Millainen ihminen tarkalleen ottaen on sosiopaatti?
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Francisco Pérez
Sosiopatia on häiriö, joka on lueteltu mielenterveyshäiriöitä käsittelevän diagnostisen ja tilastollisen diagnoosijärjestelmän viidennessä versiossa (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders eli DSM-5) nimellä “epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö”. Tämä häiriö on määritelty Yhdysvaltain kansallisen lääketieteellisen kirjaston (National Library of Medicine) mukaan “mielentilaksi, jossa henkilö on omaksunut itselleen pitkäaikaisen manipuloinnin, hyväksikäytön tai muiden ihmisten oikeuksien loukkaamisen mallin”. Mutta millainen ihminen oikeastaan on sosiopaatti?
Sosiopaatti kärsii epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä
Tämän häiriön olennainen piirre on yleinen halveksunta ja toisten ihmisten oikeuksien loukkaaminen. Se alkaa joko lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa ja häiriöllä on suuri todennäköisyys jatkua aina aikuisuuteen asti. Tätä mallia on kutsuttu myös psykopatiaksi, sosiopatiaksi tai dissosiaaliseksi persoonallisuushäiriöksi.
Diagnoosin tekemiseksi henkilön on oltava vähintään 18-vuotias. Lisäksi on tärkeää, että diagnoosin kohteena olevalla henkilöllä on esiintynyt joitakin käyttäytymishäiriöön viittaavia merkkejä tai oireita ennen 15 vuoden ikää.
Käyttäytymishäiriöön kuuluu toistuva ja jatkuva malli, joka loukkaa muiden perusoikeuksia tai tärkeimpiä sosiaalisia normeja. Käyttäytymishäiriöille tyypilliset mallit voidaan jaotella neljään eri ryhmään: väkivalta ihmisiä ja eläimiä kohtaan, omaisuuden tuhoaminen, petokset tai varkaudet sekä sääntöjen ja normien vakava rikkominen. Ja näin on siksi, että sosiopaatti ei mukaudu yleisiin sosiaalisiin normeihin, eikä monissa tapauksissa myöskään lakeja koskeviin määritelmiin.
Kriteerit epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön diagnoosiin
Mielenterveyshäiriöitä käsittelevän diagnostisen ja tilastollisen diagnoosijärjestelmän eli DSM-5 -käsikirjan mukaan niille ihmisille, jotka kärsivät epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä, seuraavat perusteet ovat hyvin luonteenomaisia:
A. Hallitseva huomioimattomuus ja toisten ihmisten (ja eläinten) oikeuksien loukkaaminen. Tämä malli ilmenee ennen 15 vuoden ikää ja tulee esille seuraavien merkkien kautta:
- Lakien ja sosiaalisten normien koskevien käyttäytymismallien rikkominen. Toistuva epäkunnioittava käyttäytyminen, joka johtaa vaikeuksiin lainvalvojien kanssa.
- Huijaaminen. Tämä käytösmalli ilmenee toistuvilla valheilla. Sosiopaateilla on myös taipumusta aliasten tai petosten hyödyntämiseen henkilökohtaisen hyödyn tai mielihyvän saavuttamiseksi.
- Impulsiivisuus tai vaikeudet ja jopa mahdottomuudet asioiden suunnittelemisessa.
- Ärtyneisyys ja aggressiivisuus. Tämä ilmenee usein fyysisinä ja toistuvina riitoina tai aggressiona.
- Holtittomuus oman tai muiden turvallisuuden suhteen.
- Jatkuva vastuuttomuus. Tämä käy usein ilmi toistuvana kyvyttömyytenä ylläpitää johdonmukaista työhön tai kouluun liittyvää käyttäytymistä tai täyttää taloudellisia velvoitteita.
- Katumuksen puute. Tämä puolestaan ilmenee välinpitämättömyytenä tai sellaisten tosiasioiden rationalisoinnilla, joissa kyseinen henkilö on loukannut, käyttänyt hyväkseen tai ryövännyt toisen ihmisen.
B. Henkilö on vähintään 18-vuotias.
C. Henkilöllä on todisteita käyttäytymishäiriöstä, joka on alkanut ennen 15 vuoden ikää.
D. Epäsosiaalista käyttäytymistä ei esiinny yksinomaan skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön aikana.
Mitkä ovat sosiopaatin ominaisuudet?
Sosiopatiasta kärsiviltä ihmisiltä puuttuu usein empatiaa ja he ovat yleensä sellaisia ihmisiä, jotka voisimme tietyllä tapaa ymmärtää julmiksi ihmisiksi. He ovat samalla myös kyynisiä ja halveksivat muiden tunteita, oikeuksia ja kärsimyksiä.
Sosiopaatilla voi olla myös hyvin korkea käsitys itsestään ja hän voi käyttäytyä ylimielisesti. Hän voi esimerkiksi ajatella, että tavallinen työ ei vastaa hänen asettamiaan vaatimuksia tai hänellä ei ole tarvetta realistiselle huolelle nykyisten ongelmiensa tai tulevaisuutensa suhteen.
Sosiopaatti on todella itsepäinen ja itsevarma henkilö aina siihen pisteeseen saakka, että voisimme kutsua häntä turhamaiseksi ja itseriittoiseksi ihmiseksi. Lisäksi hän omaa hyvin yksinkertaisen ja pinnallisen viehätysvoiman, jolla on ailahteleva ja teennäinen tapa ilmaista itseään sanallisesti. Tällainen ihminen voi käyttää esimerkiksi tiettyyn alaan tai ryhmään kuuluvaa erikoiskieltä tai teknisiä termejä, jotka saattavat tehdä vaikutuksen niihin ihmisiin, jotka eivät tunne kyseistä aihetta.
Empatian puute, korkea itsetunto ja pinnallinen viehätys ovat ominaisuuksia, jotka on usein sisällytetty psykopaatin määritelmään. Sosiopaatti voi myös olla vastuuton ja käyttää hyväksi muita ihmisiä parisuhteessa tai sukupuolisuhteissa.
Sosiopaatti on usein myös suhteessa monen ihmisen kanssa, eikä hänellä ole koskaan ollut yksiavioisia parisuhteita. Tämä vastuuttomuus ulottuu myös hänen rooliinsa vanhempana, mikä puolestaan voi ilmetä sosiopaatin lapsissa esimerkiksi aliravitsemuksena tai olosuhteina, jotka johtuvat riittävän hygienian puutteesta.
Koska sosiopaatin on hyvin vaikea noudattaa määräyksiä ja sosiaalisia normeja, on varsin todennäköistä, että hänet on erotettu armeijasta, eikä hän ole näin ollen suorittanut asevelvollisuuttaan loppuun. Omavaraisuus voi myös osoittautua heille haastavaksi tehtäväksi, minkä vuoksi he voivat joutua taloudellisesti epävakaaseen asemaan tai päätyä jopa kodittomiksi. Lisäksi on mahdollista, että he päätyvät viettämään pitkiä aikoja erilaisissa rangaistuslaitoksissa.
Myös sosiopaatti kärsii stressistä ja muista mielenterveyteen liittyvistä häiriöistä
Sosiopaatti voi kärsiä dysforiasta ja hänellä voi olla vaikeuksia kestää minimaalista stressiä. Lisäksi sosiopaatille ominainen piirre on huomattava kyvyttömyys sietää tylsyyttä ja hänen on hyvin vaikeaa viihdyttää itse itseään. Samalla tapaa on mahdollista, että hän kärsii ahdistuneisuudesta, masennushäiriöistä, päihteiden väärinkäytöstä, uhkapeliongelmista (patologinen uhkapelaaminen) sekä impulssien hallintaan liittyvistä ongelmista.
Sosiopaatit omaavatkin erilaisia persoonallisuuteen liittyviä häiriöitä, jotka tekevät heistä alttiita epävakaalle, huomionhakuiselle ja narsistiselle persoonallisuudelle. Epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön kehittymisen todennäköisyys aikuisuudessa kasvaa silloin, kun käyttäytymishäiriöt tai tarkkaavaisuuteen liittyvät häiriöt alkavat jo lapsuudessa.
Lasten hyväksikäyttö tai laiminlyönti, epävakaa tai epäsäännöllinen vanhemmuus tai epäjohdonmukainen vanhempien kuri lisää sitä todennäköisyyttä, että lapsen käyttäytymishäiriöstä kehittyy epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Toisin sanoen lapsuudessa koetut traumat ja heikko vanhemmuus lisäävät todennäköisyyttä siitä, että lapsesta kasvaa sosiopaatti.
Kuten olemme voineet nähdä, sellainen henkilö, joka on sosiopaatti, ei osoita myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan saatikka katumusta toimistaan ja teoistaan. Samalla tapaa persoonallisuushäiriöksi lueteltua sosiopatiaa kutsutaan tänä päivänä epäsosiaaliseksi persoonallisuushäiriöksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Fisher, K. A., & Hany, M. (2023). Antisocial Personality Disorder. StatPearls. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK546673/
- Jiménez, A., Franco, M. (2012). LA COMORBILIDAD EN LOS TRASTORNOS DE LA PERSONALIDAD. Revista Digital de Medicina Psicosomática y Psicoterapia. Volumen 2. Nº 3.
https://www.psicociencias.org/revista/revistaVolumenes.php - Méndez-Díaz, M., Brenda, Morelos, C., Ruíz-Contreras, A. E., Prospéro García, Oscar, Méndez-Díaz, M., Brenda, Morelos, C., Ruíz-Contreras, A. E., & Prospéro García, Oscar. (2017). Neurobiología de las adicciones. Revista de La Facultad de Medicina (México), 60(1), 6–16. https://www.scielo.org.mx/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0026-17422017000100006
- Moreno-Manso, J. M., Pozueco-Romero, J. M., García-Baamonde, M. E., Blázquez-Alonso, M., Guerrero-Barona, E., & Guerrero-Molina, M. (2019). Psicópatas versus trastornos de la personalidad: Matices clínico-conceptuales y aspectos diferenciales. Suma Psicológica UST, 16(1). https://search.bvsalud.org/portal/resource/es/biblio-1127605
- Pintado-Alcázar, A. (2017). Análisis criminológico de la relación tdah/delincuencia en España. Universidad de Murcia. 157–184.
https://www.torrossa.com/en/resources/an/4364523
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.