Koronaviruksen psykologiset seuraukset

22 toukokuu, 2020
Äärimmäisten toimenpiteiden toteuttamisen lisäksi itsemme suojelemiseksi uuden koronaviruksen edessä meidän on myös välttämätöntä huolehtia mielenterveydestämme. Tässä tilanteessa on normaalia, että koronaviruksen psykologiset seuraukset, joiden avulla voimme ennakoida tilannetta, alkavat nousta mieliimme.
 

Terveydenhuollon laitokset ja valtiolliset organisaatiot pitävät meitä jatkuvasti ajan tasalla erilaisista suojatoimenpiteistä, joita meidän kaikkien tulee suorittaa koronaviruksen etenemisen ehkäisemiseksi. Se, mistä ei kuitenkaan juurikaan puhuta, ovat koronaviruksen psykologiset seuraukset. Sellaiset tekijät kuin sosiaalinen eristäytyminen, kotiin sulkeutuminen sekä huoli epävarmuudesta voivat epäilemättä vaikuttaa myös monen mielenterveyteen.

Lisäksi on olemassa toinen ratkaiseva muuttuja, jota emme ota huomioon. Sadat tuhannet ihmiset ympäri maailmaa, jotka kärsivät esimerkiksi masennuksesta tai ahdistuneisuushäiriöstä, näkevät tässä tilanteessa tekijän, joka voi vain pahentaa heidän tilaansa. 

Tästä syystä olisikin välttämätöntä tarjota erilaisia tukikanavia ja strategioita, joiden avulla myös nämä ihmiset voivat tänä pandemian kautena tuntea olevansa osa yhteiskuntaa.

On selvää, että emme ole koskaan aikaisemmin joutuneet kohtaamaan tällaista tilannetta. Tämän ei pitäisi olla syy sille, että yhteiskuntamme vajoaa alas; päinvastoin. Meidän on jatkettava aktiivisuuttamme sekä puolustautua sekä koronavirusta että sen ”sivuvaikutuksia”, kuten irrationaalista käyttäytymistä ja perusteettomia pelkoja, vastaan.

Olemme velvollisia reagoimaan, toimimaan sekä luomaan apua tarjoavia siltoja ja siteitä, jotta jokaisen perheen sisällä, jokaisen kodin tai jokaisen huoneen hiljaisuudessa mielemme eivät pettäisi meitä, ja jotta se ei alkaisi toimia meitä vastaan ​​tehostaen vain kärsimystä, jota monet tämän ahdingon edessä tuntevat.

Tästä syystä onkin suositeltavaa, että tunnemme ne koronaviruksen psykologiset vaikutukset, joita tämäntyyppisissä olosuhteissa voi tulla esiin.

Koronaviruksen psykologiset seuraukset voivat olla esimerkiksi masennuksesta kärsivälle ihmiselle kohtalokkaita

Koronaviruksen psykologiset seuraukset, jotka meidän kaikkien tulisi tietää

The Lancet -tiedelehti julkaisi vain muutama päivä sitten tutkimuksen koronaviruksen psykologisista seurauksista. Näiden tulosten saavuttamiseksi tutkimuksessa on otettu huomioon muut vastaavat tilanteet (joilla ei tietenkään ole samanlaisia ​​vaikutuksia). Yksi niistä oli esimerkiksi karanteeni, joka suoritettiin useissa Kanadan kaupungeissa vuoden 2003 SARS-epidemian puhkeamisen seurauksena.

Väestö määrättiin tuolloin 10 päivän eristykseen, jolloin myös paikalliset psykologit käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja analysoivat tämäntyyppisten tilanteiden vaikutusta. Näiden tietojen ja näinä päivinä saamiemme havaintojen perusteella voimme arvioida, että koronaviruksen psykologiset seuraukset voivat olla kutakuinkin seuraavat.

1. Yli 10 päivän eristys aiheuttaa stressiä

Yksi niistä toimenpiteistä, joihin olemme ryhtyneet koronaviruksen ehkäisemiseksi tai jos olemme saaneet tartunnan (silloin, kun oireet ovat lieviä), on karanteeniin jääminen.

Tämä eristäytyminen kestää 14-15 päivää. Yksi asia jonka tämän tutkimuksen tekijät, lääkärit Samanta Brooks ja Rebecca Webster Lontoon King’s Collegesta, näkivät oli se, että ihmisen mielenterveys alkaa kärsiä 10 päivän karanteenin jälkeen.

Tämän pisteen jälkeen, seuraavien päivien aikana, ihmisellä alkaa ilmetä stressiä, hermostuneisuutta ja ahdistusta. Näin ollen, jos väestölle langetetaan yli 15 päivän karanteeni, vaikutukset ovat useammille paljon monimutkaisempia ja vaikeimpia käsitellä.

2. Tartunnan pelosta tulee irrationaalinen

Yksi koronaviruksen ilmeisimmistä psykologisista seurauksista on tartunnan pelko. Kun epidemian tai tällä hetkellä maailmanlaajuisen epidemian eli pandemian tilanne jatkuu, ihmismielellä on taipumusta kehittää irrationaalisia pelkoja.

Sillä ei ole merkitystä, että meillä olisi tapauksista täysin luotettavaa ja tieteellistä faktatietoa. Sillä ei myöskään ole merkitystä, että meitä varoitetaan säännöllisin väliajoin turvatoimenpiteistä, kuten käsienpesusta ja yli metrin turvavälistä.

Vähitellen kehitämme lisää pelkoja, kunnes ne ovat joka kerta perusteettomampia. Meillä voi myös esiintyä irrationaalista pelkoa siitä, että tartunta voi johtua syömästämme ruoasta tai että lemmikkimme voivat toimia tartunnan välittäjinä… Nämä ovat äärimmäisiä tilanteita, joihin meidän ei tulisi koskaan päätyä.

3. Tylsyys ja turhautuminen

Tämä on jo kaikille selvää. Tilanteessa, jossa sosiaalinen vuorovaikutus vähenee, kaduilla vallitsee vain hiljaisuus ja meidän on pakko pysyä kodeissamme, on selvää, että ei vie kauaa ennen kuin tylsyyden demoni ilmaantuu mieliimme. Voimme taistella sitä vastaan kuitenkin monin tavoin, tiedämme sen.

Kuitenkin silloin, kun päivät ohittavat toisensa ja epävarmuus kasvaa, turhautumisen tunne alkaa pistelemään meitä. Elämäntapojemme tai normaalin liikkumisen rajoittamisen ylläpitäminen voivat johtaa meitä kohti monimutkaisempia ja ongelmallisempia tunteita.

4. Tunne siitä, että meiltä puuttuu perushyödykkeitä, sekä paniikkikäyttäytyminen

Epidemian tai pandemian yhteydessä mieli toimii usein impulssin kautta. Yksi näistä vaikutuksista on pakonomainen ostaminen.

Meidän on muistettava esimerkiksi Abraham Maslowin klassinen perustarpeiden pyramidi. Sen pohjana ihmisen on varastoitava ruokaa ja muita perustarvikkeita voidakseen tuntea olonsa hyväksi.

Epävarmuuden skenaariossa aivomme keskittävät huomionsa tähän prioriteettiin; ettei meiltä puuttuisi näitä perustarvikkeita. Siksi sillä ei ole väliä, että supermarkettimme olisivat täynnä ja että tavaroiden kuljetuksessa tai varastoinnissa ei esiintyisi mitään ongelmia.

Myöskään sillä ei ole väliä, että apteekkimme olisivat hyvin varusteltuja, eikä Suomessa olisi puutetta lääkkeistä. Mielemme antaa meille uskoa siitä, että meillä ei ole näitä tavaroita ja että meidän on hankittava ne lähes keinolla millä hyvänsä.

5. Epäluottamus: meille ei anneta kaikkea tarvitsemaamme tietoa!

Yksi koronaviruksen psykologisista seurauksista on epäluottamus virallisia lähteitä kohtaan. Asiaankuuluvat terveydenhuollon laitokset, poliitikot, tutkijat… Näiden kriisitilanteiden ja epävarmuuden kontekstien keskellä on kohta, jossa ihmisen mieli irtoaa todellisuudesta ja synnyttää epäluottamusta.

Tämän näimme myös SARS-kriisin aikana vuonna 2003. Syy tälle? Koska toisinaan mediassa tarjottiin niin ristiriitaisia ​​tietoja. Noina aikoina hallituksen, terveydenhuollon ja muiden viranomaislaitosten jäsenten välillä ei ollut koordinointia.

Meidän onkin pidettävä mielessä, että olemme tavallisesta poikkeavan tapahtuman edessä. Emme olleet koskaan aikaisemmin nähneet mitään tällaista.

Lisäksi on otettava huomioon, että tätä pientä ja näkymätöntä vastustajaa, koronavirusta, ei tunneta yhtä hyvin kuin sen ajan SARS-virusta. Viranomaiset reagoivat tapahtumien ja tarpeiden perusteella. Laajalle levinnyt epäluottamus on tässä yhteydessä pahin vihollisemme. Tästä syystä ei kulu aikaakaan kun salaliitoteoriat lisääntyvät, ja estämme kaikkien ongelmien ratkaisemisen.

6. Ihmiset, joilla on psykologisia häiriöitä, voivat kärsiä enemmän

Sivusimme tätä aihetta jo artikkelin alussa. Herkempi väestö, kuten masennuksesta, fobioista, yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä tai pakko-oireisesta häiriöstä kärsivät ihmiset voivat kokea paljon vakavampia tilanteita koronaviruksen aiheuttaman paniikin yhteydessä. Tässä mielessä onkin elintärkeää, että he tuntevat olevansa tuettuja ja että he eivät joutuisi viettämään näitä päiviä täysin yksin.

Kriisin aikana on tärkeää, että ihmiset tarjoaisivat tukea myös niille, jotka jäävät näissä tilanteissa usein kokonaan yksin

7. Kaikkein pahin vihollinen: negatiivinen ajattelu

Koronaviruksen psykologiset seuraukset voivat johtaa yhteen ilmeiseen ja erittäin vaaralliseen tekijään. Ja se ei ole mikään muu kuin katastrofaalinen ajattelu. Sellaiset ajatukset, jotka ennakoivat aina pahinta, sellaiset ajatukset, jotka kertovat meille siitä kuinka menetämme työpaikkamme, kuinka mikään ei tule koskaan olemaan enää ennallaan, kuinka saamme tartunnan, kuinka joku rakastamme tulee kuolemaan tai kuinka talous tulee romahtamaan.

Meidän tulisi kaikin keinoin välttää ajautumista tällaisiin ajatuksiin. Ne eivät auta, vaan ne mutkistavat todellisuuttamme sekä päästävät esiin pahimman puolen itsestämme. Meidän tulisi sen sijaan pitää huolta terveydestämme, noudattaa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä kaiken tämän lisäksi hoitaa psykologista terveyttämme.

Ja vielä lopuksi haluamme todeta, että kriisin aikana meidän olisi pysyttävä rauhallisina ja luoda liittoumia. Tällä tapaa voimme auttaa toisiamme onnistuneesti selviytymään tilanteesta, joka juuri nyt ympärillämme elää niin voimakkaana.

 
  • Brooks, S. K., Webster, R. K., Smith, L. E., Woodland, L., Wessely, S., Neil Greenberg, Fm., … James Rubin, G. (2020). The psychological impact of quarantine and how to reduce it: Rapid review of the evidence. The Lancet6736(20). https://doi.org/10.1016/S0140-6736(20)30460-8