Mitä rakkautta vaille jääneet tyttäret oppivat rakkaudesta

Ennemmin tai myöhemmin rakkautta vaille jääneet tyttäret avaavat silmänsä ja sanovat, että nyt riittää. He alkavat sanoa "ei" ehdolliselle rakkaudelle, sellaiselle, joka loukkaa, nöyryyttää ja hämärtää heidän identiteettiään. Se on hetki, jolloin he alkavat keskittyä itseensä ja alkavat parantaa haavojaan.
Mitä rakkautta vaille jääneet tyttäret oppivat rakkaudesta

Viimeisin päivitys: 04 toukokuu, 2022

Rakkautta vaille jääneet tyttäret käyvät sisäisiä taisteluita, joita muut eivät koskaan näe. He näyttävät itsevarmoilta ja päättäväisiltä. Heillä on hymy kasvoillaan, he ovat ystävällisiä, eikä kukaan koskaan voisi kuvitellakaan, mitä he ovat kokeneet. Ihmisten, jotka kasvavat ilman rakkautta, on tehtävä hidas ja tuskallinen sisäinen matka saadakseen selville, mitä aito kiintymys on.

Monilla näistä naisista kestää kauan ymmärtää, että heidän perheensä oli myrkyllinen ja toimintahäiriöinen. Lisäksi emotionaalisesti väkivaltaisten vanhempien lapset todennäköisesti normalisoivat monia haitallisia käyttäytymismalleja. Yksi niistä on olettaa, että rakkaus tai tunnustus pitää ansaita.

Näissä perheympäristöissä ehdotonta rakkautta ei ole olemassa. Tyttäriä ei rakasteta sellaisina kuin he ovat. Tämä saa heidät tekemään uuvuttavia ponnisteluja mukautuakseen näihin vääristyneisiin tehtäviin ja ihanteisiin, joihin he yleensä harvoin taipuvat. Tämän seurauksena heille kehittyy kasvaessaan negatiivisia näkemyksiä itsestään.

Rakkautta vaille jääneet tyttäret voivat masentua.
Tyttärillä, jotka eivät saaneet vanhemmiltaan rakkautta, on useita arpia. Yksi niistä on oletus, etteivät he ole rakkauden arvoisia.

Mitä rakkautta vaille jääneet tyttäret oppivat rakkaudesta?

Yksi kirja, joka analysoi näitä ihmisiä, on kirjailija Peg Streepin teos Mean Mothers (ei suomennettu). Siinä kirjailija muistuttaa, että todellisuudessa monilta ihmisiltä puuttuu ehdoton rakkaus lapsuudessaan, ja se jättää vakavia seurauksia. Harvat asiat muuttavat ihmisen kehitystä yhtä paljon kuin se, että ei tiedä, mitä tarkoittaa olla rakastettu ja suojeltu.

Kun vanhemmat ovat etäisiä, kylmiä ja jopa julmia, lapsen on erittäin vaikea luoda pätevää itsekäsitystä ja itsetuntoa. Kiintymyksen ja validoinnin puute jättää heille syviä psyykkisiä vammoja, arpia, jotka muuttavat heidän oikeaa sosioemotionaalista ja persoonallista kehitystään.

Connecticutin yliopisto Yhdysvalloissa teki tutkimuksen, jossa ehdotettiin, että kasvaminen vanhempien kanssa, jotka osoittavat emotionaalista kylmyyttä ja irrallisuutta, johtaa mm. riippuvaiseen käyttäytymiseen, alhaiseen itsetuntoon, huonoon omavaraisuuteen ja emotionaaliseen epävakauteen.

Kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tulee aika, jolloin rakkautta vaille jääneet tyttäret tulevat täysin tietoisiksi näiden väärinkäytösten vaikutuksista. Silloin he huomaavat, että heidän perheensä ei tarjonnut heille rakkautta ollenkaan. Se, mitä he tarjosivat, oli jotain aivan muuta. Tämä on hetki, jolloin kaikki muuttuu. He alkavat oppia, että:

Ei ole välttämätöntä miellyttää muita tullakseen rakastetuksi

Tämä on ensimmäinen havainto, jonka rakkautta vaille jääneet tyttäret lopulta tekevät. He oppivat, että tullakseen rakastetuksi heidän ei tarvitse miellyttää, totella tai syrjäyttää omia tarpeitaan ja arvojaan. Heillä kestää kuitenkin useita vuosia ymmärtää tämä, ja sillä välin he ajautuvat usein onnettomiin ja tuskallisiin ihmissuhteisiin.

Rakkautta vaille jääneillä tyttärillä on tapana toistaa samoja riippuvuusmalleja kumppaniensa kanssa, kuin mitä heillä oli vanhempiensa kanssa. Ennemmin tai myöhemmin he kuitenkin avaavat silmänsä ja sanovat, että nyt riittää. Loppujen lopuksi jokainen on rakkauden arvoinen sellaisena kuin hän on, ilman tarvetta alistua kenellekään ja ilman velvollisuutta miellyttää muita. Rakastaminen tarkoittaa ihmisen kunnioittamista sellaisena kuin hän on.

Todellinen rakkaus ei jätä tilaa kateudelle, ylivallalle tai aliarvostamiselle

Joka rakastaa sinua, kunnioittaa sinua. Hän ei aliarvioi, pilkkaa tai saa sinua tuntemaan oloasi pahaksi sen vuoksi, mitä olet, mitä sanot, mistä pidät tai mitä arvostat. Rakastaminen ei tarkoita nöyryyttämistä, se tarkoittaa rakastamasi ihmisen kannustamista kukoistamaan ja kasvamaan.

Yksi erityinen näkökohta, jonka rakkautta vaille jääneet tyttäret yleensä tiedostavat, on se, että kateus on haitallinen tunne. Tämä johtuu siitä, että heidän vanhempansa monesti kadehtivat muiden aineellisia hyödykkeitä. Tämä näkökulma synnyttää puutteen ja halveksunnan tunteen muita kohtaan. Näin itsensä hyväksyminen ja itseen keskittyminen muihin katsomatta on hyvinvoinnin harjoittelua.

Monilla tytöillä on materialistiset ja itsekkäät vanhemmat. Nämä keskittyvät siihen, mitä muilla perheillä on ja mitä heiltä puuttuu. Heillä on jopa tapana vertailla omia tyttäriään muiden tyttäriin. Tällainen käytös jättää aina arpia.

Heidän on paettava niitä, jotka sabotoivat heitä

Monet naiset, joita lapsuudessa ei rakastettu, rakentavat usein jonkin aikaa haitallisia ja onnettomia ihmissuhteita. He toistavat kotona oppimiaan malleja. Ensimmäinen askel näiden haavojen parantamisessa on irtautua menneestä ja muotoilla uudelleen monet sisäiset kertomukset, joita he pitivät aiemmin itsestäänselvyytenä.

Heidän on otettava etäisyyttä ihmisistä, jotka yrittävät hallita heitä ja jotka sabotoivat heidän saavutuksiaan pitääkseen heidät vallassaan. Heidän on muistettava, että kukaan, joka yrittää eristää muita ja asettaa heidät henkilökohtaiseen sfääriinsä manipuloidakseen heitä, ei tee sitä rakkaudesta. He tekevät sen lievittääkseen omaa yksinäisyyttään ja tyydyttääkseen egoaan.

Monet ihmiset, jotka ovat kärsineet pahoinpitelystä tai emotionaalisista puutteista, kehittävät syyllisyyden ja jopa häpeän tunteita. Myötätunto itseä kohtaan on parantumisen avain.

Heidän ei tule tuntea syyllisyyttä: myötätunto itseä kohtaan

“Miksi en tajunnut sitä aikaisemmin? Miksi en toiminut aikaisemmin ja jättänyt perhettäni jo vuosia sitten? Toivon todella, että olisin tehnyt asiat toisin!”

Rakkautta vaille jääneillä tyttärillä on usein taipumus arvostella itseään. Tämä on erittäin vahingollista. Se on myös yleinen traumanjälkeisen stressihäiriön vaikutus. Syyllisyyden ja häpeän tunteminen kaikesta tehdystä tai tekemättä jääneestä on yleinen seuraus silloin, kun lapsena ei ole saanut osakseen rakkautta. Lisäksi se selittää, miksi nämä naiset ennemmin tai myöhemmin kehittävät asianmukaisia itsetunto- ja myötätuntotekniikoita itsensä parantamiseksi.

Jos et kokenut tervettä ja ehdotonta rakkautta lapsuudessasi, on aika ryhtyä toimiin ja alkaa huolehtia itsestäsi.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Päivä, jolloin aloin rakastaa itseäni
Mielen Ihmeet
Lue se täällä Mielen Ihmeet
Päivä, jolloin aloin rakastaa itseäni

Päivänä, jolloin aloin rakastaa itseäni, tajusin etten tarvitse ketään muuta, ja hylätyksi tulemisen pelkoni sekä torjutuksi tulemisen pelkoni kato...



  • Goff BS, Reisbig AM, Bole A, Scheer T, Hayes E, Archuleta KL, Henry SB, Hoheisel CB, Nye B, Osby J, Sanders-Hahs E, Schwerdtfeger KL, Smith DB. The effects of trauma on intimate relationships: a qualitative study with clinical couples. Am J Orthopsychiatry. 2006 Oct;76(4):451-60. doi: 10.1037/0002-9432.76.4.451. PMID: 17209713.
  • Khaleque, Abdul. (2017). Worldwide Implications of Parental Love and Lack of Love on Children’s and Adults’ Psychological Adjustment and Maladjustment: Meta-analytic Evidence. Journal of Mental Disorders and Treatment. 04. 10.4172/2471-271X.1000150.