Miten voin auttaa lastani jos hän on masentunut

Miten voin auttaa lastani jos hän on masentunut
Laura Reguera

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Laura Reguera.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Lapset voivat kärsiä masennuksesta aivan samalla tavoin kuin aikuisetkin. On täysin normaalia, että lapsemme kertovat tai osoittavat meille tuntevansa olonsa surulliseksi, onnettomaksi, ärtyneeksi tai lannistuneeksi lyhyen aikaa. Lapsen kärsiessä kliinisestä masennuksesta tilanne on kuitenkin aivan toinen. Meidän tuleekin tietää, miten erottaa kielteisten tunteiden ilmaiseminen itse sairauden oireista.

Jos negatiiviset tunteet alkavat nousta esiin lapsessa, ottaen valtaansa aina vain enemmän tilaa ja vaikuttaen hänen elämänsä eri osa-alueisiin kuten koulumenestykseen tai perheen kanssa vietettyyn aikaan, hän saattaa olla kliinisesti masentunut. Voimmeko me vanhempina tehdä mitään auttaaksemme lasta tällaisessa tilanteessa? Kyllä, me voimme tehdä todella paljon. Jatkamalla lukemista selviää, miten tunnistaa lasten masennus ja miten toimia sen suhteen.

“Yksi onnekkaimmista asioista mitä elämässä voi tapahtua, on viettää onnellinen lapsuus.”

Miten tunnistaa onko lapseni kliinisesti masentunut?

Ennen kuin voimme parantaa masennusta, meidän tulee tietenkin ensin tietää varmaksi, että lastamme vaivaa juuri kyseinen ongelma. Tästä varmuuden saadaksemme meidän tulee pitää silmällä erilaisten viitteiden joukkoa, jotka voivat olla merkki lapsen todella olevan masentunut. Oli tilanne mikä tahansa, meidän tulee viimekädessä tietenkin aina hakea ammattilaisen diagnoosi lapsemme terveydentilasta.

Seuraaviin merkkeihin kannattaa kiinnittää huomiota: ärtynyt tai masentunut mieliala, käytökselliset tai kurinpidolliset ongelmat, mielenkiinnon tai mielihyvän katoaminen, matala itsetunto, sosiaalinen eristäytyneisyys, levottomuus, vaikeudet keskittyä, sekä arvottomuuden ja epätoivon tunteet.

poika yksin ulkona

Muihin oireisiin, joiden vuoksi kannattaa kantaa huolta, lukeutuvat muiden muassa: muutokset ruokahalussa, toistuva itkeminen, häiriöt unirytmissä (joko liikaa tai liian vähän unta), valitukset fyysisestä kivusta, väsymys, painon kertyminen tai laskeminen, yritys vahingoittaa itseään, lapsen ikäluokalle epätavanomainen kasvu tai paino sekä viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, joko itsemurhasta puhuminen tai sen yrittäminen.

Kannattaa pitää mielessä, että tämänkaltaiset oireet voivat liittyä myös muihin ongelmiin tai sairauksiin. Tämä voi tehdä vanhemmalle vaikeaksi määritellä, onko kyseessä masennus vai jokin muu sairaus tai ongelma. Selvää kuitenkin on, että on ilmeistä sekä meidän itsemme että lapsemme tarvitsevan apua. Pyydetään tällöin apua!

“En voi kuvitella suurempaa lapsuudenaikaista tarvetta kuin isän suojelun tarve.”

Lasten masennus – mitä voin tehdä?

Ammattiavun lisäksi on tärkeää, että me teemme vanhempina oman parhaamme lapsemme auttamiseksi. Jos lapsemme esimerkiksi painiskelee heikon itsetunnon kanssa ja on taipuvainen kritisoimaan itseään, me voimme vastapainoksi kehua häntä ja tuoda jopa korostetusti esiin myönteisiä puolia. Ja luonnollisesti vilpittömään tapaan! Meidän tulisi tiedustella häneltä tarkemmin hienotunteisella tavalla itseään kohtaan tuntemistaan kielteisistä tunteista, ja osoittaa hänelle milloin hän heijastaa niitä muihin.

Masennukseen liittyy tavallisesti syyllisyyden tunteita. Näiden tuntojen ottaessa vallan kannattaa koettaa auttaa lasta ymmärtämään ero sen välillä mikä on hänen hallinnassaan ja mikä ei. Mikäli lapsesi osoittaa avuttomuuden tai epätoivoisuuden tunteita, sinun tulisi kannustaa häntä kirjoittamaan tunteistaan tai puhumaan niistä jonkun kanssa. Lisäksi lapselle olisi eduksi ottaa tavaksi kirjoittaa ylös mukavia ajatuksia itsestään kolme tai neljä kertaa päivässä. Alkuun se tulee olemaan hänelle vaikeaa, mutta kyseessä on harjoitus joka auttaa häntä kehittämään terveitä tunteita itseään kohtaan.

“Koskaan ei ole liian myöhäistä viettää onnellinen lapsuus.”

isä ja pieni poika

Jos huomaamme lapsen mielenkiinnon vähentyvän tavallisia asioita kohtaan ja hänen vaikuttavan surulliselta, meidän tulisi järjestää mielenkiintoinen päivittäinen aktiviteetti hänen kanssaan. Lisäksi on järkevää suunnitella erityisiä tapahtumia ja järjestää säännöllisesti aikaa puhua mukavista perheeseen liittyvistä aiheista. Perhe-elämä onkin avainasemassa tämän tilanteen ratkaisemisessa. Mikäli perheen tarjoama ympäristö on vakaa, se edesauttaa masennuksesta toipumista merkittävästi. Mitä tämä siis tarkoittaa? Rutiinin ylläpitäminen ja muutosten minimoiminen perhetilanteessa edesauttavat lastasi. Jos muutoksia tapahtuu, meidän tulisi koettaa mainita niistä etukäteen, tehdäksemme parhaamme tarpeettomien murheiden välttämiseksi.

Ja lopuksi, jos havaitset itsemurhaan liittyviä ajatuksia tai tekoja, sinun täytyy ehdottomasti hakeutua ammattilaisen vastaanotolle niin pian kuin mahdollista.

Lyhykäisyydessään on tärkeää tukea lasta niin paljon kuin vain voit ja auttaa häntä niin paljon kuin mahdollista. Lapsen surullisuus ja kielteiset ajatukset ovat tärkeitä ja ansaitsevat tulla täysin käsitellyiksi. Lapsuusajan masennuksen ei pitäisi enää olla aiheena tabu, joten tehkäämme parhaamme kantaaksemme oman kortemme tietoisuuden levittämisen kekoon.

Kuvat luovuttanut käyttöö Annie Spratt ja London Scout.


Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.