Nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gorka Jiménez Pajares

Viimeisin päivitys: 06 syyskuuta, 2024

Nykyään yhä useammat nuoret turvautuvat itsensä vahingoittamiseen kun he kohtaavat vaikeuksia elämässään. Aiheuttamalla itselleen fyysistä vahinkoa (esimerkiksi viiltelemällä) he onnistuvat vähentämään kokemaansa henkistä kipua. Tämä vähentää heidän ahdistuksen tunteitaan. Nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen sisältää narkoottisen vaikutuksen.

Itsensä vahingoittaminen tarkoittaa henkilön vapaaehtoisesti aiheuttamaa vahinkoa itselleen. Se voi olla joko suoraa tai epäsuoraa. Suoraan itsetuhoiseen käyttäytymiseen liittyy monesti itsemurha-ajatuksia ja -yrityksiä, kun taas epäsuoran itsetuhoisen käyttäytymisen tavoite ei ole itsemurha.

On tärkeää erottaa nämä kaksi termiä. Itsensä vahingoittamisen tai epäsuoran itsetuhoisen käyttäytymisen tavoite nimenomaan ei ole oman elämän lopettaminen. Paradoksaalisesti itseään vahingoittaessaan nuori yrittää saada “elämän sattumaan vähemmän”.

“Arvet, joita et näe, ovat ne, jotka sattuvat eniten.”

-Michelle Hodkin-

Nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen: vaarallinen pelastusvene

Koska nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen on lisääntynyt, sitä pidetään nykyään maailmanlaajuisena kansanterveysongelmana (Zaragozano, 2017). Yleisimpiä epäsuoria itsetuhoisia käyttäytymismalleja tai itseään vahingoittavia käyttäytymismalleja ovat viilto- ja ihohaavat, palovammat, hiusten irrottaminen, naarmuttaminen tai myrkyllisten aineiden nieleminen.

Joskus itseään vahingoittavaa käyttäytymistä esiintyy hyvin määriteltyjen kliinisten sairauksien, kuten masennuksen, anoreksian tai rajatilapersoonallisuushäiriön yhteydessä. Muissa tapauksissa itsensä vahingoittamista tapahtuu ilman näkyvää kliinistä syytä. Nuoren ikääntyessä nämä käytökset näyttävät lisääntyvän. Ne ovat myös yleisempiä naisten keskuudessa.

“Ihon viiltely on hallitsevampaa naissukupuolella, kun taas itse aiheutetut palovammat ovat yleisempiä miehillä.”

-J. Fleta Zaragozano-

Itsensä vahingoittamisen motiiveja

Kuten jo mainitsimme, fyysisen itsensä vahingoittamisen tavoite on luonteeltaan selvästi psykologinen. Aiheuttamalla itselleen fyysistä vahinkoa nuoret ilmaisevat psyykkistä kipuaan. Siksi itsensä vahingoittaminen voitaisiin konfiguroida “kärsimyksen ei-sanalliseksi ilmaisumuodoksi” (Zaragozano, 2017).

On löydetty jopa viisi motivaatiotyyppiä, jotka voivat mahdollisesti selittää, miksi yksilö vahingoittaa itseään. Selitämme niitä kliinisellä tapauksella alla.

• Hakea sosiaalista tukea perheeltä tai ystäviltä eli niiltä, jotka ovat tärkeitä nuorelle. Esimerkiksi Andrea on 21-vuotias potilas, joka itseään vahingoittaessaan mainitsee usein, että “Jos jätät minut, satutan itseäni”.
• Rangaistuksena. Andrea väittää: “Viiltelen itseäni, koska olen inhottava. En pysty saavuttamaan hyviä asioita tässä elämässä. En ansaitse perhettäni. He ovat niin mukavia minulle ja katso, kuinka maksan heille takaisin. Viiltelin itseäni, koska olen huono tytär.” Kuten huomaat, Andrean ajatukset ovat poikkeuksellisen toimintahäiriöisiä ja aiheuttavat hänelle paljon epämukavuutta.
• Tarkoituksena on vähentää henkistä kipua. Andrea mainitsee usein myös, että “Joskus ainoa tapa, jolla voin ‘lopettaa’ tuntemasta niin paljon, on satuttaa itseäni. Näin voin keskittyä viiltämisen aiheuttamaan kipuun tuskan sijaan. Se on konkreettisempaa kipua.”
• Itsemurhatyyppinen käyttäytyminen. Tämän käytöksen tavoite ei ole itsemurha. Sitä voitaisiin kuvata flirttailuksi todellisen itsemurhakäyttäytymisen kanssa. Andrea sanoo “Viiltelen itseni aina todella läheltä viimeistä arpea. Joka kerta yritän tehdä siitä syvän, mutta en uskalla! En pysty lopettamaan elämääni.” Hän tietää, että hänellä on syitä jatkaa elämäänsä kivusta huolimatta.
• Tyhjä olo. Tätä tunnetta on kuvattu laajasti rajatilapersoonallisuushäiriön yhteydessä. Itsensä vahingoittaminen on tapa täyttää tyhjiö jollakin, vaikka se olisi tuskallista. Andrea mainitsee, että ”Joskus tunnen oloni niin yksinäiseksi ja tyhjäksi, että vahingoitan itseäni. Se saa minut tuntemaan oloni hieman elävämmäksi. Se saa minut tuntemaan jotain muuta kuin tyhjyyttä.”

Ammattilaisen arvioinnin merkitys itsetuhoisessa käyttäytymisessä

Kliinisestä näkökulmasta katsottuna jokainen itsetuhoisen käyttäytymisen tapaus on merkittävä. Siksi meidän on kiinnitettävä rauhallista ja pohdiskelevaa huomiota tällaiseen käytökseen riippumatta sen taustalla olevasta motivaatiosta.

Suoran ja epäsuoran itsetuhoisen käyttäytymisen välillä on hieno raja. Tästä syystä ammattilaisen on aina suoritettava tiukka arviointi potilaasta ja löydettävä hänen ominaispiirteisiinsä parhaiten sopiva toimenpide.

“En ehkä hallitse mitään muuta, mutta hallitsen kehoani.”

-Karen Carpenter-

Tehokkaat interventiot

On olemassa neljä interventiotyyppiä, joiden on todettu olevan tehokkaita itsetuhoisen käyttäytymisen (ja mahdollisten kliinisten kokonaisuuksien) hoidossa. Ne ovat seuraavat (Zaragozano, 2017):

• Ongelmanratkaisuun perustuvilla interventioilla pyritään ratkaisemaan nuorten yhteinen puute: tehokas konfliktien ratkaisu. Tällä hoidolla nuoria koulutetaan tunnistamaan ja luonnehtimaan ongelmiaan, luomaan niihin ratkaisuja, toteuttamaan niitä ja arvioimaan niiden vaikutuksia.
• Kognitiivinen käyttäytymisterapia on erittäin tehokas interventio itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Sen tavoitteena on muuttaa tapaa, jolla nuoret näkevät tärkeitä tapahtumia. Näin ollen he tekevät terveempiä tulkintoja ja parantavat omaa hyvinvointiaan.
• Sosiaalisten taitojen harjoittelu pyrkii muuttamaan tapoja, jolla nuori suhtautuu ympäristöön. Tavoitteena on, että he kommunikoivat tehokkaasti ja vakuuttavasti, eivät itsensä vahingoittamisen kautta.
• Perheterapia on interventio, jolla on poikkeuksellisia etuja. Se pyrkii helpottamaan ratkaisuja syntyviin konflikteihin, jotka vaikuttavat perheiden vuorovaikutukseen parantamalla viestintää.

Apua sitä tyrkyttämättä

Meidän on korostettava, että jos olet havainnut itsetuhoista käyttäytymistä perheenjäsenessä tai ystävässä, ole tahdikas kommunikoidessasi hänen kanssaan. On tärkeää saada hänet näkemään, että olet paikalla, jos hän tarvitsee sinua. Älä ole liian tungetteleva tai tyrkytä apuasi, sillä se voi lisätä hänen ahdistustaan.

Tällaisissa tapauksissa on yleensä suositeltavaa ehdottaa, että hän hakee ammattiapua.

“Apua, olen tehnyt sen taas. Olen ollut täällä monta kertaa ennenkin. Satuttanut itseäni jälleen tänään. Ja pahinta on, ettei kukaan muu ole syyllinen.”

-Sia-