Me kaikki olemme tietämättömiä jonkin suhteen

7.5.2016 en Psykologia 0 Jaetut

Nyky-yhteiskunnassa on valloillaan jokin seuraavankaltainen järjetön uskomus: “Minun pitää olla kykeneväinen sekä osoittaa älykkyyttä ja viisautta aivan kaikessa mitä teen.” Toisin sanoen, meidän pitäisi olla täydellisen erehtymättömiä, ainakin muiden ihmisten silmissä. Meillä ei ole lupaa tehdä virheitä ja tietämättömyys on synti.

Monesti ihmiset, jotka ottavat vastuulleen liian monia tehtäviä, kokevat voimakasta pelkoa siitä, että he vaikuttaisivat alempiarvoisilta, tietämättömiltä tai vähemmän älykkäiltä jos he eivät ottaisi vastaan kaikkea tuota vastuuta. He kokevat, että jos muut mieltävät etteivät he ole tarpeeksi hyviä jollain tiedon alueella tai jossain taidossa tai kyvyssä, niin heidät torjutaan. Ja tämä on kokemuksena jotain sietämätöntä ja synnyttää heissä suunnattoman määrän ahdistusta.

Jos pohdimme tätä vähänkin, tajuamme hyvinkin nopeasti että kyseessä on järjenvastainen ja haitallinen pelko. On totta, että tiettyjen taitojen, ominaisuuksien tai viisauden osoittaminen on tyydyttävää. Kun muut ihailevat meitä, ylistävät tai onnittelevat meitä, tuntuu meistä hyvällä omissa nahoissamme. Me tunnemme olomme ylpeiksi, kunniakkaiksi.

On kuitenkin eri asia nauttia ylistyksestä kuin olla sellaisessa tilanteessa jossa meidän ikioma itsetuntomme on sidottu siihen miten älykkäitä, sivistyneitä tai taidokkaita me olemme. Meidän itsetuntomme ei pitäisi riippua näistä asioista.

Nainen kivisellä rannalla

Itsetunnon ei pitäisi koskaan riippua pinnallisista arvoista, fyysisistä asioita, älykkyydestä, menestyksistä, saavutuksista tai muiden hyväksynnän saamisesta. Koska nämä arvot on erittäin helppo hukata hetkellä millä hyvänsä, ja näin ollen jos todellakin menetät ne, häviää itsetuntosi niiden kanssa sen siliän tien. Tämä taasen tekee sinusta hyvin haavoittuvaisen henkilön.

Aina tulee olemaan joku sinua komeampi tai kauniimpi, fiksumpi, älykkäämpi, sivistyneempi, menestyneempi… Tästä syystä, jos annat oman itsetuntosi ja oman arvosi riippua muista, tulet olemaan tunnetasolla heikko. Epämukavuuden tunne ja oman itsesi torjunta tulevat ottamaan vallan elämästäsi.

“Mitä vähemmän me hyväksymme itsemme, sitä enemmän me tarvitsemme muiden hyväksyntää.”
-Hoffman-

Mistä tämä uskomus on saanut alkunsa? 

Valitettavasti meille opetetaan hyvin nuoresta iästä lähtien, että meidän tulisi “opiskella ahkerasti,” “olla joku tärkeä,” “olla parhaita,” koska jos emme tee niin… Tulee jotain pahaa tapahtumaan! Esimerkiksi: emme ole keskustelun fiksuin yksilö, meillä ei ole arvostettua ja kunniakasta työtä, emme ole menestyneitä… Mitä muutkin ihmiset ajattelisivat? Meidät olisi tuomittu keskivertoon elämään! Mikä häpeä!

Kuvittele miltä lapsesta tuntuu, kun hänelle opetetaan näitä ajatuksia. Hän kasvaa murehtien siitä, että on ykkönen ja koettaen jatkuvasti osoittaa omaa arvoaan. Hän päättää kilpailla muiden kanssa “ollakseen paras” sen sijaan, että kilpailisi itsensä kanssa haastaakseen itsensä ja pitääkseen hauskaa. Tämä lapsi kasvaa ahdistuneena ja tulee kokemaan uhkana sen, kun hänen arvoaan ei tunnusteta… Varsin häkellyttävää ja murskaavaa, eikö?

Purkaaksemme opetetun uskomuksen, meidän täytyy tarjota itsellemme perusteluita, joilla vakuuttaa itsemme että se mitä ajattelemme on täysin epäloogista, epätodellista, järjetöntä. Näin ollen meidän pitää torjua se ja korvata vanha malli terveellisemmillä uskomuksilla. Seuraavassa on joitakin argumentteja, joita voit käyttää:

  • Älykkyys ei ole kaikkein tärkein arvo: aivan kuten aiemmin mainitsimme, se, onko tietämätön vai ei, onko älykäs tai sivistynyt, ei ole kovinkaan tärkeää. Me voimme elää täydellisesti ja täysillä vaikka emme olisi kovin älykkäitä, ja tietämättömyys ei ylipäätään vähennä kenenkään arvoa ihmisenä tai yksilönä. Todellinen arvo jolla on merkitystä, on rakkaus. Rakkaus elämää, itseään ja muita kohtaan.
  • Me kaikki olemme tietämättömiä jonkin suhteen: tietämättömyys vaivaa meistä jokaista jollain asteella, me vain ummistamme silmämme eri asioilta, ja tämä on hyvinkin totta. Lääkäri saattaa tietää paljon lääketieteestä, mutta ei mitään tietokoneista. Sähkömiehellä voi olla upea tietämys sähköstä, mutta ehkäpä hän on täysi tumpelo valokuvauksessa…

Naisen tietämättömyys

Näin se vain menee, että me pyrimme olemaan täydellisiä ja tietämään niin paljon, kunnes me saavutamme tämän mielikuvituksellisen rajapyykin, jota ei lopulta ole olemassakaan. Se elää ainoastaan muiden mielissä. Hyväksytäänpä siis se mikä on todellista: me kaikki olemme tietämättömiä jonkin suhteen ja näiden asioiden määrä on loputon, eikä tässä ole mitään väärää. Maailma jatkaa pyörimistään.

Hyväksyttyämme tämän, meidän suhteemme muihin ihmisiin parantuu: Me monesti kuvittelemme, että näyttämällä jollain tavoin olevamme menestyviä, älykkäitä tai viisaita me voitamme muiden arvostuksen, ja tämä saattaa olla totta usein tai toisinaan. Erityisesti ja varsinkin silloin kun tämä arvostus tulee tyhjiltä ihmisiltä, jotka jakavat samaiset ala-arvoiset arvoasteikot.

Onneksi kuitenkin maailmasta löytyy lukemattomia ihmisiä, jotka todella arvostavat aitoja ihmisiä, jotka näyttävät itsensä sellaisina kuin ovat. He arvostavat ihmisiä, jotka myöntävät että eivät ole hyviä kaikessa tai täydellisiä, mutta ovat valmiita pitämään hauskaa samalla kun oppivat. Nämä ovat todellisuutemme aitoja sankarillisia ihmisiä.

Ilmeisesti jos me elämme elämämme tällaisella mielenlaadulla, meidän suhteemme muiden kanssa parantuu. Me emme ryhdy väittelyihin tai typeriin riitoihin, jotta saisimme selville totuuden tai ollaksemme oikeassa. Me yksinkertaisesti nautimme olostamme ja opimme matkalla, koska meillä jokaisella on jotain opittavaa.

Salli itsesi vaikuttaa tietämättömältä ja huomaat, että mitään pahaa ei tapahdu: Pelkäätkö nostaa kätesi luokassa kysyäksesi opettajalta jotain, koska pelkäät että vaikutat tietämättömältä? Huomaa, että jos et kysy, nimenomaan silloin olet tietämätön. Tällaiset paradoksaaliset vaikutukset ovat tyypillisiä psykologian piirissä: siksi että pelkään vaikuttavani typerältä, minä loppujen lopuksi olen typerä.

Meidän pitäisi sivuuttaa tämä pelko, joka väittää meille että jotain pahaa tapahtuu jos me emme tiedä vastausta kysymykseen tai jos me epäonnistumme. Mitään ei tapahdu, sinä jatkat elämääsi. Näin ollen uskalla nyt tehdä kaikki ne asiat, joita et ole kehdannut tai uskaltanut tehdä: kysy kysymyksiä, nosta kätesi luokassa, vastaa kysymyksiin ja opi uutta tämän matkan varrella.

UUTISIA VERKOSSA