Mitä olet halunnut tietää psykologeista (mutta et uskaltanut kysyä)

Me olemme koonneet yhteen joukon kysymyksiä, joista osa on jopa melko huvittavia, mutta joita kysytään psykologien vastaanotoilla lähes päivittäin. Et halua olla kuulematta näitä vastauksia!

Tässä ovat kaikkein yleisimmät terapeuttien vastaanotolla kuullut kysymykset:

1. Miten minun pitäisi kutsua sinua? Tohtoriksi? Herraksi/rouvaksi? Omalla nimelläsi? Tämä on varsin yleinen kysymys ensimmäisellä käynnillä. Ihmiset eivät oikein tiedä miksi kutsua ihmistä joka istuu vastapäätä heitä, joka kyselee heiltä heidän varhaislapsuudestaan, heidän peloistaan tai avio-ongelmistaan. Tilanne saattaa olla jopa hieman kiusallinen, sillä varjolla että kaikki psykologit eivät ole lääkäreitä (koska he eivät ole suorittaneet tohtorinarvoa). Normaalisti heidän nimensä käyttäminen on kaikkein yleisin käytäntö.
2. Onko psykologi sama asia kuin psykoanalyytikko? Ehkä jotkin ihmiset tuntevat olonsa mukavammaksi käyttämällä termejä analyytikko tai terapeutti, jotta heidän ei tarvitse kokea että heidät nähdään “mielipuolina”. Joka tapauksessa näiden ammattien välillä on eroja. Psykologi on valtuutettu psykologi ja psykoanalyytikko erikoistuu tiettyyn alaan. Esimerkiksi historian kaikkien aikojen tunnetuin psykoanalyytikko, Sigmund Freud, ei ollut psykologi, vaan itse asiassa neurologi.
3. Miksi täällä ei ole sohvaa kuten elokuvissa? Ei ole mikään todellinen “vaatimus” että psykologilla pitäisi olla sohva, jolla heidän potilaansa voivat mukavasti makoilla, kuten voimme usein nähdä televisio-ohjelmissa tai elokuvissa. Tämä on sellainen vääristynyt ennakkokäsitys, joka suoristuu heti ensimmäisellä käynnillä, ja monet ihmiset ovat jopa häipyneet paikalta kun ovat tajunneet, että tarjolla ei ole lainkaan sohvaa!
4. Täytyykö minun tehdä mitä psykologi käskee minua tekemään? Todellisuudessa terapeutti ei “kerro” potilaille mitä heidän pitää tehdä, vaan ennemminkin osoittaa heille polun kohti ongelman ratkaisua. Ehkä he antavat joitakin neuvoja, mutta se ei tarkoita että potilaan pitäisi seurata niitä sanasta sanaan. Jokaisella on valta ja voima tehdä kuten he itse kokevat parhaaksi. Terapeutti ei sen puoleen myöskään ole tuomari tai rikosta tutkiva poliisi. On ihan hyväksyttävää, että potilas ei tee mitä terapeutti “käskee”.
5. Voiko psykologi hypnotisoida minut? Ei, paitsi jos haluat tulla hypnotisoiduksi ja kyseinen ammattilainen on valmis ja koulutettu tekemään niin. Joillakin psykologeilla on hypnoosiklinikoita, mutta älä suotta huoli, he eivät käytä heiluria ja saa sinua kävelemään kuin kana, tai kertomaan ääneen kaikkia sinun salaisuuksiasi. Ylipäätään jotta voisit tulla hypnotisoiduksi, on tarpeen tietää kaikki oleelliset tiedot etukäteen valmistautuakseen siihen oikein.
6. Voiko terapeuttini huijata minua? Jos hän haluaisi, tottakai hän voisi. Mutta se ei olisi järin tuottoisaa kenellekään. Se olisi sama kuin kokeessa huijaaminen. Henkilö joka itse asiassa kärsii, olet sinä, ei opettajasi. Terapeutin sessioon sisältyy eräänlainen “kunniakoodi” molempien osapuolien välillä. Oletuksena on, että potilas on paikalla selvittääkseen yhden tai useampia ongelmia, ja että ammatin työkuvaan kuuluu noiden ongelmien tunnistaminen ja potilaan auttaminen. Näin ollen, valehtelu konsultoinnin aikana ainoastaan hidastaa hoitoa.
7. Miksi psykologi ei puhu minulle hänen henkilökohtaisesta elämästään? Joissain tapauksissa saattaa olla ihan asiallista, että psykologi jakaa joitain henkilökohtaisia tietoja itsestään, mutta tämä ei ole järin tyypillistä. Kaikki riippuu terapeutin täsmällisyydestä ja tarkkuudesta, erityisesti koska heidän tavoitteensa on keskittyä potilaan ongelmiin, eikä omiinsa. Usein psykologit käyvät vuorostaan terapiassa itsekin, mutta luonnollisesti muilla terapeuteilla. Joten älä pode ikävää oloa siitä, jos olet ainot joka puhuu koko tapaamisen ajan; se on juuri se mitä olet siellä tekemässä.
8. Voinko olla ystävä (tai rakastaja) oman psykologini kanssa? Tämä saattaa olla haavekuva joillekin ihmisille, jotka käyvät terapiassa. Joka tapauksessa psykologien toimeen ja velvollisuuksiin sisältyy, että heillä ei ole lupaa pitää yllä minkään tyyppistä suhdetta (kaupallinen, ystävyys tai romanttinen) potilaidensa kanssa. Tämä ei tarkoita, että he eivät voi tulla potilaan kanssa oikein hyvinkin toimeen ja kokea “yhteyden” tai “kemiaa”. Kyse on yksinkertaisesti potilaan suojelemisesta muodostamalla ohjeistuksia, jotka auttavat heitä heidän hoidossaan.
9. Lopuksi, onko psykologeilla koskaan ongelmia? Tottakai heillä on! He eivät ole robotteja, vaan todellakin oikeita luuta ja nahkaa olevia ihmisiä, aivan kuten sinäkin.

Jotkut ihmiset ajattelevat, että terapeutit ovat jonkin tyypin muukalaisia jostain toisesta ulottuvuudesta, mutta he ovat aivan tavallisia ihmisiä kuten me kaikki muutkin. He kokevat yhtä lailla vaikeita aikoja ja hankalia hetkiä elämässään, vaikka eivät näyttäisikään sitä potilaidensa nähden.

Mitä kysymyksiä sinä kyselet itseltäsi psykologeista ja terapiakäynneistä?