Olimmeko onnellisempia ilman sosiaalista mediaa?

Sosiaalisten verkostojen käyttö on täysin juurtunut päivittäiseen rutiinimme. Haluamme pohtia tässä artikkelissa, olisimmeko onnellisempia ilman sosiaalista mediaa.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Cristina Roda Rivera.

Viimeisin päivitys: 26 marraskuuta, 2022

Maailmassa, jossa elämme tänään, yksi kysymys mietityttää meitä usein. Olimmeko onnellisempia ennen, ilman sosiaalista mediaa? Jos pohdimme kaikkea, mitä olemme sieltä oppineet, voisimme päätellä, että se on jo jonkin aikaa ollut hyvä tiedonlähde.

Kysymys menee kuitenkin sosiaalisen median toimivuuden ja hyödyllisyyden ulkopuolelle. Itse asiassa, kuten mikä tahansa uusi teknologinen keksintö, meidän on analysoitava, parantaako se elämäämme. Lisäksi sitä, onko se optimoinut suhteitamme, muuttanut sopeutumattomia rutiinejamme ja onko sen käyttäminen saanut meidät tuntemaan olomme hyväksi.

Useiden vuosien sosiaalisen median käytön jälkeen nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään kaikkea, mitä se on antanut meille tai ottanut meiltä ja miten se on auttanut tai estänyt meitä niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin. Siksi tässä artikkelissa pohdimme, olimmeko ennen onnellisempia ilman sosiaalista mediaa? Luonnollisesti vastaus on erilainen jokaiselle henkilölle, mutta muutaman kohdan pohtiminen auttaa antamaan yleisen vastauksen kysymykseen.

Olimmeko onnellisempia ilman sosiaalista mediaa?

Kolme miljardia ihmistä, noin 40 prosenttia maailman väestöstä, käyttää sosiaalista mediaa. Itse asiassa joidenkin raporttien mukaan käytämme keskimäärin kaksi tuntia päivässä tietojen jakamiseen, tykkäyksiin, twiittaukseen ja päivityksiin eri alustoilla.

Mutta kun sosiaalinen media on niin tärkeässä roolissa elämässämme, voiko olla niin että uhraamme siinä samalla mielenterveytemme ja hyvinvointimme sekä aikaamme? Mihin todisteet todella viittaavat?

Sosiaalinen media ja stressi

Ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa päästääkseen höyryjä. Huono puoli tässä on, että niiden syöte muistuttaa usein loputonta stressivirtaa. Vuonna 2015 Washington DC:ssä sijaitsevan Pew Research Centerin tutkijat yrittivät selvittää, aiheuttaako sosiaalinen media enemmän stressiä kuin lievittää sitä.

1 800 ihmisen kyselyssä naiset ilmoittivat olevansa stressaantuneempia kuin miehet. Twitterin todettiin olevan “merkittävä stressin aiheuttaja”, koska se lisäsi muiden ihmisten tietoisuutta stressistä.

Mielentila ja sosiaalinen media

Jos pysähdyt miettimään, millaisia viestejä katselet, ne eivät luultavasti usein ole kovin tärkeitä sinulle henkilökohtaisesti. Loppujen lopuksi hyvät uutiset jostakin asiasta elämässäsi tai ystävistäsi ja perheestäsi välitetään toisella tavalla.

Niin mitä sitten etsit? Vertailetko itseäsi muihin? Pyritkö löytämään samanhenkisiä ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin sinä?

Itse asiassa itsesi vertaaminen muihin johtaa aina turhautumiseen, koska vertaat itseäsi aina muiden saavutuksiin. Ihanteidesi kaltaisten ihmisten löytäminen saattaa olla inspiroivaa, mutta päädytkö todella joskus kahville heidän kanssaan tai soitatko heille? Sitä voi tapahtua, mutta aika, jonka panostat ihmisiin sosiaalisessa mediassa, on suhteettoman paljon enemmän kuin oikeassa elämässä.

Tekeekö sosiaalinen media meidät onnellisemmiksi?

Tämän artikkelin tarkoituksena on kutsua sinut, lukija, pohtimaan, onko sosiaalinen media vaikuttanut hyvinvointiisi. Ja sitä, onko yhteiskunnassa yleensäkin tapahtunut parannusta sen myötä. Koska olemme käyttäneet sitä nyt muutaman vuoden, pitäisi olla joitakin indikaattoreita tavalla tai toisella.

Ovatko sosiaaliset verkostot parantaneet ihmissuhteitamme? Ovatko ne taistelleet yksinäisyyttämme vastaan?

Vastaukset näihin kysymyksiin vaihtelevat henkilöstä toiseen. Meidän on pohdittava, onko sosiaalinen media antanut meille myönteisiä asioita ihmissuhteisiimme. Jos näin on, jatkuuko asia niin, ja jos ei, kuinka voimme muuttaa sitä?

Kun ajattelemme sosiaalisten suhteiden parantamista, tarkoitamme ihmisen yleisen hyvinvoinnin lisääntymistä ylläpitämällä toistuvia ja merkittäviä ihmissuhteita. Intimiteetti ihmissuhteissa näkyy koetun sosiaalisen tuen määränä. Tunne olla rakastettu ja se, että voimme luottaa eri ihmisiin erilaisissa suunnitelmissa, tekee meistä onnellisempia.

Hyvien suhteiden ylläpitämiseksi meidän on pidettävä yhteyttä, puhuttava kasvokkain, kuunneltava toisiamme, eikä pitää asioita itsestäänselvyytenä. Sosiaalinen media antaa meille kuitenkin väärän tunteen tuttuudesta ja kontaktista muiden kanssa. Itse asiassa näyttää siltä, että ei ole todellista tarvetta ponnistella tunteaksemme toisiamme ollenkaan.

Luonnollisuuden menetys ja yksinäisyyden tunne

Me kaikki paljastamme profiileissamme mitä haluamme, ja pidämme siitä kiinni. Tästä syystä osa omituisuuksiamme, ulkonäköämme ja yksilöllisiä kompleksejamme, jotka tekevät meistä epätäydellisiä mutta samalla jännittäviä, on kadonnut. Lisäksi näillä digitaalisilla alustoilla yhteydet katkeavat ja usein tapahtuu selittämättömiä hylkäämisiä.

Siellä on jatkuva hälinän ja liikkeen tunne sekä yrittämisen ja erehdyksen tunne. Olemme kaikki systematisoituja ja ohjelmoituja. Aluksi tämä vaikutti jännittävältä, mutta nyt kaipaamme pieniä yksityiskohtia. Olemme yhä väsyneempiä esivalmistettuun täydellisyyteen, niihin sosiaalisen median sujuviin suhteisiin, jotka eivät todellakaan käänny aidoksi kiinnostukseksi toista ihmistä kohtaan tosielämässä.

Kaipaamme sosiaalisessa mediassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät teeskentele elävänsä täydellistä elämää, niitä, jotka tervehtivät meitä aidoin hymyin. Sellaisia, jotka eivät käytä kaikkea aikaansa kerskuen elämästään, vaan ovat luonnollisempia kaikessa, mitä sanovat ja tekevät. Todellakin, vuosien mittaan sosiaalisen median ihmisiin sijoittamamme aika ei todellakaan ole verrannollinen niihin emotionaalisiin hyötyihin, joita he tuovat meille.

Dopamiinikorjaus

Voimme nähdä kenet haluamme joka päivä sosiaalisessa mediassa. Meidän ei tarvitse soittaa muille kuten ennen. Lisäksi meidän ei tarvitse etsiä tapoja viihtyä. Sosiaalisessa mediassa ja digitaalisissa alustoissa on jos jonkinlaisia profiileja, videopuheluita ja chatteja. Viihde ei ole koskaan ollut näin helppoa, eikä dopamiinia ole koskaan jaettu näin nopeasti ja tarpeen mukaan.

Lopuksi on mainittava, että tv-dokumentti Valvontakapitalismin vaarat selittää vastauksen kysymykseemme. Itse asiassa olemme lainanneet nautinnollisemman elämän pitkitetysti vapauttamalla jatkuvia dopamiiniannoksia, jotka sekä vangitsevat että häiritsevät meitä.

Mitä mieltä sinä olet? Oletko syyllistynyt siihen, että sekoitat pienistä annoksista nauttimisen tyydytyksen pitkäaikaiseen tyytyväisyyteen? Jos näin on, ehkä ajattelet nyt uudelleen ja alat miettiä suhdettasi sosiaaliseen mediaan.