7 itsetuhoisan henkilön piirrettä

Teoriassa me kaikki etsimme onnellisuutta ja toimimme seuraamalla onnellisuuden jalanjälkiä. Käytännössä monet ihmiset eivät kuitenkaan seuraa tätä kaavaa. Päinvastoin. Ihmiset tekevät usein asioita, jotka vain satuttavat heitä, eivätkä he tiedä miksi he tekevät näin. Puhumme nyt itsetuhoisista henkilöistä.

Ajattelemme, että itsetuhoisat ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät siksi, että he haluavat käyttäytyä niin. Heillä on usein paha olla, mutta he eivät tiedä miksi. Näin ollen heille kehittyy käyttäytymismalleja, jotka satuttavat heitä.

Meillä kaikilla on tämä puoli jossain sisällämme. Mutta jotkut muuttavat tämän puolen heidän persoonallisuutensa ytimeksi. Usein itsetuhoisa henkilö toruu itseään syyllisyyden tunteesta, joka kytkeytyy joko todellisiin tai kuviteltuihin asioihin. Tässä artikkelissa puhumme seitsemästä kaikkein merkittävimmästä itsetuhoisan henkilön piirteestä.

1. Surulla tai ärsyyntyneisyydellä reagoiminen, kun jotain tärkeää on saavutettu

Kun itsetuhoisa henkilö saavuttaa jonkin tärkeän tavoitteen, hän tuntee käsittämätöntä tyhjyyden tunnetta. Sen jälkeen kun hän on taistellut voimakkaasti saavuttaakseen tavoitteensa ja myös saavuttanut sen, hän ei kykene tuntemaan tyydytystä.

Näiden voittojen saavuttamisen jälkeen tällainen henkilö tuntee usein surua ja joskus jopa vihaa. Hän yrittää melkein aina vähätellä saavutuksiaan. Hän julistaa, että on absurdia tuntea onnellisuutta niin mitättömästä asiasta. Tämä on selvä merkki itsetuhoisuudesta.

2. Muiden provosoiminen, ja sen jälkeen syyllisyyden tunne

Itsetuhoisat henkilöt ovat tavallisesti melko taistelunhaluisia. He eivät tiedä miksi. He eivät myöskään kykene välttämään taipumusta saada aikaan ristiriitoja. Äärimmäisissä tapauksissa, jos muut sanovat “kyllä”, he sanovat “ei”. Jos muut sanovat “valkoinen”, he sanovat “musta”.

Kun he väittelevät muiden kanssa, ei ole epätavallista että heistä tulee verbaalisesti aggressiivisia tai että he käyttävät harkitsematonta kieltä. Sitten kun tämä myrsky on laantunut, he tuntevat suurta syyllisyyttä siitä, että he ovat saaneet riidan aikaan. He tuntevat myös syyllisyyttä siitä mitä he ovat sanoneet ja kuinka he ovat sen sanoneet.

3. He eivät tunnista hyvänolon tunnetta, vaikka se olisi todellista

Itsetuhoisalle henkilölle mikään ei ole tarpeeksi. Heidän suurin vaikeutensa on tuntea tyydytystä, etenkin jostain sellaisesta jonka he ovat itse saaneet aikaan. He keskittyvät liikaa valkoisessa lakanassa oleviin mustiin täpliin.

Jos tällainen henkilö tuntee olonsa hyväksi tai näemme hänen tuntevan näin ja ilmaisemme sen, hän tuntee olonsa ärsyyntyneeksi. Hän sanoo meidän olevan väärässä. Hän etsii sisältään syytä olla tuntematta tuota hyvää tunnetta vahvistaakseen hänen subjektiivisen epämukavuuden tilansa.

4. Sellaisten lupausten täyttämättä jättäminen, jotka ovat kriittisiä omien tavoitteiden saavuttamiseksi

Itsetuhoisa henkilö boikotoi itseään. Hän vakuuttaa, että hän tekee tämän tiedostamattomalla tavalla. Näin ollen hän unohtaa tärkeät tapaamiset, jatkaa nukkumista, tai ”muistaa” ajan väärin, kun hänellä on jokin tärkeä tapaaminen.

Aivan kuin itsetuhoisalle henkilölle olisi välttämätöntä välttää kaikkia hyvinvoinnin muotoja, jotka hänellä olisi saavutettavissa. Kun tällainen henkilö menettää suuria mahdollisuuksia johtuen tästä näennäisestä muistamattomuudesta tai häiriötekijöistä, hän löytää uuden tavan kurittaa itseään.

5. Taipumus tehdä uhrauksia muiden eteen

Asioiden tekeminen muille ei ole vain hyväksi, vaan se voi olla myös konstruktiivista. Mutta itsetuhoisan henkilön kohdalla tällainen altruistinen käytös saa uuden merkityksen. Vaikuttaa siltä, että tällainen henkilö jättää itsensä säännöllisesti huomioimatta voidakseen parantaa muiden elämää.

He kieltäytyvät suhteellisen helposti omasta hyvinvoinnistaan antaakseen sitä muille. He kykenevät kieltäytymään kaikesta voidakseen auttaa jotain toista, tai imarrellakseen jotain toista kalliilla tavalla. Syvällä sisimmässään itsetuhoisa henkilö tuntee syyllisyyttä jostain mielikuvituksellisesta, ja tämä liiallinen anteliaisuus on vain rankaisun muoto.

6. Itsetuhoisa henkilö ei puolusta itseään kaltoinkohtelua vastaan

Itsetuhoisa henkilö ei tiedä kuinka puolustaa itseään. Itse asiassa hänestä tuntuu, ettei hänellä ole oikeutta puolustaa itseään. Hänellä on niin alhainen kuva itsestään, että hänestä tuntuu ettei kannata tuhlata resursseja loukkaantumisen välttämiseksi.

Tavalla tai toisella tällainen henkilö tuntee, että muilla on oikeus loukata häntä. Monet näistä itsetuhoisista käytöksistä alkavat tietynlaisella kaltoinkohtelulla varhaisessa iässä. Siksi hän olettaa tämän olevan “normaalia”.

7. Toimivien suhteiden boikotointi

Itsetuhoisan henkilön on vaikea luoda kestäviä siteitä muihin. Syvällä sisimmässään itsetuhoisasta henkilöstä tuntuu, ettei hän ole rakkauden arvoinen, tai joskus edes ystävyyden arvoinen. Hänestä tuntuu näin, sillä hän ei arvosta itseään.

Jos tällainen henkilö onnistuu muodostamaan hyvän suhteen toiseen henkilöön, hänestä tuntuu oudolta. Tällaisen henkilön sisällä on huomaamaton ääni, joka sanoo: ”jokin tulee menemään vikaan”. Näin itsetuhoisa henkilö kääntyy pakkomielteiden ja pahoinpitelijöiden puoleen, vahingoittaen hyvää suhdettaan.

Itsetuhoisa henkilö kärsii paljon ja saa myös muut kärsimään. Joskus tämä ongelma on niin hankala, että hän elää pelkästään yksinäisyydessä. Hänen potentiaalinsa kasvaa on aina rajoitettu. Kaikesta tästä johtuen tämä tilanne vaatii ammattilaisen apua.