Objet petit a: Jacques Lacanin psykoanalyyttinen teoria

Teoriassaan Lacan toi esille tämän objekti a:n pääpiirteitä, jonka lisäksi aiomme käydä läpi tässä artikkelissa muutamia tämän ranskalaisen psykiatrin ja psykoanalyytikon teorian keskeisimmistä näkökulmista ja ajatuksista.

“Vain hän tuntee olonsa syylliseksi, joka antoi periksi halulleen.”

-Jacques Lacan-

Kuka oli Jacques Lacan?

Jacques Lacan oli ranskalainen psykoanalyytikko, joka esitteli aikanaan psykoanalyysiin innovatiivisia elementtejä. Hän opiskeli lääketiedettä ja erikoistui myöhemmin psykiatriaan. Lisäksi hän aloitti vuonna 1938 oman analyysinsä, joka on välttämätön prosessi jokaiselle psykoanalyytikolle.

Lacan tunnetaan ennen kaikkea ensimmäisestä esseestään Stade du miroir (suomeksi Peilivaihe), joka käsitteli sitä, kuinka pienet lapset tunnistavat itsensä peilin tai muun kuvajaista heijastavan välineen kautta, mikä saa lapsessa aikaan apperseption eli itsensä esineellistämistä ja havaitsemista ulkopuolelta noin kuuden kuukauden ikäisenä. Tämän ja muiden teostensa suhteen kirjailija tunnusti, että hänen teoriansa syntyivät Freudin luomista teoksista. Tämän lisäksi hän sisälsi työhönsä elementtejä myös muista tieteenaloista, kuten:

• Kielitieteet
• Filosofia
• Matematiikka

Toisaalta Lacan oli myös erittäin aktiivinen taiteen maailmassa. Hän muodosti hyviä suhteita aikansa suurimpiin taiteilijoihin, kuten Luis Buñueliin, Salvador Dalíin, Pablo Picassoon ja André Bretoniin. Lisäksi hän oli kiinnostunut surrealismista, oli läsnä kuuntelemassa James Joycen Ulysses-teoksen julkista lukemaa ja sekä ihaili suuresti Heideggerin ja Hegelin töitä.

Näin ollen hänen lähestymistapansa psykoanalyysiin on antanut meille täysin uudenlaisen tavan tarkastella taiteen sekä tiedottomuuden ja tyhjyyden välistä suhdetta, varsinkin, koska Lacan katsoi että Freudin työtä oli tulkittu väärin post-freudilaisten keskuudessa, jolloin hän päätti palasta siihen, laajentaen uusia käsitteitä ja sovelluksia.

Lacan piti asiaa niin tärkeänä, että se maksoi hänelle paikan ​​Kansainvälisessä psykoanalyyttisessä yhdistyksessä IPV:ssä, johon häntä ei hyväksytty sen jälkeen, kun hän oli lähettänyt yhdistykselle lausuntonsa, jossa hän esitteli uusia ideoitaan. Hän perusti kuitenkin Ranskan psykoanalyyttisen yhdistyksen ja oman freudilaisen koulukuntansa École Freudienne de Paris Pariisiin.

Objet petit a: mistä tässä käsitteessä on kyse?

Objet petit a viittaa kohteen eli objektin käsitteen osallisuuteen psykoanalyyttisessä teoriassa. Se nousee esille tarpeesta määritellä psykoanalyyttisen teorian alkuperäinen kohde. Lacan käytti viitteenä Freudin luoman “halun kadonneen objektin”. Lisäksi hän otti huomioon teoriassaan Donald Winnicottin “siirtymäobjektin” sekä Melanie Kleinin “osittaisen objektin”.

Lacan oli sopusoinnussa freudilaisen hypoteesin kanssa, jossa viitataan “halun kadonneen objektin” aiheeseen, jota etsitään jatkuvasti ja jota ei koskaan löydetä. Asymptoottinen kaipaus tyytymättömällä määritelmällä, mutta joka tarjoaa yksilölle mahdollisuuden oppia ollessaan kosketuksessa todellisuuteen.

Alussa Lacanin objet petit a koostuu halun puuttumisesta jotain kiinteää ja pysyvää kohtaan, sillä aina, kun halun kohde täyttyy, yksilö kääntyy kohti uutta kohdetta. Vaikka tämä käsite suunnattiinkin paljon tätä ulommas, objet petit a vastaa Autren alkua (autre = “toinen” ranskaksi), jolla haluttiin viitata halun toiseen.

Lacan käytti kirjainta “A” loogisena arvona, joka perustuu algebraan. Teoriassaan se on kuitenkin käsite, jota Lacan käytti metaforisoidakseen menetystä, koska hän käsitti subjektin sotkeutuneen haluun, toiseen, nautintoon ja rakkauteen sekä ahdistukseen. Siksi subjektin on vaikeaa päästää siitä irti, koska vastineeksi hänen on maksettava siitä menetyksen hinta.

Tästä syystä kyseessä ei ole jotain mitä olemme menettäneet, vaan se jatkuva tunne joka meillä on, ja joka osoittaa että jotain puuttuu elämästämme. Toisin sanoen objet petit a on toimi, jonka avulla naamioimme tämän puutteen.

Objet petit a:n erityispiirteet

Lacan itse on kutsunut luomaansa käsitettä monin eri tavoin: persoonallisuuden intiimein osa, pauna lihaa, absurdi, ahdistuksen ilmaus tai kauhistuttava. Näiden nimien avulla hän pyrki selittämään, mitä tämä ja muut teoriat käsittelevät. Katsotaan seuraavaksi, mihin käsitteisiin objet petit a liittyy:

• Nautinto. Objet petit a on solidaarinen tämän toiminnan ja halun syyn kanssa. Itse asiassa, se vastaa kysymykseen, mistä subjekti nauttii. Kyse on vietin tyydyttämisestä, ja toisaalta se on nautinto, mutta jonka perustana on kärsimys. Lisäksi se yltää – Freudin kuuluisaan teokseen Beyond the Principal Pleasure (Jenseits des Lustprinzips) viitaten -mielihyväperiaatetta kauemmas.
• Ahdistus. Lacan on sanonut, että ahdistusta ilmenee silloin, kun puute ei ole läsnä. Objet petit a liittyy tähän puutteeseen, koska juuri se tulee luomaan todellisuuden.
• Puute. Objet petit a on eräänlainen kuva, joka paljastaa hieman subjektin todellisesta puutteesta. Silloin se on kuin ikkuna puutteeseen.
• Haamu. Tämä viittaa samalla sekä fantasiaan että siihen, mikä vastustaa todellisuutta. Sillä on symbolinen, diskursiivinen ja merkittävä rakenne. Se liittyy objet petit a:han, koska subjekti voi yrittää ylittää sen saavuttaakseen sen tai aikailemalla sitä asettautuakseen uudelleen.

Lacanin teoria on niin laaja ja mutkikas, että sen opiskelu vaatisi lepoa ja meditaatiota sen ymmärtämiseksi, mikä johtuu ennen kaikkea teorian käyttämästä kielestä ja niistä käsitteistä, jotka se on perinyt strukturalismista ja matematiikasta. Ymmärtääksesi tätä teoriaa paremmin suosittelemme tutustumaan ensin Freudiin ja hänen teoksiinsa sekä käymään läpi askel askeleelta jokaista Lacanin luomaa kaavaa, sillä ne ovat kytkeytyneet toisiinsa.

Yhteenvetona voisimmekin todeta, että objet petit a on Lacanin “keksintö”, joka perustuu tai johon ovat vaikuttaneet Freudin ja hänen aikalaistensa ajatukset. Se käsittelee kohdetta, joka osoittaa saavuttamattomuuteen; nautinnon ylijäämään, joka liittyy ahdistukseen, puutteeseen, haamuun, haluun ja toiseen. Toisin sanoen, kyse on halun syyn kohteesta tai puutteen ikkunasta tai sen naamioimisesta.