Jacques Lacan ja alitajunnan rakenne
Jacques Marie Emile Lacan oli tärkeä hahmo Pariisin älymystöpiireissä suuren osan 1900-luvusta. Hänen nimensä liitetään usein psykoanalyysiin.
Hän kirjoitti ja opetti Freudin piilotajunnan keksimisen merkityksestä tutkien sitä itse teorian ja käytännön kontekstissa kuin myös sen yhteyttä laajaan joukkoon eri tieteenhaaroja.
Heille, jotka ovat kiinnostuneita freudilaisen koulukunnan filosofisista ulottuvuuksista, Lacanin työt ovat korvaamattomia. Viime vuosisadalla lacanilaisesta ajattelusta tuli eri psykoanalyyttisten keskustelujen keskeinen teema filosofisissa piireissä.
Varhaiset vuodet
Jacques Lacan syntyi huhtikuun 13. päivänä vuonna 1901. Hän oli varakkaan ja porvarillisen perheen esikoinen. Hänen vanhempansa Alfred Lacan ja Emilie Baudry kuuluivat syvästi katolisiin sukuihin.
Vuonna 1907 Lacan aloitti maineikkaassa Collège Stanislas -oppilaitoksessa, jota kävi Pariisin porvaristo. Sieltä hän sai vankan ala- ja keskikoulun kasvatuksen, joka keskittyi vahvasti uskontoon ja perinteisiin arvoihin. Hän suoritti koulun loppuun vuonna 1919, ja hänelle alkoi kehittyä filosofisia uskomuksia.
Lacanin ammatilliset saavutukset
Vaikka Lacanin ensimmäiset julkaisut ilmestyivät jo 1920-luvun lopulla, hänen kirjallinen uransa lähti kunnolla käyntiin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. 1930-luvulla nähtiin Lacanin ensimmäiset merkitykselliset julkaisut:
- Vuonna 1932 hän julkaisi väitöskirjansa psykiatriasta. Sen otsikko oli De la psychose paranoïaque dans ses rapports avec la personnalité (“Paranoidinen psykoosi suhteessa persoonallisuuteen”).
- Hänestä tuli tärkeä hahmo taidepiireissä johtuen hänen yhteistyöstään surrealistien ja dadaistien kanssa.
- Lacan esitteli ensi kertaa nyt kuuluisan teoriansa “peilivaiheesta” kansainvälisessä psykoanalyyttisessa yhdistyksessä (IPA) Marienbadissa vuonna 1936.
- Vuonna 1938 ranskalaisessa ensyklopediassa julkaistiin yksi Lacanin esseistä nimeltään Les complexes familiaux dans la formation de l’individu.
1930-luku oli ratkaisevan tärkeää aikaa Lacanin kehitykselle. Hänen nuoruuttansa leimasivat muun muassa psykoanalyysin, psykiatrian, filosofian, taiteen ja kirjallisuuden vaikutusten yhteentörmäys, sillä hän oli kiinnostunut niistä kaikista.
Tämä ajanjakso merkitsi myös sitä, että hänen töissään alkoi näkyä vahvasti eri tieteenalojen vaikutus. Hän ei ainoastaan opiskellut Freudin analyysia, vaan otti huomioon myös Hegelin dialektiikan ja Kojevin pedagogian. Lacan toi oman osuutensa näihin kolmeen näkökulmaan. Hän lisäsi mukaan eri “hulluuden” kokemukset lukuisista näkökulmista.
Sodan jälkeinen aika
1940-luku oli ratkaisevan tärkeää aikaa Lacanin uran kannalta. Tämän vuosikymmenen aikana hänestä tuli loistava analyyttinen ajattelija. Tuon ajanjakson aikana hän tuotti paljon kirjallisia töitä, mukaan lukien seitsemän vuosittaista seminaaria ja monet tunnetuimmista esseistään.
Sodan jälkeen Lacan oppi Ferdinand de Saussuren strukturalismista ja hänen seuraajistaan, kuten Claude Levi-Straussista ja Roman Jakobsonista.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Levi-Straussin teos Les structures élémentaires de la parenté (“Sukulaisuussuhteiden perusrakenteet”) auttoi käynnistämään strukturalistisen liikkeen Ranskassa. Tämä liike kukoisti 1950- ja 1960-luvuilla ja haastoi eksistentialismin teoreettisen ylivallan.
Tämä muutos ranskalaisessa sosiaaliteoriassa johti perustavanlaatuiseen suunnanmuutokseen Lacanin näkemyksissä maailmasta. Vaikka hänen fokuksensa olikin nyt muualla, hän pysyi silti uskollisena freudilaiselle strukturalistiselle psykoanalyysille.
“Piilotajunta on rakentunut kuin kieli.”
-Jacques Lacan-
Lacan teki itsestään ainoan puhdasoppisen freudilaisuuden kannattajan. Hän uskoi vakaasti, että analyysin kielen merkityksen palauttaminen oli avain siihen, että päästiin käsiksi Freudin mullistavaan lähestymistapaan psyykkisestä subjektiivisuudesta.
Lacan toi ilmi kaikki nämä ajatuksensa ja loi “lacanismin” laajassa manifestissaan nimeltä “Puheen ja kielen tehtävä ja alue psykoanalyysissä”.
Kuolema ja perintö
Vuonna 1980, elämänsä ehtoopuolella, Lacan päätti, että oli aika sulkea hänen koulunsa École Freudienne. Tämä oli kiistanalainen päätös, joka johti hänen seuraajiensa keskinäisiin konflikteihin.
Lacanilla ei kuitenkaan ollut paljon mahdollisuuksia osallistua näihin keskusteluihin, sillä hän kuoli vuonna 1981. Hänen vävynsä ja Le Séminaire –teoksen editoija Jacques-Alain Miller avasi koulun uudelleen.
Teoria kolmesta rekisteristä muodostaa Lacanin uran eri käsitteiden viitekehyksen. Nämä kolme rekisteriä ovat imaginaarinen, symbolinen ja reaalinen.
Nämä käsitteet eivät kuitenkaan pysyneet samanlaisina koko hänen elämänsä ajan. Jokaisen rekisterin luonnehdinta ja niiden väliset suhteet kävivät läpi monia tarkistuksia ja korjailuja hänen pitkän uransa aikana.
Kieli ja kulttuurikoodit Jacques Lacanin mukaan
Jacques Lacan toi esiin ajatuksen, että “piilotajunta on toisen diskurssi”, jossa “toinen” ymmärretään kaikeksi mikä on itsestä etäällä ja itsen ulkopuolella. “Toinen” on se ympäristö johon synnymme, se asia joka meidän on “tulkittava” selviytyäksemme ja kukoistaaksemme.
Elämän aikana saamme vähitellen tietoomme ja alamme ymmärtää erilaisia merkitsijöitä. Merkitsijät ovat merkkejä tai koodeja, jotka edustavat käsitteitä ja ideoita.
Nämä merkitsijät voivat tulla meille vain ulkoisesta maailmasta. Tästä syystä niiden on oltava osa “toisen” kieltä tai, kuten Lacan asian ilmaisee, “diskurssia”.
Lacanin mukaan omia ajatuksia ja tunteita voi ilmaista vain kielen kautta. Ainoa kieli, jota käytämme ilmaisemaan niitä, on siis toisen kieli.
Alitajunta luo tunteita ja mielikuvia, jotka on rakennettu perustuen toisen kieleen. Tästä syystä Lacan sanoo “piilotajunta on ‘toisen’ diskurssi”.
Lacanin teoriat ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla psykoanalyysin käytäntöön. Ne ovat mahdollistaneet myös objektiivisemman ja avoimemman tulkinnan alitajunnasta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Lacan, J. (1987). Seminario 11. Los cuatro conceptos fundamentales del psicoanálisis. Buenos Aires, Paidós, 9, 174.
- Fages, J. B. (1973). Para comprender a Lacan. Biblioteca de psicología.
- Braunstein, N. A. (1980). Psiquiatría, teoría del sujeto, psicoanálisis: hacia Lacan. Siglo XXI.