Itsetuhoisuus tai halukkuus satuttaa itseään

18 heinäkuu, 2017
 

Itsetuhoisuus, tai tosin sanoen itsensä vahingoittaminen, on joskus ainoa keino, jonka avulla ihminen tuntee voivansa käsitellä ongelmiaan. He yrittävät ilmaista tunteita, joita he epäonnistuvat selittämään sanoin ja vapauttavat sillä tavoin psyykkistä tuskaa. Sellaisille ihmisille, jotka satuttavat itseään, tuskalliset tunteet tulevat kuitenkin aina takaisin ja heille tulee tarve satuttaa itseään uudelleen. On siis tarpeen löytää muita keinoja saada tuntemaan olonsa paremmaksi satuttamatta itseään.

Itsensä vahingoittaminen on käyttäytymistä, pakomekanismi, jossa itsensä ilmaisemiseksi ja olonsa parantamiseksi henkilökohtaisten vammojen tuottaminen on ainoa tapa tulla toimeen sellaisten tunteiden kuten surun, vihan, syytösten tai raivon kanssa. Tämä pieni helpotus ei kuitenkaan kestä kauaa. Sen lisäksi salailu ja syyllisyyden aiheuttamat, itselle tehdyt vammat vaikuttavat tällaisesta käyttäytymisestä kärsivän perheisiin ja henkilökohtaisiin suhteisiin.

Itsetuhoisuuden eri tyypit

Itsensä vahingoittamisen impulssia saatetaan toteuttaa usein eri tavoin. Jotain yleisimmistä ovat polttaminen, viilteleminen tai ihon raapiminen, pään tai minkä tahansa kehon osan lyöminen, lävistäminen tai esineiden pistäminen ihon läpi, haavojen paranemisen estäminen tai myrkyllisten aineiden nauttiminen. Vähemmän selviin tapoihin, joilla henkilö voi asettaa itsensä vaaraan, kuuluvat runsas juominen, ajaminen holtittomasti tai minkä tahansa lääkkeen nauttiminen ilman varovaisuutta.

 

Itsetuhoisuuden merkit

Varoitusmerkkejä siitä, että perheenjäsen tai ystävä vahingoittaa itseään, voivat olla seuraavanlaisia:

Selittämättömät vammat, ruhjeet tai palovammat, useimmiten ranteissa, rinnassa, käsivarsissa tai reisissä, veritahrat vaatteissa tai sängyssä, tai veitsien, neulojen, lasin tai terävien esineiden löytäminen heidän tavaroistaan. Lisäksi heille sattuu usein onnettomuuksia ja he selittävät asian sillä, että ovat kömpelöitä tai kärsivät monista taka-iskuista, käyttävät pitkähihaisia paitoja tai pitkälahkeisia housuja myös kuumalla ilmalla. He ovat yleensä ihmisiä, jotka viihtyvät pitkiä aikoja yksin lukittautuneena kylpy- tai makuuhuoneeseen, sekä kärsivät eristäytyneisyydestä ja ärtyneisyydestä.

Miten käsitellä itsetuhoisuutta

  • Ensimmäinen askel on uskoutua jollekin ja puhua siitä mitä tapahtuu. Ensin ihminen saattaa pelätä puhumista, mutta usein on myös helpottavaa jakaa tapahtumat toisen ihmisen kanssa. Voidakseen tehdä niin, puhua itsetuhoisuudesta, henkilön täytyy keskittyä tunteisiinsa ja viestiä tavalla, joka saa hänen tuntemaan olonsa kaikkein mukavimmaksi.
  • Toinen askel on etsiä ammattiapua eikä jatkaa itsetuhoista käyttäytymistä. Terapeutin avulla henkilö pystyy ymmärtämään miksi hän satuttaa itseään. Sen vuoksi on erittäin tärkeää tunnistaa itsetuhoisuuden laukaisijat. Saavuttaakseen tämän, hänen täytyy tehdä töitä psyykkisen tietoisuutensa kanssa.
  • Kolmas askel on löytää uusia selviytymiskeinoja, sellaisia kuten tuskan ja vahvojen tunteiden ilmaiseminen, itsensä rauhoittaminen, kyky osata irrottautua sekä erityisesti sellaisten tekniikoiden etsiminen, jotka auttavat laukaisemaan jännitystä.
 

Asiantunteva hoito

Oikean terapeutin löytäminen saattaa viedä aikaa. On erittäin tärkeää, että valitulla terapeutilla on kokemusta traumojen ja itseaiheutettujen vammojen hoidosta. On ennen kaikkea kuitenkin tärkeintä, että osapuolten välillä vallitsee luottamus ja sydämellisyys.