Joskus parhaat ihmiset saapuvat elämään huomaamatta

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Joskus parhaat ihmiset ilmestyvät elämäämme etsimättä, kuin tyhjästä. He tulevat istuttamaan kukkasia surumme puutarhaan ja olemaan naurumme kaiku. He ovat henkilöitä, joille uskoudumme ja kerromme intohimoistamme. He ovat kuin sammumaton majakka, vailla ristiriitoja, paineita tai taka-ajatuksia…

Neuropsykologit muistuttavat meitä usein siitä, että aivomme on ohjelmoitu toimimaan muiden hyväksi. Toiminta kuten altruismi, muiden ihmisten auttaminen tai tuen antaminen ovat asioita, joita pidämme geneettisesti merkittävinä ja tärkeinä, sillä lopulta ne takaavat lajimme selviytymisen.

Mutta – ja tässä tulee luultavasti suurin ihmisyyden ristiriita tai ironia – joskus me toimimme kuin saalistajat omia lajitovereitamme kohtaan. Emme tarkoita vain noita äärimmäisiä käytöksiä, jotka pääsevät uutisten etusivulle, vaan enimmäkseen hyvin tavallisia tekoja, joita me kaikki olemme kokeneet jossain vaiheessa ja joissa toteutuu klassinen “Haluan sinun olevan onnellinen, mutta en enempää kuin minä.”

Joskus altruismiin kätkeytyy taka-ajatuksia, tiedämme sen varsin hyvin. Joskus ihmiset pettävät meidät, senkin tiedämme. Ehkä se johtuu siitä, että aika muuttaa meitä tai koska naamiomme putoavat pala kerrallaan ja tajuamme, että tuon haarniskan alla joka meitä alussa niin paljon kiehtoi, ei olekaan muuta kuin ihminen täynnä tyhjyyttä, lukuisia rajoituksia ja pohjatonta itsekkyyttä.

Tästä kaikesta huolimatta kirjavaan ja monimutkaiseen ihmisjoukkoon mahtuu yksilöitä, jotka eivät ole vain vaivan arvoisia; he ovat onnen arvoisia. Heidän löytämisensä on aina tuuria, mutta siihen kuuluu myös muutama puoli, jotka kannattaa ottaa huomioon…

Parhaat ihmiset ovat olemassa, heidät on vain opittava havaitsemaan

Mitä luonteenpiirteitä on niillä naisilla ja miehillä, jotka voivat tehdä elämästämme parempaa? Millaisia hyvät ihmiset pohjimmiltaan ovat? Tiedämme, että on sanomme usein sellaisia lauseita kuin “työkaverini on paha ihminen” tai “siskoni on tosi hyvä ihminen.” Tällaiset erittäin pelkistetyt määritelmät eivät aina ole riittäviä, sillä ihmisluonne on paljon monimutkaisempi kuin nuo hyvin absoluuttiset termit.

Suurin osa meistä on ihmisiä, jotka kykenevät toisinaan toimimaan myös vähemmän oikealla tavalla. Joskus meidät voidaan helposti tuomita “pahoiksi ihmisiksi” vain siksi, ettemme toimi kuten ihmiset haluavat tai odottavat meidän toimivan. Mutta pidä mielessä, että on olemassa joukko avaintekijöitä tai ulottuvuuksia, jotka kuvaavat noita kaikkein jaloimpia ihmisiä ja jotka pohjimmiltaan  edustavat sitä hyvyyden ihannetta, joka meillä kaikilla on mielessämme.

Hyvyys on ennen kaikkea itsekkyyden puutetta. Se tarkoittaa sitä, että samaistuu muihin ihmisiin, tuntee myötätuntoa, toimii epäitsekkäästi ja omaa sen empatiakyvyn, joka tarjoaa suojaa, ymmärtäväistä tukea ja aitoa läheisyyttä. Hyvä ihminen kykenee siis myös katsomaan pinnan alle, pelkän ulkokuoren taakse.

Toisaalta – ja tämä on aivan yhtä tärkeää – on olemassa eräs tekijä, jota ei voi jättää huomiotta: nämä taianomaiset ihmiset tulevat elämäämme vain, jos olemme vastaanottavaisia. He siis tekevät sen, jos kykenemme havaitsemaan heidät, arvostamaan heidän vaikutustaan, taitojaan ja luontaista kykyään saada yhteys toisiin. Sosiaalisen käyttäytymisen asiantuntijat ovat kuitenkin todenneet, että olemme tulleet siihen pisteeseen, jossa kiinnitämme enemmän huomiota huonoihin ominaisuuksiin kuin hyviin.

Tämä negatiivinen asenne johtuu joskus omasta epämukavuudestamme, omasta turhautumisestamme tai jopa siitä muistosta, joka meille on jäänyt epäonnistuneista ja pettymyksen aiheuttaneista ihmissuhteistamme. Meistä tulee epäileväisiä, ja kun tämä epäilyksen harso peittää silmämme ja kietoutuu sydämeemme, meidän on hyvin vaikea kyetä näkemään näiden ihmisten lämmintä valoa, joka kannattaisi todella ottaa osaksi omaa elämää.

Vinkkejä niiden ihmisten tunnistamiseksi, jotka ovat vaivan (ja onnen) arvoisia

Kaikki meistä tekevät päivittäin pikaisia arviointeja ympärillämme olevista ihmisistä. Tohtori Rick Hanson, tunnettu neuropsykologi ja “onnen tieteen” tutkija selittää, että kyetäksemme saamaan syvemmän yhteyden kanssaihmisiin ja tällä tavoin havaitsemaan sen synnynnäisen hyvyyden joka monien ihmisten sisällä piilee, meidän on pysähdyttävä, hidastettava vauhtiamme ja kyettävä tulkitsemaan niitä positiivisia aikeita ja sitä aitoa empatiaa, joka kaikkein erityisimmillä ihmisillä on.

Seuraavaksi tarjoamme joitakin yksinkertaisia vinkkejä, jotka auttavat sinua muiden ihmisten tulkitsemisessa:

• Nonverbaalinen kieli: usein tunnistamme empatian kasvoista ja silmistä, jotka eivät vain katso, vaan myös tarkkailevat, huomioivat ja osaavat saada yhteyden muihin saaden meidät tuntemaan olomme mukavaksi, turvalliseksi ja arvostetuksi.
• Toinen tekijä on ehdottomasti oma intuitiomme. Sisäisen äänemme tulisi aina ohjata meitä tällä löytämisen polulla. Intuitiomme sisältää persoonallisuutemme ydinolemuksen, menneistä kokemuksistamme saamamme tiedon ja sen kuudennen aistin, joka kehottaa meitä pyrkimään yhteyteen joidenkin ihmisten kanssa ja välttämään toisia. Älä pelkää kuunnella sisäistä ääntäsi.
• Tunne-energia. Tämä ulottuvuus on yhtä outo kuin se on voimakaskin, mutta kaikesta huolimatta on tarpeen tunnistaa se itsessä ja analysoida sitä. Jotkut ihmiset aiheuttavat erityisen “tunnekuorman” sisällämme äänensävynsä, katseensa tai hymynsä kautta, niin että se puhuttelee meitä…

Tämä tuntemus, jonka jotkut ihmiset aiheuttavat sisällämme, on jotain johon meidän tulisi kiinnittää huomiota ja jota meidän tulisi analysoida (tekeekö hän oloni hyväksi? saako hän minulle rauhallisen ja harmonisen olon? voinko todella luottaa häneen?…). Joskus tuo yhteys on välitön. Toisinaan taas siinä on eri rytmi, hitaampi ja tarkoituksellisempi, mutta yhtä voimakas. Se on kuin mielenkiintoinen aarre, jonka löydämme joka päivä, tavallisimmin introverteistä ihmisistä.

Joka tapauksessa nämä erityiset ihmiset, jotka tekevät elämästämme kauniimpaa ja mielenkiintoisempaa, ovat erityisiä lahjoja, jotka me kaikki ansaitsemme ja joista meidän on ennen kaikkea velvollisuus pitää huolta. Joten tehdään niin, annetaan aina parasta itsestämme näille erityisille ihmisille, jotka valaisevat jokaista päiväämme.