Mitä on unschooling eli kotikoulu?

Kuten muillakin aloilla, olemme edistyneet myös koulutuksessa. Nykyään tietomäärämme on yleisesti ottaen hyvin laaja. Kysymys kuuluu, sovellemmeko sitä todella vai onko se kaikki ihan turhaa?

Tarvitsemme kipeästi muutosta siihen tapaan, jolla suhtaudumme lapsiin ja jolla ymmärrämme heidän koulutuksensa. Tämä johtuu siitä, että lapset ovat jo kokonaisia, ja ihanteellisesti meidän pitäisi antaa tuon kokonaisuuden ilmaantua. Koulutuksen pitäisi ennemminkin tarkoittaa tiedon poimimista heiltä, sen vapauttamista ja sen antamista kukoistaa, ei niinkään akateemisen tiedon esittelyä.

Vaihtoehtoisen koulutuksen näkökulmasta katsotaan, että lapset ovat jo yhteydessä sisäiseen itseensä. Itse asiassa me aikuiset ja ympäristö erottamme heidät heidän todellisesta itsestään. “Unschooling” eli kotikoulu on erilainen pedagoginen vaihtoehto. Siinä pyydetään kunnioittamaan lasten aitoutta: heidän kiinnostuksenkohteitaan, intohimojaan, rytmejään ja jopa heidän motorisia tarpeitaan. Katsotaanpa lisää.

“Unschooling” eli kotikoulu ja sen alkuperä

Tämä pedagoginen suuntaus nimeltä “unschooling”, suomennettuna kotikoulu, syntyi John Holtin teorioista. Hän oli amerikkalainen kirjailija ja kouluttaja. Kirjassaan Teach Your Own hän ehdotti lasten ja nuorten vapauttamista muodollisesta koulutuksesta, mikä hänen mukaansa estää ja rajoittaa heidän luovaa kapasiteettiaan. Kotikoulu tarkoittaa lasten luonnollisten oppimisprosessien ja ennen kaikkea heidän älyllisten ja tunnerytmiensä kunnioittamista.

Painopisteen ei pitäisi olla siinä, kuinka hyvin he tekevät jotain, vaan siinä, mitä he tekevät, mikä heitä motivoi, mikä heitä kiinnostaa ja mistä he tuntevat intohimoa. Intohimon edistämisen, ei heidän lannistamisensa, pitäisi olla jokaisen aikuisen todellinen tehtävä heidän elämässään. Lasten kykyjen tunnistaminen on välttämätöntä, koska meillä kaikilla on ihmiskunnalle annettavaa.

Jokaisen, nuoren tai vanhan, vapaus valita miksi, mitä, milloin, miten ja keneltä opimme asioita on keskeinen tekijä John Holtin työssä. Kotikoulun käsite ehdottaa luonnollista tai itsenäistä oppimista. Kukaan ei ohjaa lasta ulkopuolelta, ellei hän itse ole kiinnostunut jostakin erityisestä tai tarvitse sitä. Yksi esimerkki on, kuinka lapset oppivat puhumaan äidinkieltään. Altistuessaan sille he oppivat sen. Se tapahtuu luonnollisella tavalla, ei opettamalla.

Kotikoulun vaikutukset

Kotikoulu tai unschooling edistää jatkuvaa vuoropuhelua lasten kanssa keskustelunaiheiden määrittelemiseksi. Lapsiarohkaistaan leikkimään, tutkimaan ja kysymään ilman rajoja tai aikatauluja. He tutkivat itse, vanhempiensa tietoisen ja vastuullisen tuen avulla.

Lukeminen tai matematiikka eivät siis ole taitoja, jotka hankitaan tietyssä iässä tai rakenteellisessa järjestelmässä. Ne syntyvät luonnostaan, kun jokainen lapsi on spontaanisti kiinnostunut kehittämään niitä.

Unschooling on radikaalimpi opetusmenetelmä kuin perinteinen kotiopetus eli home schooling. Se sisältää sellaisen oppimisympäristön, joka perustuu käsitykseen, että ihmiset oppivat parhaiten silloin kun he ovat kiinnostuneita ja sitoutuneita, ja kun he ovat henkilökohtaisesti mukana ja motivoituneita.

Antaa lapselle äänen

Perinteiset koulut järjestetään aikuisten, ei lasten, jokapäiväistä elämää helpottamaan. Ne eivät suosi luovuuden kehittymistä. Päinvastoin, ne tukahduttavat sen. Kukaan ei katso lasta tai hänen todellisia tarpeitaan. Tästä syystä on välttämätöntä, että heille annetaan enemmän sananvaltaa.

Kotikoulu elvyttää vanhempien ja lasten välisiä suhteita. Se tarjoaa mahdollisuuden elää ilolla ja intohimolla perheenä ja rakentaa terveitä ihmissuhteita ympäristössä, jossa lapset voivat vapaasti löytää ja tulla ihmiseksi, joka he haluavat olla.

Sisäisen motivaation arvo oppimisessa

Jotta lapsi oppii, hänen sisäinen motivaationsa on herättävä. Se on sellaista, joka tulee sisältä, sydämestä, ei ulkoisesta motivaatiosta, joka riippuu palkkioista, uhkauksista ja rangaistuksista.

Meillä on tapana ajatella, että oppiaksemme on oltava joku, joka opettaa. Oppimisen todellinen moottori on kuitenkin uteliaisuus ja sisäinen motivaatio. Sen ei pitäisi edellyttää, että joku päättää mitä pitäisi oppia, milloin ja missä tahdissa. Auttaminen oppimaan ei ole sama asia kuin opettaminen. Kotikoulussa päähenkilö ei ole se, joka opettaa, vaan se, joka haluaa oppia.

Lapset ulos järjestelmästä

Perinteinen muodollinen koulutus pakottaa lapsen tukahduttamaan rytminsä, kun hänen on sopeuduttava ryhmään tai opettajaan. Kaikkien on tehtävä sama asia samaan aikaan ja samalla tavalla. Opetus on ohjattua ja pakotettua. Tämä depersonalisaatio etäännyttää lapsen täysin hänen todellisesta itsestään. Lisäksi se lopulta vie hänet hänen elämänsä tarkoituksesta. Siksi monet lapset saavuttavat murrosiän täysin hukassa ja tietämättä edes keitä he ovat, mistä he tulevat tai minne he haluavat mennä.

Kotikoulu kutsuu perheitä ja kasvattajia luottamaan, oppimaan olemaan kärsivällisiä ja hyväksymään, että jokainen todellisen oppimisen hetki tulee. Meidän aikuisten on monesti vaikea luottaa todelliseen ihmispotentiaaliin, koska niin harvat, jos ketkään, luottivat meidän potentiaaliimme. Aikuisten suuri haaste onkin oppia luottamaan siihen, että lapsi pystyy kehittymään itsenäisesti.

Yhteenvetona voidaan todeta, että päästäkseen käsiksi omaan olemukseensa ja luontaisiin kykyihinsä lapsen on saatava tunteellisesti yhtyä omaan rytmiinsä turvallisessa ympäristössä. Toisin sanoen hänen pitäisi saada olla kuka hän on, jotta hän pääsee sinne minne hän haluaa.