Miksi jotkut koomikot sairastuvat masennukseen?

Miksi näennäisesti iloiset ihmiset, kuten koomikot, sairastuvat masennukseen? Tässä artikkelissa yritämme ymmärtää realiteetteja, joissa huumori ei riitä suojelemaan mielenterveyttä.
Miksi jotkut koomikot sairastuvat masennukseen?
Sergio De Dios González

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González.

Viimeisin päivitys: 08 huhtikuuta, 2023

Sanotaan, että masennusta sairastava ihminen elää kahta elämää samanaikaisesti: “On se elämä, jonka kaikki näkevät, ja sitten on elämä, jonka näen vain minä”, selittää Kevin Breel TED-puheessa. Meistä monien on vaikea ymmärtää, että iloinen ja hauska ihminen, jollaiseksi kuvittelemme esimerkiksi koomikon, voi menettää elämäntahtonsa. Tässä artikkelissa haluamme pohtia, miksi jotkut koomikot sairastuvat masennukseen.

Masennuksella on biologinen ja orgaaninen alkuperä, joten sitä on kohdeltava kuten mitä tahansa muuta sairautta. “Masennus ei ole surua elämässä, kun jokin menee pieleen. Masennus on surua silloin, kun kaikki elämässä menee hyvin“, Kevin Breel pohtii.

Miksi jotkut koomikot sairastuvat masennukseen?
Huumorin käyttö pakoreittinä kärsimyksestä voi aiheuttaa pitkäaikaisen masennuksen.

Surullisen klovnin syndrooma

Tämä kaksinaisuus, josta kanadalainen koomikko puhuu, näkyy jokaisen masennuksesta kärsivän sisällä. Koomikon tapauksessa siitä voi kuitenkin tulla todella kiusallista.

Imbanacon lääketieteellisen keskuksen (Kolumbia) psykiatrin Álvaro Montoyan mukaan se johtuu siitä, että he ovat “herkempiä ja pystyvät siksi asettumaan helpommin muiden asemaan”. Pohjimmiltaan ajatus on, että koomikko on läpäisevämpi kärsimykselle.

Menestyneen henkilön voima ja asema voivat olla esteenä minkä tahansa tehokkaan hoidon noudattamiselle. Lisäksi psykologisen avun hakeminen vaikeutuu, koska monet ihmiset yhdistävät masennuksen heikkouteen eivätkä pyydä apua.

Ilmiö, joka voisi selittää, miksi jotkut koomikot masentuvat, tunnetaan surullisen klovnin syndroomana. Se on termi, joka tarkoittaa masennusoireiden peittämistä huumorin tai sympatian avulla.

Itse asiassa huumorin käytöllä pakoreittinä on pitkäaikaisia seurauksia, vaikka koomikot kokevatkin adrenaliinin lisääntymisen yleisönsä naurun myötä.

Robin Williams: kieltämisen seuraukset

Kun puhumme huumorista ja masennuksesta, monet meistä muistavat Robin Williamsin, Oscar-palkitun koomikon ja näyttelijän, joka riisti itseltään hengen vuonna 2014. Se oli viimeinen askel masennuksessa, joka voimistui sen jälkeen, kun hän palasi alkoholismiin ja huumeriippuvuuteen.

Tämä loistavien elokuvien tähti, kuten Will Hunting ja Heräämisiä, oli vain yksi niistä monista koomikoista, jotka kärsivätsurullinen klovnin syndroomasta. Toisin kuin useimmat uskovat, (masennus) ei välttämättä liity menetykseen, olipa kyseessä läheisen menetys tai taloudellinen konkurssi”, Montoya selittää. Robin Williamsin tapauksessa voimme tunnistaa hänen kärsimyksensä kroonisuuden, joka tehostui “itsetuhoisen käytöksen” kautta.

Hänen tapauksessaan sekä eristäytyminen että ymmärryksen puute ympäristön taholta saivat aikaan traagisen lopun, jonka me kaikki tunnemme. Itse asiassa on normaalia, että kun menestyvä ihminen kärsii masennuksesta, hänen ympärillään olevat eivät ymmärrä sitä. Juuri tämä empatian ja ymmärryksen puute on yksi tärkeimmistä syistä, miksi jotkut koomikot sairastuvat masennukseen.

Bo Burnham: Sisällä

Toinen tunnettu tapaus viime vuosilta oli Bo Burnham, amerikkalainen muusikko ja koomikko. Hän onnistui esittämään pandemialle tyypillisen ahdistuksen ja masennuksen Netflixin tuottamassa Bo Burnham: Inside -erikoisohjelmassaan.

Tässä esityksessä Burnham navigoi karanteenin eri vaiheissa näennäisesti toisiinsa liittymättömien komedialaulujen avulla. Näiden välissä on joitakin ei-niin sujuvia siirtymiä, joissa katsoja näkee koomikon heikkenevän mielenterveyden. Hän näyttää jopa miettivän itsemurhaa.

Jos sukellamme syvemmälle tämän esityksen kerrontaan, löydämme sen läpi kulkevan yhteisen säikeen. Se alkaa kappaleilla, kuten “Content” ja “Comedy”, jotka osoittavat Burnhamin masennustilan. Myöhemmin kappaleet, kuten “How the World Works” ja “Welcome to the Internet” osoittavat tämän tarinan todellisiin roistoihin: järjestelmään ja Internetiin, verkkoon, josta me kaikki olemme yhä riippuvaisempia.

Muiden kappaleiden ja monologien jälkeen esitys päättyy melko suloiseen mutta ironiseen finaaliin. Bo Burnham jättää satiirin ja kyynisyyden taakseen esitelläkseen katsojalle suuren totuuden: olemme kaikki hieman rikki sisältä ja mitä nopeammin tunnustamme sen, sen parempi.

Kevin Breelin aktivismi

Kevin Breel on yksi niistä koomikoista, jotka ovat löytäneet tavan ohjata masennuksensa uudelleen. Tämä nuori kanadalainen ei ole vain kirjoittanut kokemuksestaan kertovaa kirjaa, vaan hän myös matkustaa ympäri maailmaa pitäen puheita ja tehden näkyväksi sen, mitä monet kärsivät hiljaisuudessa. Breel syyttää tästä sosiaalisesta ongelmasta tietämättömyyttä.

“Se tietämättömyys on luonut maailman, joka ei ymmärrä masennusta, joka ei ymmärrä mielenterveyttä”, hän sanoo TED-puheessa. Breel uskoo, että maailma ei ole valmistautunut käsittelemään ongelmaa, koska “työnämme sen syrjään ja laitamme sen nurkkaan ja teeskentelemme ettei sitä ole olemassa, ja toivomme, että se korjaantuu itsestään”.

On selvää, että ratkaistaksemme ongelman meidän on ensin tunnustettava sen olemassaolo. “Emme ole vielä tehneet sitä. Emme siis todellakaan voi odottaa saavamme vastausta, kun vielä pelkäämme kysymystä”, kanadalainen pohtii. “Masennus on okei. Jos käyt sen läpi, tiedä, että olet kunnossa. Tiedä, että olet sairas, et heikko, ja se on ongelma, ei identiteetti”, hän jatkaa.

Kevin Breel puhuu sydämestään ja henkilökohtaisesta kokemuksestaan. Teini-iästä lähtien hän on kokenut ja käy edelleen läpi masennusta. “Se on vetänyt minut läpi pimeyden, mutta vain muistuttaakseen minua siitä, että valoa on”, hän päättää.

Miksi jotkut koomikot sairastuvat masennukseen?

Kyse ei ole siitä, että koomikot olisivat alttiimpia masennukselle. Se johtuu pikemminkin siitä, että heidän herkkyytensä ja persoonallisuutensa vuoksi he kärsivät enemmän tämäntyyppisistä ongelmista. Lisäksi menestyneiden koomikkojen asema ei motivoi tai helpota avun pyytämistä. “Kuinka he kertovat ongelmistaan vieraalle ihmiselle, jos tämä ei tule ratkaisemaan niitä?” selittää Gerardo Campo Cabal, kolumbialaisen Universidad del Valle -yliopiston psykiatrian osaston johtaja.

Lopuksi, masennuksesta kärsivän ei todellakaan tarvitse kuulla kommentteja, kuten “Vedä itsesi kasaan” tai “Sinun täytyy päästä ulos enemmän”. Masennus on erittäin vammauttava sairaus, joka saa sairastuneen eristämään itsensä kotiin ja tuntemaan itsensä tyhjäksi energiasta. Campo Cabalin sanoin masennusta “täytyy hoitaa”.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Frewen, P. A., J. Brinker, R. A. Martin & D. J. A. Dozois. 2008. Humor styles and personality-vulnerability to depression. International Journal of Humor Research 21(2). 179–195. doi:10.1515/HUMOR.2008.009.
  • Kuiper, N. A. & N. McHale. 2009. Humor styles as mediators between self-evaluative standards and psychological well-being. The Journal of Psychology 143(4). 359–376.10.3200/JRLP.143.4.359-376
  • Martin, R. A., P. Puhlik-Doris, G. Larsen, J. Gray & K. Weir. 2003. Individual differences in uses of humor and their relation to psychological well-being: Development of the humor styles questionnaire. Journal of Research in Personality 37(1). 48–75.10.1016/S0092-6566(02)00534-2
  • Pérez Mamani, L. (2016). Depresión: Carcelera de vidas. Revista de Investigación Scientia, 5, 14.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.