Mitä tehdä, kun lapsi pelkää?

23 tammikuu, 2021
Mitä tehdä, kun lapsi pelkää? Miten auttaa häntä tuossa taistelussa kuvitteellisia hirviöitä vastaan? Tässä artikkelissa kerromme sen.

Kuvittele, että katsot fantasiaelokuvaa lapsesi kanssa. Aluksi sinulla ei ole elokuvasta mitään epäilyksiä, koska olet valinnut nimenomaan sellaisen elokuvan, joka sopii myös perheen pienimmille. Oletetaan kuitenkin, että yhtäkkiä elokuvassa ilmestyy outo olento ja lapsesi pelkää sitä. Mitä tekisit tässä tilanteessa?

Sinä tiedät, että kyseessä on elokuva eikä mikään siinä ole totta. Lapsen ymmärrys maailmasta ja asioiden järkeistämisestä on kuitenkin paljon rajallisempi kuin aikuisten. Siksi lapselle kannattaa selittää että se, mitä hän näkee tai kuulee “ei ole todellista”, ja siksi se ei voi muodostaa lapselle todellista uhkaa.

Oletetaan sitten, että vaikka miten selittäisit lapselle että kyseinen olento ei ole todellinen, hän edelleen pelkää sitä. Miten voisit toimia seuraavaksi? Yhtenä vaihtoehtona on elokuvan jättäminen kesken. Älä kuitenkaan unohda, että pelko voi jäädä lapsen mieleen, epäsuorana tai selkeänä.

Olemme käyttäneet elokuvaa esimerkkinä, mutta lasten pelko voi olla hyvin vaihtelevaa. On yleistä, että lapsen pelko esiintyy yöllä, niinä pimeinä aikoina, joina hänen on esimerkiksi nukuttava yksin. Tämän pohjalta voisimme puhua myös muukalaisten pelosta tai kadulle menemisen pelosta… Lapsilla on monia pelkoja ja ne ovat kaikki erilaisia, lapsesta riippuen.

“Älä pelkää vankilaa, köyhyyttä tai kuolemaa. Pelkää pelkoa.”

-Giacomo Leopardi-

Lasten pelkoja on monia ja jokaisesta lapsesta riippuen niitä on hyvin erilaisia

Miten edetä, kun lapsi pelkää

Lasten pelot ovat yleistä. Siksi onkin tärkeää, että lapsi tuntee saavansa tukea perheeltään. Tällä tapaa hän voi luottaa itseensä enemmän ja poistaa helposti tarpeettomat pelot. Tätä varten vanhempien, opettajien, hoitajien, mentoreiden, perheenjäsenten ja muiden lapsen elämässä merkittävällä tavalla esiintyvien ihmisten panos on erittäin tärkeää.

Vältä tarpeettomia pelkoja

On tärkeää, että lapsia ei pelotella tarpeettomasti. Tästä syystä on hyvä esimerkiksi välttää sellaisia iltasatuja, jotka esimerkiksi pelottelevat lapsia sillä, että mikäli lapsi ei mene nukkumaan ajoissa, mörkö tulee ja vie mennessään. Lapsille tuleekin tehdä selväksi, että tarinan, elokuvan tai sarjan hahmot ovat juuri sitä, mitä ne todellisuudessa ovat; satuolentoja, jotka on keksitty ilman yhteyttä todellisuuteen.

Älä vähättele lapsen pelkoja

Vanhempien on aina pidettävä mielessä sana “empatia”. Emme voi tuomita maailmaa aikuisten kyvyllämme ja saada lapset näkemään sen samalla tavalla. Meidän on tunnettava myötätuntoa, emmekä voi vähätellä heidän ongelmiaan, emmekä ennen kaikkea voi pilkata tai ilkkua lapsen pelkoa, joka omasta mielestämme vaikuttaa täysin turhalta, mutta joka sinä hetkenä tuntuu lapsesta valtavan suurelta.

Älä lisää hänen pelkoaan

Jos lapsi pelkää, on tärkeää että hän tuntee vanhempiensa lähellä turvallisuuden tunnetta. On parempi, ettei hänen pelkojaan jätetä huomiotta, eikä hänelle valehdella. Rehellisyys ja vilpittömyys auttavat vähentämään lapsen kärsimystä. Meidän onkin mahdollisuuksien mukaan minimoitava pelkoa, jotta myös lapsi voi nähdä, ettei asia ole niin pelottava kuin hän aluksi on saattanut sitä pitää.

Älä pakota häntä tilanteisiin, jotka saavat hänet pelkäämään

Jos lapsi pelkää, hänen asettaminen sellaisiin tilanteisiin, jotka kauhistuttavat häntä, ei yleensä ole paras ratkaisu. Itse asiassa voisimme saavuttaa juuri päinvastaisen tavoitteen ja lisätä hänen pelkoaan. Tästä syystä lasten ei tulisi joutua katsomaan sitä elokuvaa jota he eivät halua katsoa, taikka kohtaamaan sitä koiraa jota he pelkäävät, tai nousemaan siihen vuoristorataan joka saa heidät kauhun valtaan.

Älä välitä omia pelkojasi lapselle

Lisäksi on tärkeää, että omat pelkosi jäävät sinulle, etkä välitä niitä lapsillesi. Jos uskot että näin voi tapahtua, sinun on kohdattava pelkosi vähentääksesi niiden valtaa omassa elämässäsi ja näin tätä kautta estää, että oma lapsesi joutuisi kärsimään samoista peloista.

Älä loukkaa häntä

Kun näemme lapsen pelkäävän jotain mitä itse pidämme harmittomana, saatamme sortua kutsumaan häntä “pelkuriksi”, “jänishousuksi”, “mammanpojaksi” tai “nyhveröksi”. Tätä täytyy välttää, sillä se ei auta lasta ollenkaan, vaan se saa hänet tuntemaan enemmän epävarmuutta ja pahaa oloa.

Älä jätä häntä yksin

Ei ole hyvä, että lapsi joutuu kohtaamaan pelkonsa yksin. Yksin oleminen pimeässä huoneessa voi johtaa ahdistuksen kasvuun, jolloin myös pelko pysyy.

Älä lietso pelkoa

Lapsen pelkoja ei myöskään ole hyvä lietsoa. On tärkeää, että ymmärrät hänen pelkojaan, mutta liioitellut merkit ja osoitukset sekä ylilyönnit saavat myös lapsen uskomaan, että vaara on suurempi kuin mitä se todellisuudessa on.

Älä jätä lasta huomiotta

Lasta ei tietystikään tule jättää huomiotta. Kun lapsi pelkää, vanhempien on käytettävä empatiaa, etsittävä loogisin tapa selittää tälle tilanne sekä auttaa häntä käsittelemään ongelmaa. Voimme arvostella hänen pelkäämänsä uhan todellisuutta, mutta emme hänen pelkoaan – mikä on täysin kohtuullista hänen käsityksensä mukaan.

Kun lapsi pelkää, on tärkeää, että vanhemmat osoittavat tukea ja empatiaa koko ajan

Miten toimia, kun lapsi pelkää?

Miten siis voimme käytännössä toimia, kun lapsi pelkää? Muista nämä asiat:

  • Empatia. Kuten olemme jo maininneet, on tärkeää puhua lapselle suoraan ja osoittaa, että pelossa ei ole mitään väärää, mutta että se voidaan myös voittaa.
  • Tuki. Tarjoa ymmärrystäsi ja tukeasi, ja auta lasta niin paljon kuin voit.
  • Järkeistäminen. Kun puhumme lapselle hänen peloistaan, meidän tulisi järkeistää tilannetta mahdollisimman paljon.
  • Tyyneys. Kun vanhemmat pysyvät rauhallisina, tämä tunne saa myös lapsen rauhoittumaan.
  • Yhdessä oleminen. Ole lähempänä lastasi kuin koskaan, jotta lapsesi tietää, että pysyt hänen rinnallaan koko ajan.

Nämä vinkit voivat auttaa sinua toimimaan, kun lapsi pelkää. Samalla on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että mikäli tilanne jatkuu ja aiheuttaa haittaa, on suositeltavaa kääntyä asiantuntijan puoleen.

Fidalgo, M. J. (2006). ¿Quién ha dicho miedo?. Barcelona: Cuadernos de Pedagogía.