ury ehdottaa myös, että saavuttaaksemme tuon taianomaisen tasapainon, meidän on sanottava itsellemme ”KYLLÄ” vahvistaaksemme itsemme ihmisinä, tunteaksemme itsemme olevamme kykeneviä olentoja, sekä kauniita ihmisiä, tavoitteidemme saavuttamisen arvoisia. Ury pyytää meitä seuraamaan seuraavia vaiheita saavuttaaksemme tämän:

4 askelta henkilökohtaiseen vastuuseen

1. Astu omiin kenkiisi. On todella mahdollista, että läpi elämämme olemme vain keskittyneet muihin, olemme pyrkineet tyydyttämään vain heidän tarpeensa. On aika kuunnella itseämme. On aika kääntyä autenttisesti omiin tunteisiimme ja arvoihimme. On aika selventää itsellemme mitä me haluamme ja mitä me emme halua.
2. Kirjoita itsesi kanssa sopimus. Jos et ole jo tehnyt näin, on suositeltavaa, että teemme tämän niin pian kuin mahdollista. Siinä ei ole sen enempää kuin vähempääkään kyse päivittäin ja joka hetki sen muistamisesta, että meidän on annettava huomiota omille tarpeillemme siitä huolimatta mitä muut tekevät.
3. Opettele menemään virran mukana. Itsestään vastuun ottaminen tarkoittaa myös luottamisen oppimista, sekä omiin kykyihimme että kohtaloomme. Oleta aina, että asioita ilmaantuu ja asioita myös poistuu elämästämme. Älä takerru mahdottomiin asioihin. Anna itsesi virrata.
4. Ja viimeiseksi muista, että elämäsi ei ole kilpailua. Ei ole olemassa lakia, jonka mukaan jotkut voittavat aina ja jotkut ovat tuomittuja häviämään. Hävitäksemme meidän on osattava juhlia elämää. Siinä on kyse antamisesta ja vastaanottamisesta. Se on yhteiseloa harmoniassa. Meidän on oltava vastuussa itsestämme, omista saavutuksistamme ja virheistämme, ilman että syytämme muita omasta turhautumisestamme.

Pistäkäämme nämä vinkit käytäntöön. Olkaamme oman olemassaolomme oikeita päähenkilöitä.