Olemmeko niin onnellisia kuin miltä näytämme sosiaalisessa mediassa?

Tänään minusta tuntuu hyvältä katsoessani itseäni peilistä, mutta minun ei kuitenkaan tarvitse ottaa kuvaa itsestäni, jotta muut näkisivät sen. Menin hetki sitten käymään ulkona ja väläytin hymyn kadulla sattumanvaraisesti vastaantulevalle kulkijalle, mutta minun ei tarvitse julkaista tätä tarinaa sosiaalisessa mediassa saadakseni osakseni “tykkäyksiä”. Pelkkä hymy riittää minulle aivan mainiosti.

Me kaikki olemme varmaankin jossain vaiheessa elämäämme yllättyneet siitä, kuinka pitkälle jotkut ihmiset ovat valmiita menemään sosiaalisessa mediassa näiden uusien kommunikaatiotapojen myötä. He paljastavat kaiken elämästään; he kertovat ajatuksensa ja päivittäiset aktiviteettinsa sosiaalisen median kanavien kautta, vetävät sivuun mieltänsä ja ajatuksiaan peittävän verhon ja paljastavat kovaan ääneen kaikki pelkonsa ja mahdolliset vikansa.

On hyvä todeta heti alkuun, että uusi teknologia ja sosiaaliset verkostot ovat kerta kaikkiaan loistavia keksintöjä, jotka ovat rikastuttaneet meidän elämäämme mitä moninaisimmin eri tavoin. Ne yhdistävät ihmisiä, lyhentävät välimatkoja ja jopa eri maailmojen välisiä etäisyyksiä ja tietenkin tekevät tiedon hankkimisesta huomattavasti paljon helpompaa kuin mitä se on ollut menneinä vuosikymmeninä.

On kuitenkin huomattava, että kaikella on tietty tarkoituksensa ja syynsä olla olemassa.

Mikä ihmeessä sitten motivoi niin monia ihmisiä julkaisemaan melko julkisesti ajatuksiaan joka ikinen sekunti tai ottamaan peilin kautta itsestään selfieitä aina muutaman tunnin välein postatakseen ne nettiin näkyville?

Haluan sinulta huomiota, haluan välittömästi tunnustusta ja kehuja

Sosiaalisen median myötä tuli käytettäväksemme aivan uusi sosiaalisen kanssakäymisen keino, joka ei edellytä esimerkiksi kotoa lähtemistä, jotta voisimme puhua keskenämme, jakaa asioita, vietellä meitä kiinnostavia henkilöitä tai jakaa hyödyllistä tai kiinnostavaa tietoa ystäviemme kanssa.

Tähän ilmiöön kätkeytyy eräällä tapaa varsin pelottava välittömyyden piirre. Enää ei tarvitse lähteä lainkaan ulos tai nousta bussiin. Voit tälläytyä kotona ja laittaa hiukset ojoon, asettaa kasvoillesi juuri oikeanlaisen hymyn ja ottaa itsestäsi kuvan, jonka voit sitten jakaa heti sosiaalisessa mediassa kaikkien nähtäville.

Ja palkinto tästä on niin ikään välittömästi saatavilla. Kymmenet tai kenties jopa sadat tykkäykset ja merkinnät alkavat ilmestymään profiiliin jo muutamien sekuntien kuluessa kuvan tai muun päivityksen julkaisemisesta. Tämä on jotain kerrassaan mahtavaa etenkin sellaisille ihmisille, jotka kaipaavat osakseen jatkuvasti stimulaatiota, välitöntä tunnustusta ja positiivista kannustusta ruokkiakseen itsetuntoaan ja hyvää oloaan. Totuus on kuitenkin se, että todellisuudessa tällainen huomio on valitettavasti hyvin lyhytkestoista ja ohimenevää.

Siispä he toistavat sen yhä uudelleen ja uudelleen käyttäen asiaan tuntikausia aikaansa, sillä tämänkaltaisen huomion ja kannustuksen osaksi saaminen muodostuu helposti eräänlaiseksi addiktioksi. Aina tulee olemaan se joku, joka antaa heille sekunnin ajan huomiotaan. Usein on jopa niin, että nämä ihmiset eivät edes välttämättä tunne kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat heille peukuttamalla osoittaneet tykkäävänsä kuvasta.

Vikojen, tyhjyyden ja tarpeiden jakaminen

“Minä tunnen oloni valtavan yksinäiseksi, tämä henkilö on pettänyt luottamukseni, minulla on tänään huono päivä, tämä maailma ei ole kaiken tämä kärsimisen arvoinen, tuo ihminen on tavattoman itsekäs, kukaan ei todella ymmärrä minua…”  

Olet ehkä jo törmännytkin tämänkaltaisiin statuspäivityksiin jo useamman kerran sosiaalisen median sivustoilla surffatessasi. Mikäli postauksen takana on oma ystäväsi, jota koet arvostavasi suuresti, et varmaankaan epäröisi sekuntiakaan vaan ottaisit puhelimen käteen soittaaksesi hänelle tai yrittäisit järjestää tapaamisen hänen kanssaan voidaksesi selvittää, mitä on tapahtunut, ja auttaa häntä parhaasi mukaan.

Oli miten oli, nämä viestit ovat julkisia purkautumisia. Raittiin ilman haukkaamisen tai yksin vietetyn hiljaisen hetken sijaan näiden viestien kirjoittajat haluavat mieluummin julkaista tunteensa ja mietteensä näillä verkkosivustoilla siten, että ne ovat mahdollisimman monen silmäparin nähtävissä.

Vaikket tuntisi kyseistä henkilöä henkilökohtaisesti, saatat ehkä jo muutaman päivän jälkeen itseksesi mielessäsi aprikoida, miten hänellä menee elämässään. Todellisuudessa kuitenkin asia on niin, että näillä ihmisillä on melkein alituiseen jotain ei-niin-positiivista julkaistavaa sosiaalisessa mediassa, oli tilanne mikä hyvänsä.

Tällaiset ihmiset kokevat asian niin, että on paljon parempi jättää kaikki epämieluisat tunteet, kiukunpuuskat, harmituksensa tai surunaiheensa julkisesti näkyville erilaisille kanaville kuten sosiaalisen median sivustoille.

Minä heijastan jotain sellaista, mitä en oikeasti ole, ja sitä kautta saan itselleni paremman olon

Onko vastaasi milloinkaan tullut feikkiprofiilia? Oletko kenties muodostanut ystävyyssuhteen tai jopa parisuhteen jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka osoittautui olevansa jotain aivan muuta kuin mitä hän sanoi olevansa? On olemassa hyvin monia sellaisia ihmisiä, jotka heijastavat itsestään sellaisia ominaisuuksia, joita heillä ei todellisuudessa ole laisinkaan. Nämä voivat välittyä esimerkiksi fantastisten tarinoiden kautta, joita täydentävät harhaanjohtavat ja tarinaa muka tukevat kuvat. 

Toisinaan saatamme nähdä tiettyjen ystäviemme käyttäytymismallin sosiaalisessa mediassa selkeästi toistuvana: he voivat esimerkiksi kertoa asioista, joita he todellisuudessa eivät koskaan ole tehneet tai esittää vääristynyttä kuvaa itsestään.

Monille ihmisille sosiaalinen verkosto on tavallaan suojaava kilpi, jonka takana he voivat pysytellä mukavuusalueellaan, joka mahdollistaa kaikkien pelkojen ja epävarmuuksien kätkemisen ja samalla sen, että välittää muille juuri sellaisen version itsestään, jollainen ehkä haluaisi olla. Sinun ei edes tarvitse lähteä kotoa minnekään voidaksesi löytää rinnallesi kumppanin. Sinun ei tarvitse enää mennä tapahtumiin voidaksesi ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samanhenkisiä ja jakavat kanssasi samat mieltymykset.

Nykyään koko maailma on vain yhden tai kahden klikkauksen päässä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä olisi jotain kerta kaikkiaan upeaa, mutta samalla se voi olla myös hyvin vaarallista riippuen tilanteesta ja henkilöstä.

Tasapaino

Tasapaino piilee siinä, että osaa nauttia elämästä intensiivisesti ja ottaa kaiken ilon ja hyödyn irti tilanteesta kuin tilanteesta samalla kun käyttää kaikkia mahdollisia aisteja apunaan: näköaistia, kosketusta, hajuaistia, makuaistia, kuuloaistia…

Mitkään muut kasvot eivät ole yhtä vietteleviä kuin ne, jotka näemme suoraan edessämme omia kasvojamme vasten. Mikään muu halaus ei tunnu yhtä lämpimältä kuin sellainen, jonka antaminen tuntuu ehdottoman tarpeelliselta ja johon kätkeytyy valtavasti kaipausta. Mikään muu keskustelu ei ole yhtä syvällinen kuin sellainen, joka saa alkunsa kahvikupposta nauttiessa saman pöydän ääressä istuskellessa.

Sosiaaliset verkostot ovat kerrassaan käteviä tiettyjen asioiden jakamiseen ja sellaisissa tilanteissa, kun haluaa pitää yhteyttä meistä kaukana asuviin ystäviin ja muihin ihmisiin. Sosiaalisessa mediassa saa välillä nauraa niin kovasti, että vatsaan alkaa sattua. Siellä voi oppia monia uusia asioita ja löytää joka päivä jotain uutta ja mielenkiintoista luettavaa. Samalla on kuitenkin ehdottoman tärkeää muistaa aina kunnioittaa omaa yksityisyyttään. Yritä löytää sellaista intiimiyttä, joka ei perustu tykkäyksille.

Sinun ei tarvitse jakaa omaa kuvaasi sosiaalisessa mediassa muille ihmisille vain siksi, että haluat heidänkin tiedostavan sinun senhetkisen onnellisuutesi tai surusi. Meistä jokaisen tulee oppia käsittelemään omaa suruamme ja nauttimaan omasta onnellisuudestamme ilman, että tarvitsisimme ympärillemme yleisöä sen aikana. Meidän on tiedettävä, mihin vetää sopiva ja kohtuullinen raja julkisuuteen jaettavan tiedon ja yksityisen elämän välille.

Kuvat: Pascal Campion