Tunne näkökulmat itsestä, mutta älä takerru niihin
Monet sosiaalipsykologian teoriat ovat yrittäneet määritellä “itseä”: alkaen 1800-luvulla William Jamesista, joka erotti ”minän” kokemusobjektina ja ”minän” tarkkailijana, aina kaikkein oikeaoppisimpiin psykoanalyyseihin. “Itse” on viittaus siihen osaan, keitä me olemme. Se antaa merkityksen identiteetillemme ja se riippuu siitä kuinka näemme itsemme elämämme kokemuksien päähenkilönä. Tässä artikkelissa opimme eri käsitteitä ja näkökulmia “itsestä”, mukaan lukien “itsen” ristiriidasta, näkökulmista ja monimutkaisuudesta.
Vaikka ihmisillä on vain yksi ainutlaatuinen ydin, se koostuu kuitenkin useammasta kuin yhdestä itsestä. Olemme kaikki monien roolien, näkökohtien, menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden itsen summa. Hyvä tapa ylläpitää tervettä itsetuntoa on olla tietoinen näistä kaikista. Niitä on arvostettava, ne on hyväksyttävä, mutta niihin ei saa sekaantua. On ymmärrettävä, että yksikään näistä itsen eri ominaisuuksista ei sulje sisäänsä kokonaisuutta siitä, keitä me olemme.
Miksi tämä on niin tärkeää? No, jos jossain vaiheessa elämäämme jokin kokemus, tai useat eri kokemukset, pienentävät tai vahingoittavat yhtä ”itseä”, se ei ole maailmanloppu. Muut ”itset”, jotka ovat vahingoittumattomia, voivat kompensoida heikkoja itsejä ja lievittää niiden kipua.
Mutta jos takerrumme johonkin tiettyyn osaa itsestämme, mikä tahansa haastava olosuhde muuttuu todella uhkaavaksi. Tämä vaikeuttaisi jokapäiväistä elämäämme. Tarkastellaanpa joitain psykologisia teorioita jotka yrittävät määrittää itsen, ja millainen on sen suhde tunteisiin ja itsetuntoon.
Higginsin teoria itsen ristiriidasta
Edward Tory Higgins kehitti teorian itsen ristiriidasta, joka keskittyy sisäistettyihin standardeihin, joita hän kutsuu ”itsen oppaiksi”. Tämä tutkija ehdottaa, että itse ei ole mikään yksittäinen käsite. Hän väittää, että on olemassa kaksi kognitiivista ulottuvuutta, joita voimme käyttää arvioidaksemme itsen eri tilojen erot: itsen piirit ja itsen näkökulmat. Viimeisessä kriteerissä on havainto, joka yksilöllä on hänestä itsestään. Se sisältää myöskin havainnon, jonka hän uskoo läheisellään (puoliso, perhe, ystävät, jne.) olevan hänestä.
Teoria itsen ristiriidasta ehdottaa eri itsen piirejä, jotka perustuvat henkilön omaan havaintoon sekä muiden havaintoihin. Nämä ovat: todellinen itse (mitä olen), ihanteellinen itse (mitä haluaisin olla), pitäisi olla -itse, potentiaalinen itse (mitä voisin olla) ja tulevaisuuden itse (mitä toivon olevani).
Higginsin mukaan todellinen itse on itsekäsityksen perusta; mitä tiedämme itsestämme ja mitä muut tietävät meistä. Muut itset ovat itsen oppaita, jotka kertovat mihin suuntaan on kuljettava ja mikä on toivottu määränpää.
Niin kauan kun eri itsen ilmestymien välillä ei ole liikaa ristiriitaa, itsetunto tulee olemaan hyvä. Tämän lisäksi, jos yhteen tiettyyn itseen kiinnitetään liikaa huomiota tai siihen sulaudutaan, henkilö alkaa tuntemaan tiettyjä tunteita.
Esimerkiksi jos pitäisi olla -itse on meille liian tärkeä ja olemme siihen takertuneita, tulemme tuntemaan syyllisyyttä jos jokin katkaisee sen. Jos olemme pakkomielteisiä ihanteellista itseämme kohtaan, mutta emme kykene saavuttamaan tavoitteitamme, tulemme tuntemaan turhautuneisuutta.
Itsen oppaat ovat positiivisia, ja ne auttavat meitä kasvamaan. Mutta avain on siinä, ettei yhteenkään niistä saa takertua. Sen sijaan on varmistettava, että pidämme huolta todellisesta itsestämme, siitä oikeasta itsestä.
Linvillen itsen kompleksisuusmalli: näkökulmia itsestä ja erilaistuminen
Patricia Linville kehitti neljäosaisen mallin, joka yhdistää lukuisat itsen kuvaukset ja itsen moninaisuuden emotionaaliseen vaihtelevuuteen.
Ensimmäinen ehdottaa, että itse esiintyy kognitiivisesti useiden näkökohtien nimissä. Nämä näkökohdat riippuvat osittain sosiaalisista rooleista, joita henkilöllä on elämässään (esimerkiksi vaimo, äiti, asianajaja, jne.) ja niitä ihmissuhteita, joita yksilö luo (työtoverit, kilpailut, tukevat suhteet, äidilliset, jne.), henkilön harrastamia aktiviteetteja (pokerin pelaaminen, uiminen, kirjoittaminen) tai persoonallisuuspiirteet (kunnianhimo, luovuus, jne.).
Jokainen näistä itsen näkökohdista järjestää ehdotuksia ja ominaisuuksia itsestä. Nämä sisältävät persoonallisuuspiirteet, fyysiset piirteet, kyvyt, mieltymykset, tavoitteet ja omaelämäkerralliset muistot. Ne järjestävät ne sellaisella tavalla, että itsen näkökohdat eroavat toisistaan, sillä ne käsittävät eri ominaisuuksia.
Linville määrittää itsen moninaisuuden perustuen kahteen elementtiin: itsen näkökohtien määrään ja kyseisten näkökohtien erilaistumisen asteeseen. Ihmiset, joiden itse on erittäin moninainen, järjestävät itsetuntemuksensa monien itsen näkökohtien suhteessa ja ylläpitävät suurempia eroja niiden välillä.
Tässä mielessä on tavallista, että jotkin roolit tuntuvat hyvältä ja että jotkut eivät tunnu hyviltä. Esimerkiksi nainen saattaa olla ylpeä itsestään äitinä, mutta hän häpeää työsuoriutumistaan.
Sanokaamme, että meillä on korkea itsen moninaisuus (monta hyvin eriteltyä itsen näkökohtaa). Tämän seurauksena emotionaaliset reaktiomme ovat vähemmän äärimmäisiä, kun jokin ”satuttaa” yhtä itsemme näkökohtaa. Se mikä meihin vaikuttaa äitinä, sen ei tarvitse vaikuttaa siihen kuka olemme työntekijänä, tyttärenä, siskona tai ystävänä.
Johtopäätös
On terveellistä ylläpitää tiettyä “itsen opasta” elämän aikana. Nämä oppaat auttavat asettamaan elämälle haasteita ja tavoitteita. Ne auttavat meitä myös olemaan johdonmukaisia ja työskentelemään sen eteen mitä haluamme ja mitä ansaitsemme. Toisaalta, niin kuin Linvillekin toteaa, on hyvä olla olemassa eri näkökulmia itsestä, mutta varmistakaamme, että ylläpidämme itsen moninaisuutta, ja että emme takerru mihinkään niistä.
Suojellaksesi itsetuntoasi ja pitääksesi mielialasi vakaana, on tärkeää, että olet tietoinen kaikista itsen näkökulmista ja itsen kuvauksista. Näe vaivaa niiden eteen, paranna niitä, mutta älä määritä itseäsi minkään yhden itsen ominaisuuden mukaan.
Jos näemme vaivaa sen eteen, ettemme takerru mihinkään itsen näkökulmaan, meidän on helpompi käsitellä elämän ylä- ja alamäkiä. Ajatelkaamme sitä niin, ettemme laita kaikki munia yhteen koriin. Mitä ikinä tapahtuukaan yhdelle itsen kuvaukselle, siitä tulee vähemmän tärkeä itsetuntomme ja mielialamme kannalta. Tämä johtuu siitä, että meillä on niin monta muuta johon voimme nojata. Kuten Patricia Linville sanoo, korkea itsen moninaisuus suojelee meitä vaikeina aikoina, mutta se auttaa meitä myös pitämään jalat maassa hyvinä aikoina.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Morales, F.(1994). Psicología Social. Madrid: McGraw-Hill.