Otetaan selvää, kuinka murehtiminen vaikuttaa aivoihin

Stressi, ahdistus, krooninen väsymys, energian puute, pessimismi... Murehtiminen vaikuttaa aivoihin myrkyllisellä tavalla. Se työntää kaikki emotionaaliset resurssisi ääripäihin, kunnes olet jatkuvan uhan tilassa.
Otetaan selvää, kuinka murehtiminen vaikuttaa aivoihin
Valeria Sabater

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Sitä, kuinka murehtiminen vaikuttaa aivoihin, voidaan kuvata yhdellä sanalla: myrkyllinen – vaikka kyseessä onkin luonnollinen tunne silloin, kun havaitsemme jonkin uhan. Mutta useat murehtimisen aiheet ovat perusteettomia ja jopa pakkomielteisiä. Lisäksi ne johtavat uupumukseen, energian ja rohkeuden menetykseen, ja loputkin rippeet motivaatiosta katoavat.

Psykologisesta näkökulmasta tiedämme sen, että murehtimisen vaikutukset voivat olla jopa vaarallisempia kuin itse murehtimisen aihe. Murehtiminen vaikuttaa erityisesti aivoihin. Ollessasi tässä voimistuneen stressin tilassa, jossa pienikin yksityiskohta vääristyy, et pysty hallitsemaan mitään. Teet vääriä valintoja ja emotionaalinen konfliktisi vain vahvistuu.

Mitä enemmän murehdit huonosta unenlaadustasi, sitä enemmän tulet kärsimään unettomuudesta. Ja mitä enemmän murehdit siitä, että olisit työssäsi täydellinen ja tehokas, sitä enemmän siinä epäonnistut. Ja jos murehdit siitä, rakastaako kumppanisi sinua, tulet luomaan tilanteita, joissa hän tuntee olonsa painostetuksi ja epämukavaksi.

Mitä enemmän lisäät paineita mielellesi murehtimisen muodossa, sitä pahemmin se tulee vaikuttamaan aivoihisi. Tulet käyttämään aivojesi resurssit loppuun. Seuraavaksi muistisi epäonnistuu ja tulet olemaan entistä uupuneempi. Liialliseen murehtimiseen yhdistettyjen vaikutusten lista on pitkä johtuen stressin biologiasta. Tutkitaan seuraavaksi sitä, miten se toimii.

Kuinka murehtiminen vaikuttaa aivoihin?

nainen väkijoukossa

Tapa, jolla murehtiminen vaikuttaa aivoihin on paljon voimakkaampi kuin ehkä kuvittelet. Aivotutkija, tohtori Joseph LeDoux New Yorkin yliopistosta kertoo, että sen vaikutukset ovat melko vakavat. Tämä johtuu pääosin siitä, että keskimäärin ihmiset eivät tiedä kuinka murehtia asioista terveellä tavalla. Ihmisillä on hämmästyttävä taipumus panikoida ja tehdä kärpäsestä härkänen.

Hän huomauttaa myös erään toisen tekijän, joka vapauttaa meidät ainakin osittain tästä vastuusta. Ihmisen aivot on ohjelmoitu murehtimaan ensin, ja vasta sitten ajattelemaan. Toisin sanoen meidän emotionaalinen järjestelmämme, ja etenkin mantelitumakkeemme, on ensimmäinen joka havaitsee uhan, ja täten se aktivoi meissä tunteen.

Välittäjäaineita, kuten dopamiinia, vapautuu jatkuvasti, ja ne luovat ahdistuneisuutta ja hermostuneisuutta. Myöhemmin limbinen järjestelmä stimuloi aivokuorta antaakseen ilmoituksen korkeammista henkisistä rakenteista. Mikä on tämän tarkoitus? Rohkaista niitä ottamaan tilanne haltuun, ja myöskin käyttämään loogista järkeilyä, joka säätelee tuota pelkoa ja tuota valmiuden tilaa.

Tohtori LeDoux muistuttaa meitä siitä, että kun on kyse tunteista, ihmiset pystyvät tekemään enemmän kuin vain järkeilemään. Tämä tekee kokemastamme huolenaiheesta ja ahdistuksesta voimakkaamman kuin mielemme. Tavalla, jolla murehtiminen vaikuttaa aivoihimme, on siis seuraavia, suuria vaikutuksia:

Liiallinen murehtiminen johtaa psykologiseen kipuun

murehtiminen vaikuttaa aivoihin

Mitä tarkoitamme ”psykologisella kivulla”? Onko se eri kuin fyysinen kipu? Kyllä, mutta se on yhtä rajoittavaa. Psykologinen kipu on siis pohjimmiltaan ahdinkoa, uupumusta, negatiivisuutta ja itseluottamuksen puutetta.

Jatkuvien murheiden hallitsemissa ahdistuneissa aivoissa mantelitumake on se, joka hallitsee. Se saa sinut näkemään vaaroja siellä, missä niitä ei ole. Kaikki mitä näet, havaitaan uhkana. Et luota mihinkään, ja tämä saa sinut pelkäämään. Sen hyperstimulaatio vaikuttaa aivokuoreesi, laskien sen aktiivisuutta. Tästä syystä alat näkemään kaiken kaoottisena ja ilman tasapainoa.

Samalla tavalla mantelitumake aktivoi eri aivon kipualueita, kuten etupihtipoimua. Tämän seurauksena epämiellyttävä tunne vahvistuu.

“Kun muistelen kaikkia murheitani, muistan tarinan vanhasta miehestä, joka sanoi kuolinvuoteellaan, että hänellä oli paljon murheita elämässään, mutta useimmat niistä eivät koskaan käyneet toteen.”

-Winston Churchill-

Kun murehtiminen vaikuttaa voimakkaasti aivoihin, kognitiiviset prosessit pettävät

Mitä tarkoitamme ”kognitiivisilla prosesseilla?” Tarkoitamme sitä, että kun murehtimisesi on kestänyt viikkoja tai kuukausia, alat huomaamaan jotain seuraavista:

  • Muistiongelmat
  • Keskittymisvaikeudet
  • Vaikeudet tehdä valintoja
  • Ongelmia viestien, tekstien, jne. ymmärtämisessä

Kuinka murehtiminen voidaan lopettaa

Meidän ei pitäisi oikeastaan lopettaa murehtimista. Sen sijaan meidän tulisi oppia kuinka murehtia oikein. Kuten Cambridgen yliopiston tohtori Ernest Paulesu on tutkimuksessaan todennut, muussa tapauksessa meillä on vaara kehittyä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Oppiaksesi murehtimaan terveemmin, yritä pitää mielessä psykologi Albert Elliksen neuvo:

  • Analysoi kaikki irrationaaliset ajatukset. Usko tai älä, noin 80 % murheistasi ovat suhteettomia ja epäloogisia. 
  • Puhu tunteistasi. Anna niille nimi, päästä niistä irti ja tuo ne päivänvaloon. Saattaa olla, että murehdit työstäsi liikaa, sillä todellisuudessa et ole työhösi tyytyväinen tai onnellinen.
  • Älä tee valintoja mielialaasi perustuen. Ennen kuin teet mitään valintoja tai toimit niiden suhteen, arvioi jokainen ajatuksistasi rauhallisesti ja järkevästi. Kyllä, tunteet ovat tärkeitä, mutta jos yhdistät ne harkittuun ja keskittyneeseen järkeilyyn, mahdollisuutesi menestyä kasvavat.

Lopuksi, voit olla proaktiivisempi kun tiedät millä tavalla murheet vaikuttavat aivoihisi. Vältä lankeamasta näihin tuskallisiin kierteisiin, ja yritä käyttää terveitä ja järkeviä lähestymistapoja. Jos et pysty tähän, hanki apua alan ammattilaiselta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Cryan, J. F., & Kaupmann, K. (2005, January). Don’t worry “B” happy!: A role for GABA B receptors in anxiety and depression. Trends in Pharmacological Sciences. https://doi.org/10.1016/j.tips.2004.11.004
  • Paulesu, E., Sambugaro, E., Torti, T., Danelli, L., Ferri, F., Scialfa, G., … Sassaroli, S. (2010). Neural correlates of worry in generalized anxiety disorder and in normal controls: A functional MRI study. Psychological Medicine40(1), 117–124. https://doi.org/10.1017/S0033291709005649

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.