Masennuksen kieli

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Masennuksella on ääni, ja se muuttaa meitä. Ahdistus, apatia ja epätoivo tihkuvat käyttämiimme sanoihin. Ne vaikuttavat jopa puhetapoihimme. Kaikki muuttuu lyhyemmäksi ja synkemmäksi, ja kaikki on syvän katkeruuden motivoimaa. Kaikki tämä vääristää todellisuutta.

Masennus ilmenee monella eri tavalla. Kaikkein ikävintä kuitenkin on se tapa, jolla se muuttaa kaiken rumaksi. Se muuttaa käytöstämme, motivaatiotamme, tapojamme, ajatuksiamme ja kieltämme. Sen sijaan että masennukseen reagoitaisiin, joskus ihmiset kuitenkin omaksuvat sen synkän läsnäolon osana sitä keitä he ovat.

“Masennus on vankila, jossa olet sekä kärsivä vanki että julma vanginvartija.” 

-Dorothy Rowe-

Sanomme tämän eräästä todella konkreettisesta syystä. Jotkut ihmiset yrittävät normalisoida nämä avuttomat mielentilat. Masentuneet miehet ja naiset hädintuskin kykenevät täyttämään velvollisuutensa, eikä kukaan huomaa heitä seuraavaa varjoa. Tässä mielessä meillä on nykyään teknologiaa, joka käyttää sosiaalista mediaa tunnistaakseen masennukseen liittyvät kielelliset mallit. Tulokset kuvastavat sitä syvää masennuksen määrää, joka on olemassa meidän yhteiskunnassamme.

Teksasin yliopisto on suorittanut tutkimuksen, joka tarkkaili masennuksen merkkejä ihmisten kanssakäymisessä sosiaalisissa verkostoissa ja foorumeissa. Teineillä on esimerkiksi tapana käyttää näitä foorumeita tuulettuakseen ja kommunikoidakseen. On hälyttävää huomata nämä selvät psykologisten häiriöiden merkit ihmisissä, jotka eivät saa useimmiten minkäänlaista apua. Miksi he eivät sitten saa tarvitsemaansa apua? Koska kukaan ei ole vielä tunnistanut heidän häiriötään.

Pitäkäämme mielessä, että masennus jättää arvet. On olemassa johtolankoja, jotka osoittavat masennuksen kommunintitavoissa. Tutkitaanpa masennuksen kieltä hieman syvemmin.

Kuinka tunnistaa masennuksen kieli

Masennuksen kieli on osa kulttuuriamme. Vaikka tämä on yllättävää, se on fakta. On olemassa monia lauluja, jotka heijastavat muusikon emotionaalista tilaa synkässä ja kompleksissa elämän vaiheessa. Artistit kuten Kurt Cobain ja Amy Winehouse ovat loistavia esimerkkejä tällaisesta genrestä. Rakastamme heidän sanoituksiaan, sillä rakastamme surullisia lauluja ja tarinoita.

Voimme nähdä enemmän esimerkkejä tästä teatterissa, kirjallisuudessa, elokuvataiteessa ja runoudessa. Silvia Plath, tunnettu runoilija, on sanonut näin: ”Kuoleminen on taidetta, aivan kuten kaikki muukin. Teen tämän poikkeuksellisen hyvin.” Myös Virginia Woolf jätti taaksensa paljon ilmiselviä ja joskus brutaaleja vihjeitä moniin hänen kirjoistaan.

Tietyissä tapauksissa nämä mielenterveyshäiriöt johtavat luoviin nerouksiin (kuten nämä yllä mainitut esimerkit). Kyseessä on aivan kuin sopimus paholaisen kanssa, sillä menestys, tunnustus ja luovat taidot päätyvät viemään artistin hengen. Voimme nähdä tämän aina tapahtuvan. Heidän työnsä on täynnä arvoituksia uhkaavasta, epätoivoisesta ja surullisesta lopusta. Loppujen lopuksi masennuksen kieli on katkeraa, ja sen kuviot on helppo huomata. Ne ovat peilejä, jotka kuvastavat omistajansa myrskyisää sisäistä elämää.

Opetellaan tunnistamaan masennuksen kieli.

Sisältö ja kielen tyyli

Clinical Psychological Science –aikakauslehti kertoi yhdestä tavasta tunnistaa masennus kielestä. Emme puhu vain suullisesta kommunikaatiosta. Kuten sanoimme artikkelin alussa, on olemassa uudenlainen teknologia, jonka avulla voidaan tunnistaa tietyt häiriöt sosiaalisen median avulla.

• Ensimmäinen masennuksen kielen erottuva osa on sisältö. Tottakai negatiiviset tunteet ovat dominoivia. Epätoivo, fatalistiset ideat ja sanat kuten ”yksinäisyys”, ”suru” ja ”pelko” ovat yleisiä.
• Absolutistiset ilmaisut ovat yleisiä masennuksen kielessä. Ihmiset kirjoittavat asioita kuten ”tähän ei ole ratkaisua”, ”olen toivoton”, ”huomista ei ole olemassa”, ”olen aina yksin”, ”kukaan ei ymmärrä minua.”

On tärkeää huomioida, että asiantuntijat yhdistävät tällaiset ilmaisut ihmisiin, joilla on itsetuhoisia ajatuksia.

Persoonapronominien käyttö

Tällaisen kielen toinen piirre on melkein eksklusiivinen personaapronominin “minä” käyttö. Masentuneen mielen maailmasta tulee pieni, pelkistävä ja ahdistava. Tässä kärsimyksessä asuu vain yksi henkilö. Tämä ”minä” ei voi enää olla yhteydessä muihin ihmisiin ja se on kykenemätön näkemään asiat toisesta perspektiivistä. Tällainen henkilö ei kykene tuntemaan empatiaa, suhtautumaan tai avautumaan optimistisille ajatuksille.

Ensimmäisen persoonan käyttö on seuraava negatiivisten tunteiden ilmentymä, josta on tullut musertava.

Märehtivä sykli

Kieli on ajatusten ja mielialan heijastus. Kun masennus hallitsee meitä, päädymme märehtimään pakkomielteisiä ajatuksiamme. Tämä itsepintainen tapa on kuin seisova vesi. Mitään uutta ei tule mukaan, vain sama vanha informaatio liikkuu samassa paikassa kalvaen, kunnes se saa meidät sairaaksi.

Siksi kuulemme usein masennuksesta kärsivän henkilön puhuvan samoista aiheista uudestaan ja uudestaan. Hän jumittuu tiettyihin keskusteluihin, negatiivisiin ajatuksiin, epäilyihin ja pakkomielteisiin. On hyödytöntä pyytää häntä lopettamaan tai vaihtamaan puheenaihetta. Hän ei yksinkertaisesti voi tehdä näin.

Eräs hyödyllinen asia masennuksen kielen ymmärtämisessä on se, että voimme huomata ensimmäisen johtolangat meitä ympäröiviltä ihmisiltä ja yrittää puuttua asiaan. Tämä on relevanttia niin monelle meistä, etenkin jos kyseessä on teini-ikäinen lapsemme.

Jotkut ihmiset laskevat tietynlaiset käytökset ja kommunikaatiotyylit normaaliin kapinoivaan vaiheeseen teini-iässä. Nämä dynamiikat ja ilmaisut eivät kuitenkaan kuvasta persoonallisuustyyppiä. Sen sijaan ne ovat usein todiste psykologisesta häiriöstä. Masennus on yleisempää joka päivä. Siksi on tärkeää tietää parhaat tavat reagoida siihen, jotta voimme ehkäistä masennusta.