Mitä on dysgrafia?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 03 heinäkuuta, 2023

Turhautuminen, ongelmat akateemisessa suorituskyvyssä ja emotionaalinen ahdistus ovat joitakin dysgrafian seurauksia. Siksi tämän ongelman varhaisen tunnistamisen pitäisi olla yksi koulutusympäristön päätavoitteista. Monet lapset kärsivät epäonnistumisesta koulussa huolimatta heidän normaalista tai jopa normaalia korkeammasta älykkyysosamäärästään.

Dysgrafia, kuten vaikkapa lukihäiriö tai akalkulia, on tiedonkäsittelyn häiriö. Sen oireet eivät parane, vaan ne pysyvät ihmisessä koko elämän ja voivat vaikuttaa häneen monin tavoin. Onneksi on kuitenkin olemassa tehokkaita strategioita, joiden avulla he voivat hyödyntää täyden potentiaalinsa ja elää normaalia elämää.

Dysgrafian diagnosoinnissa arvioidaan useita näkökohtia, kuten lapsen hienomotoriset taidot, tilakäsittely ja kirjalliset taidot.

Dysgrafia

Dysgrafia on neurologista alkuperää oleva oppimishäiriö, joka vaikeuttaa kirjoittamista. Kuten hyvin tiedämme, olennainen taito lapsen lukutaidon ja psykokasvatuksellisen kehityksen kannalta on lukeminen ja kirjoittaminen. Siksi, jos kirjainten ja numeroiden muodostamisessa ilmenee rajoituksia varhaisessa vaiheessa, tämä muutos vaikuttaa suureen osaan hänen opetussuunnitelmaansa.

Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan 7-15 prosenttia lapsista kärsii jostakin kirjallisesta kehityshäiriöstä. Pojat kärsivät enemmän kuin tytöt. Dysgrafia voi vaikuttaa potilaan kykyihin, jotka liittyvät kirjalliseen ilmaisuun, kielioppiin, kirjoitustaitoon ja jopa matematiikkaan.

Jotta tästä oppimishäiriöstä saadaan selkeämpi ja tarkempi näkemys, on tärkeää toimia mahdollisimman pikaisesti.

Miten dysgrafia ilmenee?

Dysgrafia tekee kirjoittamisesta lapselle tai aikuiselle uuvuttavan, vaikean ja hitaan prosessin. On huomattava, että DSM-5 ei sisällä tätä termiä sellaisenaan. Siinä kuitenkin mainitaan tiettyjen neurologisten häiriöiden olemassaolo, jotka vaikuttavat kirjalliseen ilmaisuun.

Dysgrafia on kliininen todellisuus, johon liittyy yleensä seuraavat ominaisuudet:

• Äärimmäisen huolimaton kirjoitus.
• Krampit käsissä.
• Väärin kirjoitetut kirjaimet.
• Kirjainten ohittaminen sanoissa.
• Toistuva väsymys kirjoitettaessa.
• Ongelmia kynän pitämisessä.
• Liittämättömät lauseet.
• Tekstien kopiointi erittäin hitaasti.
• Vaikeus kirjoittaa suoraviivaisesti.
• Pulmien kokoamisen mahdottomuus.
• Kirjoitus taaksepäin (peilikirjoitus).
• Vaikeus ajatella ja kirjoittaa samaan aikaan.
• Vaikeus sitoa kengännauhoja.
• Kaukana toisistaan kirjoitetut kirjaimet.
• Kyvyttömyys erottaa isoja kirjaimia pienistä kirjaimista.
• Vaikeuksia tekstiviestien lähettämisessä ja kirjoittamisessa näppäimistöllä.
• Välimerkkien tai aksenttimerkkien puute.
• Huono hienomotoriikka.
• Vaikeuksia matematiikassa ja numeroiden kirjoittamisessa.

Häiriöllä on merkittävä psyykkinen vaikutus. Johns Hopkins Universityn (USA) tekemä tutkimus toteaa, että tämä neurologinen tila voi täysin vaikuttaa opiskelijan akateemiseen elämään. Hän ei vain koe lisääntynyttä stressiä ja ahdistusta, vaan hän voi myös kohdata rajoituksia uravalinnoissaan.

Kun lapsi keskittyy vain yrittämään kirjoittaa paremmin, hän keskittää kaikki kognitiiviset voimansa tälle alueelle jättäen sivuun muut tehtävät, kuten päivittäisen akateemisen tiedon käsittelyn.

Erilaisia dysgrafioita

Kalifornian yliopisto Irvinessa (USA) erottaa kaksi dysgrafian perustyyppiä: hankittu ja kehitykseen liittyvä. Ensimmäinen syntyy neurologisen vaurion, kuten onnettomuuden, seurauksena. Toinen esiintyy kouluikäisillä lapsilla heidän oman aivojensa kehityksen tekijöiden seurauksena ilman ulkoista traumaa.

Nämä kaksi tapaa ilmenevät puolestaan kolmella erityisellä tavalla, jotka on kuvattu alla:

Spatiaalinen dysgrafia

• Äärimmäisen sekava kirjoitus.
• Erikokoisia kirjaimia ja numeroita.
• Peilikirjoitus (kirjoitussuunta oikealta vasemmalle).

Dysortografia tai lukihäiriö

• Lukuongelmat.
• Ongelmia kirjallisessa ilmaisussa.
• Vaikeuksia puhua ja ilmaista itseään.
• Rajoitukset luetun ymmärtämisessä.

Motorinen dysgrafia

• Rajoitukset viivojen piirtämisessä sekä kirjainten ja numeroiden kirjoittamisessa.
• Kyvyttömyys pitää kynää kädessään ja tehdä vetoja.
• Kyvyttömyys poimia tai käsitellä pieniä tai keskikokoisia esineitä.
• Vaikeudet hienomotoriikassa.

Syyt

Tällä oppimishäiriöllä on useita etiologisia syitä, eikä se esiinny vain kouluissa. Usein neurovaskulaarinen onnettomuus johtaa vaikeuksiin kirjallisessa ilmaisussa. Nämä ovat sen mahdolliset alkuperät:

• Aivoverenkiertohäiriöt.
• Geneettiset ja perinnölliset tekijät.
• Neurodegeneratiiviset sairaudet.
• Motoristen hermosolujen häiriöt.
• Hienomotoriikkaan liittyvien aivoalueiden kehityksen viivästyminen.
• Vaikeudet aivojen hienomotorisessa koordinaatiossa ja työmuistissa (johon tallennetaan tietoa siitä, miten jotain tehdään).
• Kranioenkefalinen trauma. Aikakauslehti Language and Cognitive Processes mainitsee tapauksen 24-vuotiaasta tytöstä, jolle kehittyi dysgrafia onnettomuuden seurauksena.

Dysgrafiaa diagnosoitaessa on tärkeää tietää, onko sairaus myös vanhemmilla.

Dysgrafian arviointi

Dysgrafia voi ilmaantua lapsilla, mutta myös aikuisilla neurologisen sairauden tai aivoverisuonivamman seurauksena. Molemmissa tapauksissa on suositeltavaa pyytää apua neuropsykologilta.

Hän on sopiva asiantuntija arvioimaan ja hoitamaan potilasta. Neuropsykologit ovat ammattilaisia, jotka diagnosoivat ja suorittavat hoitoja kaikille kognitiivisille, tunne- ja/tai käyttäytymishäiriöille, jotka aiheutuvat keskushermoston toimintahäiriöistä vammojen tai kehitysongelmien vuoksi.

Kouluympäristössä kasvatuspsykologi on perustavanlaatuinen resurssi oppilaiden oppimisvaikeuksien havaitsemisessa. Hän ohjaa lapsen erikoistuneiden ammattilaisten puoleen. Hän voi myös kehittää muutoksia lapsen opetussuunnitelmaan koulussa.

Miten dysgrafia diagnosoidaan?

Tätä tilaa ei voida diagnosoida pelkästään arvioimalla henkilön kirjoitusta. Ei riitä, että joku kirjoittaa huonosti. Kunnollinen diagnoosi on tehtävä sen arvioimiseksi, mitkä kuntoutusmekanismit ovat sopivimmat. Hoito ei ole sama lapselle kuin aikuiselle, joka on kärsinyt aivohalvauksesta.

Testit diagnoosin tekemiseksi

Oppimishäiriöiden, tarkemmin sanottuna dysgrafian, arvioinnissa käytetään erilaisia resursseja ja testejä. Tämä auttaa ammattilaista erottamaan sen muista sairauksista, kuten lukihäiriöstä. Testit ovat seuraavat:

• Piirustustehtävät.
• Perhehistoria.
• Akateeminen historia.
• Fonologisten taitojen arviointi.
• Lääketieteellinen historia.
• Grafomotorisen koordinaation arviointi.
• Sanojen ja pseudosanojen sanelu.
• Testi älykkyysosamäärän mittaamiseksi.
• Suullisen kielenkehityksen tason arviointi.
• Standardoitu testi kirjoittamisen arviointiin.
• Kirjoitusten suunnittelutaidon arviointi.
• Tarvittaessa neurologiset testit (jos on ollut trauma tai onnettomuus).

On tärkeää huomata, että tämä häiriö esiintyy usein muiden oppimisvaikeuksien tai muiden neurologisten tai psykologisten sairauksien kanssa. Esimerkiksi ADHD:n kanssa. Siksi oikea arviointi on ensiarvoisen tärkeää.

Dysgrafian hoidot

Tätä häiriötä ei voida parantaa, mutta potilasta voidaan kuntouttaa. Hänellä voi olla menestyksekäs työelämä, jos hän hoitaa tilaansa asianmukaisilla strategioilla. Ne ovat seuraavat:

• Terapia hienokoordinaatiohäiriön hoitoon. Sen tarkoituksena on kehittää hienomotorisia taitoja. Potilas tekee harjoituksia, jotka edistävät käsien liikkeiden ja asennon kypsymistä. Tämä ei vaikuta vain hänen kirjoittamiseensa, vaan myös mihin tahansa vuorovaikutukseen, jota hän suorittaa käsillään.
• Yksilöllinen koulutusohjelma. Lapsi tai aikuinen noudattaa tarpeisiinsa mukautettua ohjelmaa koulussa tai kuntoutusklinikalla. Näissä tiloissa suoritetaan erilaisia terapioita, jotka tarjoavat heille strategioita uusien taitojen luomiseksi ja diagnoosin hallintaan.
• Kognitiivinen kuntoutus ja psykologinen interventio. Kognitiivisen kuntoutuksen tavoitteena on parantaa silmän ja käden koordinaatiota. Tätä varten suoritetaan hahmontunnistusharjoituksia ja tekniikoita, jotka koordinoivat käsien liikettä kielen, kirjallisen ja suullisen ilmaisun jne. kanssa.

Psykologisesta näkökulmasta aikuinen tai lapsi pyritään saamaan tietoiseksi siitä, että hänen täytyy olla mukana näissä kuntoutustehtävissä. On tärkeää tarjota hänelle tukea stressin ja turhautumisen hallinnassa sekä hänen itseluottamuksensa ja akateemisen itsetuntonsa parantamisessa.

Kunnioitus, empatia ja kärsivällisyys ovat hoidon avaimet

Lopuksi on muistettava, että oppimis- ja kirjoittamishäiriöt ovat yleisiä väestön keskuudessa. Varhainen puuttuminen asiaan on elintärkeää.

Sen lisäksi sivullisten osapuolten on oltava tietoisia näistä hankaluuksista, jotta niistä kärsiviä kohdellaan kunnioituksella ja empatialla. Loppujen lopuksi kirjoittamiseen, laskemiseen tai lukemiseen liittyvät ongelmat eivät saisi koskaan rajoittaa ihmisen potentiaalia.