Paras tapa osoittaa rakkautta on sietää epätäydellisyyksiä
Täydellinen rakkaus voidaan löytää epätäydellisyyksien sietämisessä. Tämä tarkoittaa elämistä Disneyn tarinoiden täydellisen maailman ulkopuolella. Tuota ehdottoman omistautumisen, ihannoinnin ja sokeiden vastuullisuuksien maailmaa ei ole todellisuudessa olemassa.
Rakkaus, josta me puhumme ei mene vain puolitiehen. Se ei ole riippuvaista, aggressiivista, passiivista, eikä missään nimessä syyllistävää. Tällainen rakkaus on ehdottomasti suuri haaste. On vaikeaa edistää rakkautta, johon ei sisälly ihannointia. On vaikeaa pitää yllä realistisia odotuksia.
Puhuessamme epätäydellisyyksistä on tärkeää korostaa, että emme puhu pahoinpitelemisestä, aggressiivisuudesta tai mistään muustakaan tuhoavasta käytöksestä. Tuollaiset piirteet ovat sietämättömiä missä tahansa tilanteessa ja meidän tulisi aina tuomita tuon kaltaiset käyttäytymismallit.
Rakastuaksemme meidän on rakastettava yhteensattumia, ja rakastaaksemme meidän on rakastuttava erilaisuuksiin
Rakastuaksemme meidän on rakastettava yhteensattumia, ja rakastaaksemme meidän on rakastuttava erilaisuuksiin. Me olemme ne, jotka myöntävät termin ”tosi” vakauttaaksemme rakkauden. Ihastuksista yli pääseminen ja parisuhteen johtaminen kohti hyväksyntää ovat sen arvoisia.
Viat joita voimme suvaita ovat pieniä virheitä tai eroavaisuuksia tavoissa (esim. emme vie roskia ulos ajallaan, jätämme pyykit narulle niiden ollessa jo kuivia, annamme etusijan muille asioille vaikka ne ovat merkityksettömiä, emme laita korkkia takaisin hammastahnaan, jne).
Erimielisyyksien yhdistelmät eivät määrittele parisuhdetta. Jos ne määrittelisivät, puhuisimme parisuhteen sijaan painajaisesta. Siksi on tärkeää pitää mielessä mikä on tervettä ja mikä ei kun päätämme kenen kanssa aiomme jakaa elämämme.
Jos emme tee koetta oikein, siinä tulee todennäköisesti olemaan kohtalokkaita virheitä parisuhteen vakauden kannalta.
Päivittäiset vuorovaikutukset määrittelevät parin
Monella tapaa parisuhteessa tapahtuvat ristiriidat johtuvat yksinkertaisesti eri tavoista ja/tai prioriteeteista. Tässä mielessä meidän on nähtävä vaivaa ratkaistaksemme noita eroja.
Miksi asia on näin? Sillä tilanteissa, jotka eivät vahingoita sisintä itseämme tai pitkäaikaisia odotuksiamme, ei ole oikeaa tai väärää. Se minne jätämme sukkamme ei ole olennainen, vakava ongelma.
Rakkaudessa meidän on puhuttava toisillemme tasavertaisina. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on oltava tietoisia velvollisuudesta sietää asioita joista olemme eri mieltä ja jotka eivät ole ylivertaisia.
Jollain tavalla jaetut kokemukset muokkaavat meidät, meidät paketoidaan tunteeseen. Tämä on oikeaa sitoutumista. Pitääksemme sitä yllä meidän on jatkuvasti tutkittava tarpeitamme heti alusta alkaen. Meidän on vältettävä vastuun kiinnittämistä meidän vaivautuneisuuteemme vioista, joita näemme kumppanissamme.
Tunteet eroavat intohimosta, sillä ne kestävät kauemmin ja ne eivät rikkoudu helposti. Jonkun rakastaminen hänen kauneutensa takia ei ole rakkautta, se on ihastusta. Jonkun rakastaminen hänen älykkyytensä takia ei ole rakkautta, se on ihailua. Ja sitten taas, jonkun rakastaminen tietämättämme miksi, se on rakkautta.
Voisimme sanoa, että kahden ihmisen välille muodostuu ajan kuluessa rakkautta, kun he tekevät töitä hyväksyäkseen ja rakastaakseen toistensa eroja ja oikkuja. Tämä on enemmän kuin rakastumista, tässä kaksi ihmistä luo ehdoitta hyväksymisen taikaa.
Rakkaus tasapainottaa sisäisiä ja ulkoisia impulsseja. Se on akseli joka pitää jaettujen projektiemme vaihteet sulavassa liikkeessä. Kaikkein voimakkain ja intensiivisin voima on se, joka yhdistää meidät ymmärryksessä ja hyväksynnässä.
Tämä sisältää kumppanisi arvostamisen ja tunnistamisen. Tämä tarkoittaa toisen osapuolen, heidän henkilökohtaisen tilansa, vapauden, luottamuksen sekä kommunikaation kunnioittamista. Sen mukana tulee yhteiset suunnitelmat, anteliaisuus sekä onnellisuus rakastamasi henkilön kanssa olemisesta.
Miksi? Koska me elämme maailmassa jossa romanttiset parisuhteet kärsivät enemmän ja enemmän konflikteista. Yritämme etsiä täydellisyyttä oivaltamatta että me olemme luonnollisesti epätäydellisiä.
Jos pidämme tämän mielessä, voimme oivaltaa, että vain rakkaus käärittynä ”täydelliseen mieltymykseen” voi pelastaa meidät epäonnelta. Ja se on yhtä hyvä.
Täydellistä pariskuntaa ei ole olemassa. Itse asiassa, olemalla ”hyvä pari” ei tarkoita etteikö pariskunnalla olisi ongelmia. Se tarkoittaa, että he osaavat selvittää ne. Rakastaminen tarkoittaa, että osaamme rakastaa toistemme eroja. Siinä on kyse kumppanimme hyvien ja huonojen puolien näkemisestä ilman ruusunpunaisia laseja.
Maailman kaunein paikka on se, jossa me rakastamme ja meitä rakastetaan. Siellä me löydämme hellyyden, lauluja, luottamusta, vilpittömyyttä, urheutta, sinut ja minut, huomisen, ikuisuuden, sekä ”minä olen onnellinen, kun sinä olet” -tilan. Siellä missä on rakkautta, siellä sydän voi kuunnella mieluisinta musiikkiaan.