Miten tunnistaa lapsen luonne ja mitä tehdä sen suhteen

· 28.5.2018

Maya Angelou sanoi joskus näin: “Jos minulla on jokin monumentti tässä maailmassa, se on poikani”. Niin kaunis kuin tämä toteamus onkin, on yhtälainen totuus että me usein revimme hiuksia päästämme lastemme tähden. Joko johtuen heidän huonosta käytöksestään tai koska he ovat aivan liian passiivisia. Totuus onkin, että jokaisella vauvalla on jo syntyessään ikioma temperamenttinsa, luonteensa. Meidän täytyy vain tottua tähän tosiasiaan!

Meidän kannattaakin pitää mielessä, että lapsen luonne on varsin ilmeinen jo hyvin varhaisella iällä. Se miten hänet kasvatetaan sekä hänen sosiaalinen ympäristönsä tulee vaikuttamaan hänen luonteeseensa ja muokkaamaan sitä jonkin verran. Hänen persoonallisuutensa vaikuttaa kuitenkin erittäin vahvasti temperamentti, jonka hän sai syntymälahjakseen. Se on hänen perintöoikeutensa geenivaraston mysteerien joukosta.

Lapsen luonne

Lapsesi temperamentin, tai luonteen, tunnistaminen jo vauvaiällä on erittäin tärkeää. Se voi tarjota arvokasta tietoa siitä, miten me esimerkiksi voimme opettaa lastamme tehokkaammalla ja toimivammalla tavalla. Itse asiassa meidän on mahdollista saada viitteitä jo varsin nuorella iällä siitä, millainen lapsestamme tulee varttuneempana. Huomautukset, kuten “Kunhan hän kasvaa isoksi, hänestä kehkeytyy vielä varsinainen nero” ja “Vau, hän on niin rauhallinen!” toteutuvat usein jollain tapaa tulevaisuudessa. Vaikka nämä luonteenpiirteet voivat muuttua ja kehittyä jossain määrin, tulevat jotkin tekijät aina muuttumaan vähemmän tai eivät muutu lainkaan.

Tieteellisessä mielessä lapset voidaan jakaa kolmen erittäin tarkoin rajatun temperamentin piiriin. Toisaalta meillä on ”helppoja lapsia”, kun taas jatkumon toisesta päästä löytyvät niin kutsutut “hankalat lapset“. Ja tämän asetelman täydentää “apaattiset lapset”. Alla kuvailemme jokaisen näistä luonnetyypeistä yksitellen.

vauva isän masun päällä

On tietenkin ilmeistä, että luokitellessamme lapsia tällä tavoin syyllistymme yleistämiseen. Niinpä nämä kolme vauvoille määriteltyä persoonallisuustyyppiä eivät ole absoluuttisia. Lapsen temperamenttia voi hyvinkin kuvailla esimerkiksi korkea apatian osuus, johon sekoittuu pieni määrä vaikeaa temperamenttia.

Tai vaihtoehtoisesti “helppo lapsi” voi toisinaan olla apaattinen tai apaattinen lapsi voi toisinaan olla erittäin helppo käsitellä.

Seuraava ei siis ole millään muotoa täydellinen luokitelma. Se voi kuitenkin toimia oppaana lapsen ymmärtämiseen ja auttaa toimimaan hänen kanssaan hänen nimenomaisen luonteensa huomioiden.

Lapset, joilla on helppo luonne

Tutkimusten mukaan 40 % vauvoista ovat luonteeltaan “helppoja”. Tämä tarkoittaa, että heidän kasvattamisensa on helppoa, lapsen luonne ei yleensä osoittaudu ongelmalliseksi, ja että he omaksuvat terveitä tapoja helposti.

Tällaiset lapset sopeutuvat muutoksiin todella hyvin ja oppivat noudattamaan sääntöjä jo varhaisella iällä. Heillä on tapana olla erittäin “hymyileväisiä”, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa. Heillä on juuri sen kaltainen luonne, jonka kaikki vanhemmat luultavasti valitsisivat lapselleen jos he saisivat päättää.

Lapset, joilla on vaikea luonne

Kaikista vauvoista 10 % puolestaan omaa vaikean luonteen. Heidän vanhempiensa tulee osoittaa jopa ilmiömäistä kärsivällisyyttä lähes 24 tuntia päivässä, johtuen lapsensa kasvattamisen vaikeudesta. Näiden lasten voisi sanoa olevan todellisia asiantuntijoita omien vanhempiensa kärsivällisyyden testaamisessa.

Yleisesti ottaen nämä lapset ärsyyntyvät erittäin helposti ja heidän on vaikea omaksua terveitä tapoja. Näin ollen heille on välttämätöntä asettaa tiukkoja rajoja, soveltaa hyvää lähestymistapaa opettamisessa ja osoittaa rakkautta heidän käytöksensä pehmentämiseksi. Nämä lapset kokevat usein että he eivät ole turvassa tai että heitä ei rakasteta, mikä monesti tekeekin heistä jossain määrin epäluottavaisia.

mikä on tämän lapsen luonne

Lapset, joilla on apaattinen luonne

Kolmatta tyyppiä lapsen luonteen luokittelemiseksi kuvaillaan sanalla apaattinen. Heitä on 15 % vauvoista ja he erottuvat joukosta olemalla asenteeltaan erityisen rentoja. Heidän näkee lapsina harvoin valittavan mistään ja he sopeutuvat muutokseen ihanteellisesti.

Itse asiassa tämän tyyppinen vauva osoittaa tietynlaista välinpitämättömyyttä ulkoisia ärsykkeitä kohtaan. Tästä ei kuitenkaan välttämättä kannata huolestua, sillä tyypillisesti nämä lapset vain eivät luonnostaan aseta suurta painoarvoa ulkoiselle maailmalle. He kokevat sen ennalta-arvattavana, eikä erityisen yllättävänä. Tai vähintään ennalta-arvattavampana ja vähemmän yllättävänä kuin miten maailma avautuu toisille heidän ikäisilleen lapsille.

Todellisuudessa heidän välinpitämättömyytensä heitä ympäröivää todellisuutta kohtaan ei ole merkki siitä että he pitävät siitä, vaan ennemmin viite heidän mukautumisestaan siihen.

Loppujen lopuksi kuitenkin kaikkia näitä eri luonteilla varustettuja vauvoja tulisi kohdella samalla tavalla. Meidän tulisi koettaa hillitä heidän temperamenttinsa ongelmallisempia puolia ja edistää puolia jotka eivät aiheuta hankaluuksia. Tässä mielessä oman lapsemme luonteeseen tutustuminen on tärkeää myös, kun haluamme opettaa hänelle jotain.

Hyvin dynaamiset lapset esimerkiksi oppivat paremmin jos sallimme heidän kokeilla asioita ja sitten ohjaamme heitä oikeaan suuntaan heidän ollessa tekemässä jotain uutta. Hiljaisempia lapsia on helpoin opettaa ennen kuin he kokeilevat jotain ja sen jälkeen.

Loput 35 %…

Lopuksi meille jää käsiteltäväksi 35 %  lapsista, jotka eivät osoita erityisesti yhdenkään näiden luonteiden ominaispiirteistä. Heidän luonteensa sanotaan olevan sekoittunut. Tämä tarkoittaa, että lapsen luonne osoittaa jokaisen eri temperamentin piirteitä eri suhteissa.

Vaikka lapsi voi tavallisesti olla rauhallinen, saattaa hän tietyissä tilanteissa saavuttaa vaikean tai apaattisen tilan. Ei olekaan olemassa 100 % pitävää kaavaa, vaikka voimmekin yleensä havaita jokaisessa vauvassa yhden hallitsevan temperamenttityypin.

Joten nyt kysymme, osaatko sinä määritellä millainen luonne sinun vauvallasi tai lapsellasi on kaiken jakamamme tiedon perusteella? Vaikka tämä tieto on melko yleistettyä, se voi toimia hyvin hyödyllisenä apuna ja oppaana. Onkin tärkeää oppia ymmärtämään lapsiamme jos haluamme kantaa älykkäällä tavalla kortemme kekoon heidän kehityksensä hyväksi.