Neuroseksismi: oletetut erot miesten ja naisten aivojen välillä
Jotkut tutkimukset väittävät, että miesten ja naisten aivojen välillä on tärkeitä eroja. Sitä neuroseksismi on. Siinä väitetään, että miesten ja naisten aivot ovat erikokoiset ja -muotoiset.
Nämä tutkimukset perustuvat neuromyytteihin, joita ihmiset usein käyttävät huomauttaakseen oletetuista eroista miesten ja naisten aivojen välillä. Mielenkiintoista on se, että neurotiedeyhteisö on ottanut tutkimuksiin osaa ja tukee niitä. Itse asiassa vain harvat ihmiset, useimmat heistä naisia, ovat uskaltaneet kyseenalaistaa nämä myytit.
Tarkastellaan nyt professori Sonia Reverter-Bañónin kriittistä mielipidettä neuroseksismiä kohtaan.
Kriittinen ajattelu vs. neuroseksismi
Reverter-Bañón on puhunut paljon erittäin mielenkiintoisesta anekdootista työssään. Vuonna 1915 neurologi nimeltä Charles Dana toi esiin mielipiteensä naisten äänestysoikeudesta The New York Times -lehdessä: “Jos naiset saavuttavat feminismin ihanteen ja elävät kuin miehet, tulevat he 25 % todennäköisemmin kärsimään dementiasta.”
Mutta mihin todisteeseen hän perustaa mielipiteensä? Hänen mukaansa naisten yläselässä oleva luu, joka hallitsee raajoja ja lantiota, on pienempi kuin miesten, mikä vaikuttaa naisten tehokkuuteen poliittisten aloitteiden arvioimisessa. Siitä syystä hänen mukaansa äänestäminen voi vaarantaa naisten terveyden.
Professori Reverter-Bañónin mukaan tämä mielipide johtuu “pseudotieteellisestä ajattelusta”. Tällä termillä hän viittaa tiedeyhteisön vaarallisiin ja tuomitseviin uskomuksiin osallistumiseen. Ja tohtori Dana on täydellinen esimerkki siitä, minkä tiedeyhteisö on tehnyt “selväksi” monien vuosien aikana: miesten ja naisten hermoston väliset erot.
Neuroseksismi ja neuromyytit
OECD-järjestön mukaan (2002) neuromyytti on väärinkäsitys. Toisin sanoen kyseessä on virheellinen tulkinta tai tieteellisten faktojen “tahallinen muokkaaminen”.
Neuroseksismi terminä on uudissana. Se yrittää leimata kaikki ajatukset ja teoriat, jotka käyttävät neurotieteellisiä tutkimuksia vahvistaakseen uskoa siitä, että miesten ja naisten aivot ovat erilaiset. Itse asiassa sitä käytti ensimmäisenä Cordelia Fine vuonna 2008. Sitten siitä tuli suosittu hänen julkaisemansa kirjan yhteydessä Delusions of Gender: How Our Minds, Society, and Neurosexism Create Difference (2010).
Neurofeminismi syntyi siis taistelemaan neuroseksismiä vastaan. Neurofeminismi väittää, että hypoteesit siitä että miesten ja naisten aivot ovat erilaiset, perustuvat vääriin tuloksiin, huonoihin menetelmiin, todistamattomiin oletuksiin sekä ennenaikaisiin johtopäätelmiin. Tutkijat myös usein sivuuttavat sen kuinka syvällinen naisten mieli on. Ja lopuksi neurofeminismi väittää, että ennakkoluulot ja harhat vaikuttavat tuloksiin.
Mutta kun on kyse aivojen seksuaalisten erojen tutkimisesta, on seuraavilla kysymyksillä valtava vaikutus:
1. Sukupuolitermien sekavuus
Reverter-Bañónin mukaan sukupuoli on roolin jatkuvuuden pääelementti ja se voi olla patriarkaalista.
Hän kertoo myös, että on välttämätöntä analysoida sukupuolitutkimuksia. Onko olemassa tieteellistä selitystä sille, miksi yhteiskuntamme erottelee sukupuolet kahteen eri “rooliin” ja kasvattaa ihmiset tietyllä tavalla siitä riippuen?
2. Todisteiden puute ja harhat
Kuten jotkut kirjailijat ja metatietotutkimukset ovat vahvistaneet, oletetut tieteelliset todisteet eivät voi johtaa tieteellisesti vahvistettuihin johtopäätöksiin sen suhteen, että miesten ja naisten väliset aivot ovat erilaiset. C. Vidal (2011) ilmaisi joitakin ajatuksia tähän liittyen:
- Aivojen erot pienessä ihmisryhmässä eivät ole tilastollisesti ratkaisevia. Todisteet osoittavat, että kun analysoitavia henkilöitä on monia, ovat aivojen erot merkityksettömiä. Tämä johtuu siitä, että ihmisten aivoissa on erilaisuuksia, sukupuolesta riippumatta.
- Tärkeitä tuloksia saatiin yleensä keinotekoisten laboratoriokontekstien yhteydessä.
- Kun on kyse funktionaalisesta magneettiresonanssikuvauksesta, tarjoavat magneettikuvat vain staattisen kuvan tietystä aivojen tilasta. Tätä voidaan pitää suorana todisteena siitä, että biologiset tekijät tai kulttuuriset prosessit muuttavat aivojen tilaa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
Reverter Bañón, S. (2016). Reflexión crítica frente al neurosexismo.
-
Bem, S. L. (1983). Gender schema theory and its implications for child development: Raising gender-aschematic children in a gender-schematic society. Signs: Journal of women in culture and society, 8(4), 598-616.
-
Pallarés Domínguez, D. V. (2016). Neuroeducación en diálogo: neuromitos en el proceso de enseñanza-aprendizaje y en la educación moral.
-
Bañón, S. R. (2010). La deriva teórica del feminismo. Daimon Revista Internacional de Filosofia, 153-162.
-
Vidal, C. (2012). The sexed brain: Between science and ideology. Neuroethics, 5(3), 295-303.
- JORDAN-YOUNG, R. M. (2010), Brain Storm: The Flaws in the Science of Sex Differences. Harvard University Press.
-
Hyde, J. S. (2005). The gender similarities hypothesis. American psychologist, 60(6), 581.
-
Hyde, J. S. (2006). Gender similarities still rule.
-
Hyde, J. S. (2007). New directions in the study of gender similarities and differences. Current Directions in Psychological Science, 16(5), 259-263.