Miten koronaviruskriisi voi muuttaa meitä?
Miten koronaviruskriisi voi muuttaa meitä? Millaisia jälkiä tämä kokemus jättää meille vuoden sisään, viiden vuoden tai kymmenen vuoden sisään? Joka kerta kun maailma kohtaa kriisin, kysymme itseltämme näitä kysymyksiä psykologiselta kannalta. Tiedämme, että tämäntyyppiset kokemukset muuttavat meitä maailmanlaajuisesti pitkällä tähtäimellä, ja että ihmiskunta saa oppintunnin.
Yksi asia, mitä tässä yhteydessä tulee mietittyä on se, tulemmeko sosiaalisesti yhtenäisemmäksi ryhmäksi vaiko päinvastoin, tuleeko COVID-19 aiheuttamaan meissä etääntymisen halua suojamekanismina uusia tartuntoja vastaan.
On lannistavaa kuvitella, että jälkimmäisestä vaihtoehdosta tulisi realiteetti. Lisäksi se kuulostaa vähän luonnottomalta, ottaen huomioon että ihminen on sosiaalinen olento ja me tarvitsemme jatkuvaa yhteydenpitoa voidaksemme hyvin.
Tiedämme, että nykyiset olosuhteet ovat täysin uudenlaisia. Emme voi viitata aikaisempiin tutkimuksiin viruskannoista tai muutoksista, joita pandemia aiheuttaa ihmisissä. Olemme kyllä kokeneet niitä väliaikaisesti jo aiemmin, esimerkkinä 1860-luvun nälkävuodet, jolloin jopa 8 % Suomen väestöstä menehtyi. Mutta tämänhetkinen tilanne on hyvin erilainen; terveydenhuoltojärjestelmä on vahvempi, yhteiskunta on moderni ja tieto liikkuu maapallon yhdeltä puolelta toiselle sekunnin murto-osassa, kriisin aiheuttaja on eri ja sen kesto epäilemättä lyhyempi, ja niin edelleen.
Siitä huolimatta, vaikka olemmekin paremmin valmistautuneita, tiedämme, että jokin meissä tulee muuttumaan. Katsotaanpa, millaisia nuo muutokset voivat olla.
“Merkityksen etsiminen on avain mielenterveyteen ja ihmisen kukoistamiseen.”
-Viktor Frankl-
Millä tavoin koronaviruskriisi voi muuttaa meitä?
Sana “kriisi” on kiinaksi weiji. Tämä sana yksinään tarkoittaa kipua tai vaaraa. On kuitenkin mielenkiintoista tietää, että se koostuu kahdesta merkistä: 危 wēi, joka tarkoittaa riskiä, ja 机 jī, joka on termi josta johdetaan ideoita kuten keksintö, jousi tai muutos.
Koronaviruskriisi on opettanut meille jo muun muassa sen, että kiinalaiset ovat yhteisö, joka on erittäin valmistautunut vastaamaan suuriin haasteisiin. Lisäksi, sen jälkeen kun kriisi puhkesi, he ovat auttaneet myös kansainvälisesti sen purkamisessa. Viime aikoina sekä Italia että Espanja ovat vastaanottaneet suuren määrän terveysalan laitteita ja lääketieteellistä apua.
Ensimmäinen asia, jonka tämä kokemus voi jättää meille, on juurikin tämä arvo: altruismi, maailmanlaajuinen tuki.
Yhdessä yhteistä vihollista vastaan: yhtenäisempi yhteiskunta huomenna?
Yksi maailman kriiseistä oli 9/11 eli syyskuun 11. päivän terroriteot. Vaikka se tapahtui Yhdysvaltojen maaperällä, sen vaikutukset ulottuivat koko maailmaan.
Joissakin maissa se aiheutti suurempaa isänmaallisuuden tunnetta, kun toisissa maissa se aiheutti suurempaa radikalisoitumista. Se synnytti uudenlaista vihamielisyyttä, jonka seuraukset näkyvät edelleen yhteiskunnassamme ja geopolitiikassa.
Se, mitä olemme nyt kokemassa koronaviruksen takia, on hyvin erilaista. Tässä tapauksessa on vain yksi yhteinen vihollinen, mikroskooppisen kokoinen. Etninen tausta, rotu, uskonto, sosiaalinen asema tai sukupuoli eivät erottele meitä. Me kaikki olemme haavoittuvia. Yksi asia, jonka tämä kriisi voi jättää meille on se, että opimme sovittelemaan erimielisyydet nopeasti voidaksemme olla yhtenäisempi ja sitoutuneempi yhteiskunta.
Opimme arvostamaan jälleen sitä, mikä on oikeasti tärkeää: kaatuuko postmoderni uusliberalismi?
Muistamme varmasti vuoden 2008 talouskriisin. Tämä maailmanlaajuinen kriisi sai käytännössä maailman kaikki hallitukset liikkeelle pankkien pelastamiseksi. Mitkä olivat tuon päätöksen seuraukset? Rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät entisestään.
Ihmisten sosiaalisia oikeuksia rajoitettiin. Yksi eniten kärsineistä aloista oli epäilemättä terveydenhuolto: vähemmän sairaalavuoteita, vähemmän investointeja, vähemmän henkilöstöä ja monia palveluita yksityistettiin.
Koronaviruskriisi voi saada meidät arvioimaan tätä tilannetta uudelleen. Voimme oppia, että yksikään yhteiskunta ei voi kutsua itseään edistyneeksi tai edes sivistyneeksi ilman hyvää ja kattavaa terveydenhuoltoa.
Se visio postmodernista uusliberalismista, jossa vallitsee vapaa talous ja jossa vain vahvin selviää, voi muuttua. Ehkäpä alamme arvostaa jälleen sitä, mikä on oikeasti tärkeää: ihmisiä, vanhuksiamme, terveydenhuollon työntekijöitä, ruoka-alan työntekijöitä…
Nöyryysharjoitus: emme ole niin vahvoja kuin kuvittelimme
Koronaviruskriisi voi muuttaa tulevaisuuttamme. Saatamme yhteiskuntana elää traumaperäisen stressihäiriön ajanjakson. On hyvin mahdollista, että infektion pelko jää elämään mieliimme, että kehitämme pakko-oireisia käyttäytymismalleja. Tulemme viettämään kuukausia, kenties vuosia, tuntien tyhjyyttä menettämiemme ihmisten takia.
Koronaviruskriisin jälkeiset päivät tulevat olemaan kovia. Mutta sitä ei voi kiistää, että yhteiskuntana tulemme oppimaan ettemme olekaan niin vahvoja kuin luulimme, ettemme ole immuuneja niille odottamattomille tapahtumille, jotka testaavat meitä. Ehkä näinä kotikaranteenin aikoina on hyvä aika pohtia sitä.
Tulemme pääsemään ulos tästä kriisistä, ja jotta kokemuksesta olisi jotain hyötyä, meidän on tiedostettava muutamia asioita. Elämä on ohimenevää ja meidän arvokkain omaisuutemme.
Oppikaamme elämään sitä hitaasti mutta intensiivisesti, rakastamalla itseämme, vanhempiamme, isovanhempiamme, lapsiamme, kumppaniamme, ystäviämme… Pidetään vähän parempaa huolta tästä planeetasta, jossa me olemme vain vuokralaisia, jättäen pienemmän jalanjäljen seuraaville sukupolville.
Arvioidaan terveydenhuoltojärjestelmämme uudelleen; COVID-19 tulee menemään ohi, mutta meidän on oltava valmiita, jotta tällainen kriisi ei enää vaikuta meihin samalla tavalla.