Logo image
Logo image

Itseohjattu oppiminen: mitä se on, ja miksi se on tärkeää?

3 minuuttia
Muutokset opettajien säätelemässä oppimisessa ovat kasvattaneet itseohjatun oppimisen tärkeyttä kaiken ikäisissä oppilaissa. Jatka lukemista!
Itseohjattu oppiminen: mitä se on, ja miksi se on tärkeää?
Gema Sánchez Cuevas

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Itseohjattu oppiminen on läheisessä suhteessa tapaan, jolla ihmiset säätelevät tunteita, kognitioita, käyttäytymistä ja ympäristöllisiä puolia oppimiskokemuksen aikana. Tämän lisäksi tiedämme, että on tärkeää kyetä hallitsemaan mieltä oppimisprosessien kannalta. Mitä aikaisemmin opimme tekemään tämän, sitä menestyksekkäämpää ja tyydyttävämpää koulutuskokemuksemme on.

On olemassa monia itseohjaamisen taitoja. Jotkut näistä ovat hyvä ajan hallinta, kyky valita parhaat strategiat ongelmanratkaisua varten ja kyky hallita aktiivisesti psyykkisiä tiloja, kuten turhautumista.

“Oppimisessa on kyse suhteesta itseen ja kyvystä ponnistella, käyttää itsehillintää ja kriittistä itsearviointia, jotka ovat välttämättömiä saadaksemme parhaat tulokset.”

-Linda B. Nilson-

Itseohjattu oppiminen: määritelmä

Barry Zimmerman on yksi tärkeimmistä tutkijoista itseohjatun oppimisen alalla. Hän vakuuttaa, että itseohjaamisessa ei ole kyse henkisestä tai akateemisesta suoriutumiskyvystä. Sen sijaan siinä on kyse prosessista, jonka avulla oppilaat voivat muuttaa henkiset taitonsa akateemisiksi taidoiksi. 

Some figure

Zimmermanin mukaan itseohjattu oppiminen ei sisällä pelkästään taidon yksityiskohtaisen tiedon saamista, vaan myöskin muita taitoja, kuten itsetietoisuutta, itsemotivointia ja kykyä käyttäytyä tavalla, jolla on mahdollista soveltaa opittua tietoa ja taitoja.

Aloittelevat oppilaat vakuuttavat itsensä vertaamalla itseään muihin ja ottamalla muilta vastaan palautetta. He myös laskevat usein epäonnistumiset puutteellisuuksiksi, joita he eivät edes hallitse. Kun taas kokeneet oppilaat, jotka tietävät kuinka hallita omaa oppimistaan, hyväksyvät epäonnistumisensa silloin, kun niin käy. Sen sijaan että he syyttäisivät epäonnistumistaan, he keskittyvät siihen, kuinka he voivat korjata heikot kohtansa.

Jos tarkastelemme asiaa toisesta näkökulmasta, voimme todeta että itsesäätely ei ole jotain, mitä on joillain oppilailla, mutta toisilla sitä ei ole. Zimmermanin mukaan itseohjaaminen koostuu tieteellisten prosessien soveltamisesta selektiivisesti jokaista oppimistehtävää varten. Nämä on valittava henkilökohtaisten ominaisuuksien pohjalta. Siksi olisi parasta puhua itseohjaamisesta oppimisen tai jonkin määritetyn oppimistyylin pohjalta.

Itseohjattu oppiminen sisältää tavoitteiden perustamista ja sitten oikeiden strategioiden valitsemista niiden saavuttamiseksi. Sitten kun ne on valittu, edistymistä on tarkkailtava ja tekniikoita on muutettava, jos tavoitetta ei saavuteta. Saatavilla olevaa aikaa on myös käytettävä tehokkaasti, valittuja metodeja on arvioitava, ja metodeja on omaksuttava tulevaisuuden oppimista varten. Meidän on tietenkin sovellettava opittuja uusia asioita tulevaisuuden ponnistuksia varten.

Itseohjatut oppimistaidot

Itseohjatut oppimistaidot ovat oleellisia oppimista varten. Tästä huolimatta opettajat harvoin opettavat niitä täsmällisesti. Siksi monilta oppilailta puuttuu itsenäisyyttä, motivaatiota, sinnikkyyttä ja positiivista hyvinvoinnin tunnetta opiskelujen aikana. Jotta opettajat voisivat siirtää nämä taidot tehokkaasti oppilailleen, on tärkeää että he tuntevat läheisesti kaikkein tärkeimmät itseohjaamisen mekanismit.

Oppilaat kokevat kolme perusvaihetta, kun he säätelevät omaa oppimistaan: suunnittelu, suoriutuminen ja pohdinta. Nämä vaiheet eivät ole välttämättä peräkkäisiä ja tässä järjestyksessä. Oppilaat voivat kokea monta sykliä oppimisen aikana.

Some figure
  • Suunnitteluvaiheen aikana oppilas asettaa itselleen tavoitteet ja standardit. Oppilaan olisi kyettävä täyttämään nämä tietyn tehtävän, session tai kurssin aikana. Tämä vaihe sisältää oppilaan havainnon oppimisympäristöstä.
  • Suoriutumisvaiheen aikana oppilas esittää sitoutumisensa oppimiskokemusta kohtaan. Tässä vaiheessa hän valvoo omaa oppimistaan. Hän voi verrata edistystään standardeihin, jotka hän asetti suunnitteluvaiheessa.
  • Pohdintavaiheen aikana oppilas ajattelee ja arvioi oppimiskokemuksensa. Tämä sisältää palautteen pohtimisen ja henkisesti ajatusten ja käsitteiden varastoimisen tulevaisuuden opiskelua varten.

Opettajat ja itseohjattu oppiminen

Ottaen huomioon itseohjatun oppimisen tärkeys, on oleellista, että opettajat opettavat nämä taidot selkeästi. Heidän on myöskin tarjottava strategioita auttaakseen oppilaita soveltamaan niitä oppimisprosessin aikana. Tämän opetusprosessin olisi sisällettävä:

Diagnath-van Ewijk ja Van Der Werf suorittivat vuonna 2012 tutkimuksen, joka keskittyi opettajien uskomuksiin ja käyttäytymiseen itseohjaavasta opiskelusta, ja tämä tutkimus osoitti, että opettajat uskovat näiden taitojen välittämiseen. Tutkimustulokset korostivat sitä, kuinka opettajien koulutus voisi tarjota heille näitä taitoja ja tietoja itseohjatun oppimisen edistämiseksi.

Meidän olisi kehitettävä strategioita, jotta opettajat voisivat opettaa näitä taitoja oppilaille. Tämä tarkoittaisi välineitä, lähteitä ja strategioita, joita he voivat käyttää luokassa.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


Zimmerman, B. J. (2002). Becoming a Self-Regulated Learner: An Overview. Theory Into Practice. https://doi.org/10.1207/s15430421tip4102_2

Zimmerman, B. J. (1990). Self-Regulated Learning and Academic Achievement: An Overview. Educational Psychologist. https://doi.org/10.1207/s15326985ep2501_2

Puustinen, M., & Pulkkinen, L. (2001). Models of Self-regulated Learning: A review. Scandinavian Journal of Educational Research. https://doi.org/10.1080/00313830120074206

Zimmerman, B. J. (1989). A Social Cognitive View of Self-Regulated Academic Learning. Journal of Educational Psychology. https://doi.org/10.1037/0022-0663.81.3.329

Dignath-van Ewijk, C., & van der Werf, G. (2012). What Teachers Think about Self-Regulated Learning: Investigating Teacher Beliefs and Teacher Behavior of Enhancing Students’ Self-Regulation. Education Research International. https://doi.org/10.1155/2012/741713


Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.