Mikä on agorafobia? Oireet ja hoito

· 16.4.2018

Agorafobia on psykologinen häiriö, johon liittyy läheisesti ahdistuneisuus. Agorafobiaa voi esiintyä ilman aiempaa ahdistuneisuushäiriötä, mutta nämä kaksi psykopatologiaa kuitenkin kulkevat usein käsi kädessä.

Määritelläänpä molemmat käsitteet, jotta voisimme ymmärtää agorafobiaa kokonaisvaltaisesti.

Paniikki- tai ahdistuskohtaukseen liittyy äkillinen, eristetty ja väliaikainen pelon tai voimakkaan levottomuuden puhkeaminen. Yleensä siihen liittyy tiettyjä ominaispiirteitä.

Fyysiset oireet ovat:

  • sydämentykytys
  • hikoilu, vapina
  • hengen salpaava tai tukehtumisen tunne
  • paine rinnassa
  • pahoinvointi
  • vatsakipu
  • huimaus

Kognitiiviset oireet ovat:

  • epätodellisuuden tunne (kutsutaan myös derealisaatioksi)
  • muutokset itsetuntemuksessa (depersonalisaatio)
  • tunne kontrollin menettämisestä tai hulluksi tulemisesta
  • ajatus kuolemasta

Agorafobian ja paniikkikohtausten välinen suhde

Oletetaan, että jollekulle puhkeaa yllättäen kaikki edellä mainitut fysiologiset oireet. Mikäli hänen ajattelunsa kulkee katastrofaalista reittiä, hänen pelkonsa lisääntyy, ja niin nämä alkavan ahdistuksen oireet lisääntyvät.

Henkilö tulkitsee tunteensa siten, että hän todella uskoo kuolevansa tai menettävänsä tilanteen hallinnan. Tämä puolestaan pahentaa oireita.

Näin alkaa ilkeä noidankehä, joka pahentaa ahdistusta siihen pisteeseen asti, että henkilön on itse pyydettävä apua tai hän huolestuttaa ympärillään olevia ihmisiä niin paljon, että he hankkivat hänelle apua.

Jotkut muut tämän tyyppisen ahdistuneisuuden tyypilliset käyttäytymismuodot liittyvät mahdollisesti ahdistusta aiheuttavien paikkojen välttelyyn. Mikäli he ovat jo ahdistusta aiheuttavassa paikassa, he joko pakenevat paikalta tai ottavat jonkinlaista rauhoittavaa ainetta.

agorafobia ja ahdistus

Turvakäyttäytymiset ja vahvistaminen

Näitä kutsutaan ”turvakäyttäytymisiksi”. Turvakäyttäytymisten tavoitteena on estää mahdollinen katastrofi, jonka potilas kuvittelee päänsä sisällä.

Mikä on turvakäyttäytymisten ongelma? No, ne toimivat vain lyhytaikaisesti.

Toisin sanoen, jos henkilö ottaa ahdistuslääkkeitä, juo vettä tai poistuu tilanteesta oireiden alkaessa, epämiellyttävät tuntemukset heikkenevät. Tällainen pakeneminen vahvistaa negatiivisesti ja johtaa henkilön toimimiseen samalla tavalla myös tulevaisuudessa.

Hän itse asiassa rajoittaa itseään yhä enemmän joka kerta. Pakeneminen merkitsee sitä ettei hän koskaan opi, että todellisuudessa ei tapahdu mitään pahaa. Hän ei kuole eikä hän menetä kontrollia tai tule hulluksi.

Pakeneminen ei auta häntä ymmärtämään sitä. Se ainoastaan vahvistaa henkilön käyttäytymistä. Hän uskoo olevansa turvassa ja kunnossa koska hän pakeni tai toteutti turvakäyttäytymisensä.

Totuus on, että potilaan oma tulkinta on puolueellinen. Hän uskoo virheellisesti oireidensa voivan tappaa hänet, koska ne tuntuvat sydänkohtaukselta tai psykoosilta. On tärkeää ymmärtää, että vaikka oireet näyttävätkin samanlaisilta, ne eivät ole samoja.

Ahdistuneisuudella on omat oireensa, jotka usein kehittyvät pitkällisten vastoinkäymisten jälkeen. Ahdistuneet potilaat ovat kuin painekattilat, jotka vain odottavat räjähtämistään. Tämä lähettää henkilölle viestin, että on aika pysähtyä ja palauttaa oma tasapaino ja sisäinen rauha.

Milloin agorafobia iskee?

Agorafobia johtuu toistuvista ahdistuskohtauksista. Henkilölle kehittyy hirvittävä pelko siitä, että kohtaukset uusiutuvat tietyissä tilanteissa. Ajatus uudesta kohtauksesta ja avun saamisen vaikeudesta edesauttavat pelkotilan syntymistä.

Tässä tapauksessa henkilö kokee sellaista, jota kutsutaan ”pelon pelkäämiseksi”. Metaforisesti voisimme ajatella lasta, joka pelkää omaa varjoaan ja yrittää paeta sitä.

Tämä pelko omasta pelkäämisestä saa potilaan välttämään tilanteita jotka aiemmin aiheuttivat ahdistuskohtauksen tai muitakin samankaltaisilta vaikuttavia tilanteita.

Esimerkiksi jos hän sai paniikkikohtauksen supermarketissa, hän aikanaan yhdisti myös sellaiset paikat kuten elokuvateatterit, kauppakeskukset tai jopa julkiset liikennevälineet paniikkikohtauksiin.

metroaseman hälinä

Tällainen rajoittaminen voi johtaa masennusoireisiin. Miksi? Henkilö lakkaa saamasta minkäänlaisia positiivisia vahvistuksia ympäristöstään. Joka kerta tuntiessaan itsensä kyvyttömäksi hänen itsetuntonsa heikkenee ja epätoivonsa kasvaa.

Mikä on taustalla oleva syy?

On olemassa joitain tekijöitä jotka pyrkivät antamaan vastauksen tähän kysymykseen, vaikka niiden kaikkien ei tarvitse olla läsnä vahvistaakseen agorafobian olevan kyseessä. Jotkut tutkijat ajattelevat seuraavien tekijöiden johtavan häiriöön:

Keskittynyt huomio omiin tunteisiinsa

Jotkut ihmiset ovat erityisen herkkiä havaitsemaan kehossaan muutoksia. Tietoisesti tai alitajuisesti he ovat aina tietoisia kehonsa reaktioista ja vaihteluista. He käyttävät näitä muutoksia viittauksena ennakoidakseen mitä tahansa aiemmin mainitsemistamme vaaroista.

Kun tällaisella herkkyydellä varustetut ihmiset kokevat mitä tahansa fyysistä oiretta, he tulevat siitä nopeammin tietoisiksi. Tämä vuorostaan lisää heidän ahdistustaan.

Tällä teorialla on paljon empiirisiä todisteita tukenaan. Vuoden 1980 tutkimuksessaan Ehlers, Margraf, Roth et. havaitsivat, että ahdistuneisuushäiriöstä kärsivien ihmisten ahdistus nousi huomattavasti heidän kokiessaan sykkeensä nousevan.

Krooninen hyperventilaatio

Hyperventilaatio aiheuttaa hengitysteiden alkaloosin kompensointia (lähes normaalin veren pH:n kanssa). Tämä tarkoittaa, että veren hiilidioksidi- ja bikarbonaattitasot ovat kontrollihenkilöitä alhaisemmat.

Nämä tasot tekevät ihmisen alttiimmaksi ahdistuskohtaukselle. Tämä puolestaan johtaa siihen, että hän kärsii todennäköisemmin agorafobiasta.

Lapsuuden eroahdistus

Kirjailijat kuten Silone, Manicavasagar, Curtis ja Blaszczynski (1996) uskovat agorafobian muistuttavan lapsuuden eroahdistuksen reaktioita.

Eroahdistus saa henkilön kääntymään herkemmin välttävän käytöksen puoleen paniikkikohtausten aikana. Tämä puolestaan saattaa johtaa agorafobian kehittymiseen.

Useat stressitekijät

On joitain ympäristötekijöitä, jotka myös edistävät agorafobian kehittymistä. Stressaavat tapahtumat kuten työpaikan menettäminen, ero tai rakkaan menettäminen voivat myös sysätä kohtausta alkuun.

ahdistunut mies

Geneettiset tekijät

Identtisten kaksosten kohdalla, mikäli toisella kaksosella on tämä häiriö, on paljon todennäköisempää että myös toinen saa sen. Ahdistuneisuushäiriöisten läheiset perheenjäsenet kärsivät myös 25-32 % todennäköisemmin jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä.

Minkälainen on agorafobian hoito?

Agorafobian hoito on oman pelkomme pelon hoitamista. Tämä ilmenee edellä mainitsemissamme oireissa. Hoidon on autettava potilasta voittamaan pelkonsa ja elämään normaalia elämää. Tämä yleinen tavoite sisältää muita tarkempia tavoitteita, joita terapeutti asettaa potilaalle asteittain.

Paniikkikohtausten psykologinen hoitomuoto agorafobian kanssa tai ilman sekä agorafobian hoito ilman aiempaa ahdistusta eivät ole täsmälleen samoja. Hoidoilla on kuitenkin joitain yhteisiä piirteitä.

Tässä keskitymme agorafobian hoitoon. Ensimmäiseksi potilaan on tiedettävä mitä hänelle tapahtuu. Tätä varten käytämme psykologista koulutusta. Psykologinen koulutus ei ole virallinen psykologinen tekniikka. Siitä huolimatta se auttaa potilasta ymmärtämään mitä hänelle tapahtuu ja auttaa häntä normalisoimaan tapahtunutta.

Psykologinen koulutus sisältää sairauden selittämistä potilaalle. Psykologi selittää häiriön, sen seurauksen sekä hoidon yleiset syyt ja muodot.

Kun potilas tuntee häiriönsä ja tietää hoitovaihtoehtonsa, hoito voi alkaa. Aiomme keskittyä kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, koska sillä on kaikkein empiirisimmät todisteet takanaan. Tämän tyyppisellä hoidolla on kaksi hyvin eriytettyä osaa: kognitiivinen ja behavioraalinen.

Tavoitteena on, että potilas muokkaa virheellisiä uskomuksiaan ja ajatuksiaan oireistaan ja tilanteista joissa hän yrittää selviytyä.

Toinen tavoite on, että potilas pystyy hallitsemaan edellä mainittuja tilanteita ilman turvakäyttäymistä. Potilaan pitäisi pystyä vähentämään ahdistustaan ja muokkaamaan vääristyneitä ajatusmallejaan.

Agorafobian hoito kognitiivisella uudelleenjärjestelyllä

Kognitiivinen uudelleenjärjestely on ajatusten kanssa työskennellessä toimivaksi todettu tekniikka. Se koostuu potilaalle asetetuista kysymyksistä, joiden tarkoituksena on jakaa osiin häiriötä ylläpitäviä negatiivisia ja irrationaalisia ajatuksia.

Tällä tavoin potilas joutuu muuttamaan nuo ajatukset ja korvaamaan ne tarkemmin todellisuutta kuvaavilla ajatuksilla.

Sanotaan vaikka että potilas kertoo terapeutilleen pelkäävänsä, koska hän saa todennäköisesti sydänkohtauksen. Joitain terapeutin kysymiä kysymyksiä voivat olla: ”Mitkä tosiasiat tukevat tuota sinun ajatustasi?” ”Mistä tiedät että tulet saamaan sydänkohtauksen?”

Toinen kognitiivinen tekniikka jota voimme käyttää on käyttäytymiskokeet. Ne ovat luonteeltaan kognitiivisia, koska niiden tavoitteena on purkaa potilaan ajatukset. Potilas ja hänen terapeuttinsa sopivat tilanteesta, jota potilaan on käytävä läpi todellisessa elämässä.

Potilas kirjoittaa muistiin kaiken mitä hän ajattelee tilanteessa voivan tapahtua ja suorittaa sen jälkeen kokeilun. Jälkeenpäin hän pohtii vastasivatko todelliset tapahtumat hänen ajatuksiaan siitä, mitä voisi tapahtua.

Kognitiiviset tekniikat ovat välttämättömiä jotta agorafobiasta kärsivä oppii käsittelemään ongelmiaan rauhallisemmin. Mutta ajan mittaan käyttäytymisterapia auttaa pääsemään häiriöstä kokonaan eroon. Käyttäytymismenetelmät merkitsevät agorafobian yhteydessä altistumista todellisille elämäntilanteille.

nainen terapeutin vastaanotolla

Käyttäytymistekniikat agorafobian hoitamiseksi

Ensimmäiseksi potilaan ja hänen terapeuttinsa tulisi kehittää arvoasteikko ahdistusta tuottavista tilanteista. Aloittaen vähiten ahdistusta tuottavasta ja päätä lista pahimpaan.

Seuraavaksi heidän tulisi arvioida niitä käyttämällä SUDS-lomaketta (Subjective Units of Distress Scale), joka mittaa asteikolla 0-10 kullakin hetkellä koettua yksilöllistä ahdistustasoa. Jotkut tilanteet sisältävät turvakäyttäytymistä, mutta näitä tulisi eliminoida asteittain.

Lopullisena tavoitteena on, että potilas pystyy selviytymään listallaan olevista tilanteista. Toisin sanoen hän kohtaa niitä kuten sellaiset henkilöt joilla ei ole mitään häiriötä.

Suorittaakseen altistuksen asianmukaisesti potilaan tulisi oppia erilaisia rentoutustekniikoita. Joitain vaihtoehtoja ovat hengitykseen perustuva rentoutuminen tai Jacobsonin rentoutustekniikka. Tämä helpottaa potilaan hoitoa.

Tilanne viivataan yli listasta, kun potilas huomaa ahdistuneisuutensa vähentyneen huomattavasti ja että hän kykenee selviytymään omillaan. Vasta tämän jälkeen hän siirtyy seuraavaan ahdistusta aiheuttavaan tilanteeseen, ei yhtään aikaisemmin. Muussa tapauksessa se saattaisi aiheuttaa herkistymistä tilanteelle tuttuuden sijasta. Ja tämä ei tietenkään ole tavoitteena.

Onnistunut hoito

Mikäli altistuminen on onnistunut, potilas on nujertanut tilanteen. Hänen ahdistuneisuutensa laskee normaalitasolle. Pohjimmiltaan hän oppii ja sisäistää sen ajatuksen, ettei mikään hänen kuvittelemistaan kauheuksista toteutunut. 

Karkeasti tällainen on agorafobian yleinen hoito. Tapauksesta riippuen voidaan käyttää myös muita strategioita, esimerkiksi sosiaalisten taitojen harjoittamista, masennuksen käsittelemistä (mikäli sitä on) sekä toissijaisista tavoitteista eroon pääsemistä.

Lisäksi psykologit saattavat suositella lääkitystä yhdessä psykoterapian kanssa. Tämä voi olla hyödyllistä potilaille, jotka ovat kärsineet pitkään.

Kirjallisuutta:

Ortiz-Tallo, M. (2004) Trastornos psicológicos. Edición Aljibe.

Moreno, P. (2007) Tratamiento psicológico del trastorno de pánico y agorafobia. Manual para terapeutas. Nuevas psicoterapias. Desclée.

Barlow, D.H (1988). Anxiety and its disorders: The nature and treatment of anxiety and panic. Nueva York: Guilford Press