Voiko masennus olla periytyvää?

Lapsilla somaattiset oireet ovat yleisempiä kuin aikuisilla, joilla taas esiintyy enemmän kognitiivisia ja mielialaan liittyviä ongelmia.

Tähän häiriöön liittyy useita eri ​​muutoksia, jotka vaikuttavat ihmisen elämän kaikkiin toiminta-alueisiin. Yleensä nämä muutokset ovat seuraavanlaisia:

• Mielialan tai tunnetilan muutokset, kuten syvä suru, toivottomuuden tunteet ja kiinnostuksen katoaminen aiemmin mielenkiintoisista asioista.
• Kognitiiviset tai ajatuksiin vaikuttavat muutokset, joista esille nousevat irrationaaliset ideat omasta itsestä, muista ihmisistä ja maailmasta; psykologisissa prosesseissa esiintyvät vaikeudet, jotka vaikuttavat muun muassa muistiin, keskittymiseen ja huomiokykyyn; ajatukset itsemurhasta sekä patologinen itsekritiikki.
• Käyttäytymiseen liittyvät muutokset, kuten psykomotorinen hitaus, toiminnan vähentyminen ja heikentyminen kaikilla osa-alueilla (esimerkiksi sosiaalisuus, yleinen suorituskyky, itsestä huolehtiminen), yleinen passiivisuus ja välttely.
• Fysiologiset muutokset, joista esiin nousevat muun muassa univaikeudet, ruokahaluttomuus, seksuaaliset ongelmat ja somatisaatiot, kuten päänsärky, vatsakivut, energian puute ja jatkuva väsymyksen tunne.

Yksi niistä kysymyksistä, joita me kysymme eniten itseltämme, on se, voiko masennus olla periytyvää. No, lukuisat tutkimukset kertovat meille, että kuten muillakin sairauksilla, myös masennukselta löytyy geneettinen komponentti.

Vilkaistessamme tarkemmin tietyn potilaan sairaushistoriaa voimme nähdä, että huomattavassa osassa masennukseen liittyvistä tapauksista perheen taustatiedoista löytyy joko masennusta tai muun tyyppisiä mielenterveyshäiriötä. Pelkästään tämä ei kuitenkaan tarkoita, että masennus olisi periytyvää, koska siihen liittyy useita muitakin tärkeitä tekijöitä. Nämä tekijät tulevat olemaan ihmiselle elintärkeitä tapahtumia eli toisin sanoen sosiaalisia ja psykologisia tekijöitä.

Lisäksi toisilla ihmisillä on muita suurempi riski kehittää masennus, jossa edellä mainitut tekijät yhtyvät toisiinsa, jokainen omassa mittasuhteessaan. Joten mitä suurempi tuo haavoittuvuus on, sitä suurempi todennäköisyys ihmisellä on myös sairastua kyseiseen häiriöön.

Tutkimukset jatkuvat genetiikan puolella

Masennuksen geneettistä komponenttia koskevien tutkimusten mukaan mukana häiriön syntymisessä näyttää olevan joukko erilaisia geenejä, mutta jotka taas samalla ovat myös ympäristötekijöiden vaikutuksen alaisia.

Masennuksissa, joita kutsutaan “endogeenisiksi”, voidaan potilaan arvioinnin jälkeen nähdä, että ulkoisten tekijöiden vaikutus ei ole ratkaisevaa. Toisin sanoen masennus johtuu aivojemme toiminnan sisäisistä ja orgaanisista syistä, ja tässä tapauksessa masennuksen perinnöllistä komponenttia voidaan parhaiten analysoida.

Näissä tapauksissa, mikäli potilaan suvusta löytyy masennusta, voidaan siitä löytää geneettinen tekijä, vaikka se ei tosin olisi ratkaiseva tekijä.

Masennuksen aikana aivojen fysiologinen toiminta aiheuttaa muutoksia joissakin välittäjäaineissa, jotka ovat vastuussa tunteiden säätelystä. Näiden muutosten esiintyminen masennuksen aikana ei kuitenkaan vaadi, että potilaan suvussa olisi aikaisemmin ilmennyt kyseistä häiriötä.

Aiheesta tehtyjen tutkimusten päätelmien perusteella silloin, kun koko väestöä verrataan niihin ihmisiin, joiden ensimmäisen asteen sukulaisilla on aikaisemmin esiintynyt masennusta, on havaittu, että häiriö on yleisempi juuri jälkimmäisessä tapauksessa.

Mitä tulee masennukseen osallistuvien välittäjäaineiden toimintaan, mikäli niiden toiminta muuttuu, voi käydä niin, että nämä ihmiset ovat alttiimpia tulkitsemaan kielteisesti heidän ympärillään tapahtuvia asioita ja jopa näkemyksiään omasta itsestään.

Ympäristö, avaintekijä

Masennus voi olla periytyvää, mutta meidän on myös pidettävä mielessä että ajattelutavat, tilanteiden tulkinta sekä uskomukset ja skeemat niin itsestämme kuin maailmasta yleisesti, opitaan.

Ympäristö, jossa kasvamme ja kehitymme, vaikuttaa suoraan tapaamme nähdä ja tarkastella maailmaa. Otetaan esimerkiksi tapaus, jossa jollain lähisukulaisella, kuten isällä tai äidillä, on taipumusta nähdä asiat kielteisesti. Tämä taas heijastuu sekä hänen sanalliseen että asenteelliseen ilmaisuunsa ja kielteiseen käyttäytymiseen, jolloin myös lapsi todennäköisesti kasvaa tottuen tällaiseen käytösmalliin ja omaksuu samankaltaisen tavan tulkita ympäristöään. Tällä tapaa hänestä tulee myös alttiimpi masennukselle.

Voiko masennus olla periytyvää?

Yllä analysoidun tiedon mukaisesti voimme sanoa, että perintö voisi olla yksi masennukseen johtavista komponenteista, mutta ei sen ainoa eikä ratkaiseva tekijä. Kuten voimme nähdä, useiden eri tekijöiden yhtenäinen vuorovaikutus voisi johtaa tämän monimutkaisen häiriön syntyyn.

Stressiä aiheuttavat elämäntapahtumat, kuten rakkaan ihmisen kuolema, asumusero tai avioero, yleiset menetykset ja suuret muutokset ovat myös osa niitä riskitekijöitä, jotka voivat vaikuttaa masennuksen syntyyn ja kehittymiseen.

Nämä tutkijat, jotka tarjoavat meille tuloksia siitä, voiko masennus todella olla periytyvää, ovat suorittaneet tutkimuksia niin perheiden, kaksosten kuin adoptoitujen lasten kanssa voidakseen määrittää kaikista mahdollisista näkökulmista, voisiko biologinen perintö olla yksi sairaudelle altistavista tekijöistä vai ei.

Tänä päivänä kaikki nämä tutkimukset johtavat samoihin johtopäätöksiin, ja mikä vaikuttaa tieteellisesti kaikkein todennäköisemmältä on se, että masennuksen ei tarvitse olla periytyvää. Mielessä kannattaa kuitenkin pitää, että geneettinen kuormitus omaa tietyn prosenttimäärän tämän häiriön synnyssä, mikä kannattaisi ehdottomasti ottaa huomioon.

Psyykkisissä häiriöissä on aina otettava huomioon useita sekä etiologisia että syy–seuraussuhteellisia tekijöitä, jotka määrittävät sairauden alkuperän. Näin ollen psykologisessa hoidossa näiden tekijöiden ymmärtäminen on erittäin tärkeää ja välttämätöntä sen lisäksi, että masennusta ylläpitäviin tekijöihin myös puututaan.