Päästä irti menneestä ja syleile tätä hetkeä

Meidän on avattava ikkunat. Meidän täytyy ottaa pois ja hylätä kirjanmerkit jotka jätimme keskelle vanhoja kirjoja. Meidän on otettava vanhat valokuvat seiniltä, ne jotka eivät enää ole meille merkityksellisiä. Anna kaiken joka ei enää ole, lähteä. Kaiken menneisyydessäsi jota et enää tunnista nykyisyydeksesi.

Yritä olla tekemättä niin raskaita muuttoja. Pakkaa kaikki pienempiin laatikoihin. Ne suorittavat saman tehtävän, mutta ottamatta liikaa tarpeetonta tilaa. Niin paljon tilaa että siitä saattaa tulla epämukavaa joillekin. Anna kaiken menneen mennä ulos ja pidä vain se mistä kiinni pitäminen on sen arvoista. Sillä jos et tee näin, uudet asiat jotka tulevat, eivät koskaan löydä paikkaa johon asettua.

Kuvittele loputon määrä kallisarvoisia kukkasia ja kultakimpaleita, etsien suojaa mistä tahansa vanhasta astiasta myrskyn iskiessä. Kaikki astiat ovat täynnä niin haitallisia ja tarpeettomia asioita, että myrskyn mukanaan tuomat arvokkaat asiat eivät löydä suojaa mistään. Ne eivät kykene antamaan edes sen vertaa tilaa että nämä uudet kauniit asiat voisivat valaista sen sisältöä. Eikö olisi jo aika tyhjentää ne menneisyydestä?

Menneisyys pitelee muistoja, tulevaisuus pitelee toivoa

Jos pidät ihanat muistosi menneisyydestä, saatat tuntea itsesi onnekkaaksi. Pidä kaikki nämä muistot, katso taaksepäin, ja muistele kun voimasi uupuvat. Katso taaksepäin kerätäksesi voimia siitä, joka olit kerran ja voit olla jälleen. Jos muistot jotka pidät eivät ole erityisen hyviä, jos siellä on liian monta aluetta jossa et halua vierailla uudelleen, olet onnekas. Paras on vasta edessä.

Seuraavaksi aiomme lukea pienen tarinan joka antaa esimerkin tästä ajatuksesta: todellinen viisaus asuu kaikessa siinä jonka olet menneisyytesi huonojen kokemustesi myötä oppinut ja muuttanut sen joksikin hyödylliseksi ja funktionaaliseksi nykyhetkessäsi. Sinun pitää muistaa että äärimmäisen kivun hetket laittavat voimasi koetukselle. Ne toimivat myös katalyyttina tietoisuudelle omista vahvuuksistasi.

“Poika valittaa äidilleen elämästään ja siitä, kuinka vaikeaa kaikki on hänelle. Vaikutti siltä, että heti kun hän ratkaisi yhden ongelman, toinen ilmestyi. Hänen äitinsä johti hänet keittiöön. Siellä hän täytti kolme kattilaa vedellä ja laittoi ne tulelle.

Lapsi odotti kärsimättömänä, miettien mitä äiti teki. 20 minuuttia myöhemmin äiti sammutti tulen. Hän otti esiin joitakin porkkanoita ja laittoi ne kulhoon. Hän otti joitakin kananmunia ja laittoi ne lautaselle. Lopulta hän valutti kahvia ja laittoi sen kuppiin.

Katsoen poikaansa, hän sanoi: ‘Mitä näet? Porkkanoita, munia ja kahvia’, hän vastasi. Nöyrästi lapsi kysyi: ‘Mitä tämä tarkoittaa, äiti?’ ‘Se on kemiaa,’ äiti selitti. ‘Kolme elementtiä ovat kohdanneet saman vastoinkäymisen: kiehuvan veden. Mutta ne ovat reagoineet eri tavoin riippuen piirteistään. Porkkana muuttui pehmeäksi ja kananmunan sisus on muuttunut kovaksi. Kahvi on kuitenkin saavuttanut parhaan arominsa kiehumispisteen jälkeen.'”

Jotkut ihmiset ovat kärsineet käydessään läpi vakavia sairauksia tai traumoja, ja unohtaneet kaiken kivun ja ottaneet parhaan osan tilanteesta: sinnikkyyden. Sen kyvyn syntyä uudelleen, olematta puolustuskannalla, vahvistuen, samalla olemalla joustava. He tietävät kuinka laittaa uudet ongelmat perspektiiviin ja muuttaa ne mahdollisuuksiksi. He tietävät että he olivat kykeneviä, ja he ovat tietoisia siitä että he tulevat olemaan sellaisia tulevaisuudessakin.

Menneen ei koskaan pitäisi olla taakka, vaan vastuu

Ei ole hyvä kantaa pohjatonta reppua täynnä syyllisyyttä ja menneisyyden kompastumisia. Sinun on annettava lyhyt hetki pohdintaan ja ehkä suruunkin jokaisen epämieluisan tunteen kohdalla. Mutta niille oppitunneille jotka ne tuovat mukanaan, sinun on tehtävä riittävästi tilaa loppuelämääsi ajatellen. Tämä on ero sen menneisyyden välillä joka tekee sinut surulliseksi, ja sen menneisyyden joka muuttaa sinut. Rauhaisat vedet eivät koskaan tee hyvää, vahvaa merimiestä.

Sinä et ole menneisyydelle velkaa yhtään selitystä. Sinun täytyy vain vastata siihen vastuuseen jotka sen oppitunnit ovat heijastaneet tulevaisuuteesi. Tämä pätee ystävyyksiin, rakkauteen, työhön, tapoihin ja harrastuksiin. Monet psykologit ovat kiinnostuneita potilaidensa menneisyydestä, eivät siksi koska se on olennaista tai määrittelee mitä nyt on tapahtumassa. Ennemminkin he yrittävät ymmärtää, onko jonkun toiminta tässä hetkessä puhtaasti puolustusmekanismi menneisyydestä mukana raahattua kipua vastaan.

21.10.1829 Thomas Edison sytytti ensimmäisen lampun, ja se oli päällä 48 tuntia. Tämä oli epäilemättä suuri ero muiden lamppujen kestävyyteen. Tässä on mielenkiintoinen fakta: Sen hehkulanka ei ollut metallinen vaan hiilihapotettua bambua.

Siitä lähtien Edison jatkoi työskentelyä kunnes hän saavutti hehkulampun joka pystyi tarjoamaan 1500 tuntia valoa palamatta loppuun. Eikö tämä olekin mahtava vertauskuva ymmärtämään missä vaiheessa itse olet nyt?

Ehkä olet myös kokenut lukuisia epäonnistuneita yrityksiä sytyttää lamppusi jollakin joka todella sopii ja toimii elämässäsi. Jos jatkat lampun päälle laittamista, samalla kun väkisin käytät jotakin joka sammuttaa sen, paraskaan keksintösi ei koskaan toimi.

Tämän sijaan, jos tiedät kaikki kaavat joita olet jo kokeillut menestyksettä menneisyydessä, päästä niistä irti. Lakkaa käyttämästä niitä, avaa ovi niin että ne voivat poistua lopullisesti. Ja kun niin tapahtuu, uusia asioita ilmaantuu täyttämään tilan jonka jätit tyhjäksi ja vastaanottavaiseksi. Jotkut asiat nousevat pimeydestä, mutta ne harvoin loistavat sen kanssa.