Mikään ei ole sinun: elämä on lainattua, joten nauti siitä kun voit
Ymmärrämme kiintymyksen voimakkaana siteenä joka määrittää sen, kuinka persoonallisuutemme kehittyy, kuinka näemme elämän ja kuinka suhtaudumme muihin sekä kaikkeen mikä meitä ympäröi. Mutta kiintymyksellä on yksi epämukava puoli: mikään ei oikeasti ole meidän.
Tietynlaiset kiintymykset ovat oleellisia. Kiintymys johonkin vakaaseen hahmoon ensimmäisten vuosiemme aikana on välttämätön kunnollista kognitiivista ja emotionaalista kehittymistä varten. Toisaalta, epävarma kiintymys täyttää meidät ahdistuksella, kun kohtaamme henkilön johon olemme epävarmasti kiintyneitä. Itse asiassa kaikki parisuhteet ylläpitävät jonkin kiintymyksen rakenneosia, vaikka kaikki ne eivät olekaan terveitä.
Jotkut parisuhteet saavat aikaan ahdistusta, kun ajattelemme niiden menettämistä. Välttääksemme tätä, meidän on muistettava että mitä tahansa elämä meille antaa, se on vain lainaa. Kiitollisena oleminen on ensimmäinen vaihe pitääksemme yllä itsevarmaa kiintymystä ympärillämme oleviin ihmisiin. Tämä sama periaate pätee myös työpaikalla, lomalla, ja oikeastaan missä tahansa tilanteessa.
Mikään ei ole meidän: elämä on lainattua
Parisuhteet, jossa tunnemme olevamme turvassa, eivät ole lahja, vaan taito, joka edellyttää halua ja harjoitusta. Kun parisuhdetta pitää yllä vain tavat, eikä parisuhteella ole mitään muuta joka antaisi sille merkityksen, olemme tekemisissä epävarman kiintymyksen kanssa. Ihanteellisinta henkisen terveytemme kannalta tässä tapauksessa olisi lopettaa parisuhde.
Jos emme opi päästämään irti, jos emme päästä irti, joudumme kokemaan sen negatiiviset seuraukset. Jos kiintymys on liian voimakas ja kätemme ovat sidotut, takerrumme unelmiimme, fantasioihimme ja illuusioihimme, ja kärsimys ja suru tulevat kasvamaan säälimättömästi. Buddha totesi, että kärsimyksen alkuperä on kiintymyksessä.
Mutta kaikki kiintymykset eivät suinkaan ole negatiivisia. On myös olemassa terveellisiä ja hyödyllisiä kiintymyksiä. Itsevarma kiintymys perustuu perustuu siihen, että tiedämme kuinka nauttia siitä mitä meillä on. Jos katsomme mitä tahansa kärsimyksemme syytä uudesta näkökulmasta, voimme ymmärtää että itse kärsimys ei ole se joka aiheuttaa meissä kipua, vaan se on se tapa jolla takerrumme kärsimykseen.
Ongelmamme kiintymyksen kanssa on se, että me näemme asiat pysyvinä kokonaisuuksina. Käytämme aggressiota ja kilpailua saavuttaaksemme tavoitteemme. Nämä ovat ilmeisesti tehokkaita välineitä, mutta ne saavat meidät tuhoamaan itsemme tämän prosessin aikana. Välttääksemme tätä, on tarpeellista ymmärtää että mikään ei ole pysyvää. Elämä lainaa itsensä meille.
Riippuvuus vastaan riippumattomuus
Meidän kulttuurillinen kontekstimme kehottaa meitä elämään riippuvaisina muista: vanhemmista, lapsista, kumppaneista. Aina siitä asti kun olimme lapsia, meihin on iskostettu käsitystä romanttisesta rakkaudesta. Tällaisessa rakkaudessa parisuhteen jäsenten ei pitäisi elää erillään toisistaan. Mutta tämä romanttisten suhteiden riippuvuus voi olla todella vahingollista. Se voi tehdä meistä psyykkisesti kykenemättömiä.
Riippuvuus, aivan kuten muutkin rakenteet, ei itsessään ole hyvä tai paha. Se on aina joissain määrin osa elämäämme. Se on asia, joka meidän kaikkien on myönnettävä maailman ja myös itsemme edessä. Tämä tunnustus sallii meidän saavuttaa terveempiä ihmissuhteita.
Joskus meillä on taipumusta nähdä riippuvuus jonkinasteisella halveksunnalla, aivan kuin riippuvuus olisi merkki heikkoudesta. Mutta jos pysähdymme ajattelemaan asiaa, monet asiat elämässämme ovat muiden ihmisten ponnistelujen tulosta. Meidän arvokas ja suurenmoinen riippumattomuutemme voi olla enemmänkin illuusiota tai fantasiaa kuin todellinen tosiasia. Nauttiaksemme täydellisestä elämästä, me tarvitsemme ystäviä, hyvää terveyttä ja materialistisia tavaroita. Mielenkiintoista kyllä, nämä ovat alueita, joissa olemme riippuvaisia muista.
Tämä on paradoksaalista. Samaan aikaan kun kulttuurimme rohkaisee itsenäisyyteen, kaipaamme läheisyyttä ja yhteyttä johonkuhun erityiseen ja rakastettuun henkilöön. Salaisuus on siis rakastaa, mutta ilman tarvetta. Mutta muistakaamme: mikään ei ole meidän. Elämä lainaa itsensä meille. Alkakaamme nauttia siitä, mitä meillä on.