Liiallisen ruutuajan vaikutukset lapsiin

Miten voimme määrittää ruutuajan vaikutuksen lasten ja nuorten yleiseen terveyteen? Täällä puhumme asiaan liittyvistä tekijöistä ja ehdotetuista toimista vanhemmille.
Liiallisen ruutuajan vaikutukset lapsiin

Viimeisin päivitys: 05 toukokuuta, 2023

Nykyisellä teknologian aikakaudella näytöt ovat johtavia toimijoita jokapäiväisessä elämässämme, myös lapsille ja nuorille, joiden teknologian käyttö on viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt räjähdysmäisesti. Tiedon puute saa vanhemmat sallimaan lastensa käyttää näitä laitteita todella varhaisesta iästä lähtien. Heillä on taipumus uskoa, että niiden opetussisältö auttaa lastensa kehityksessä.

Tästä syystä on tärkeää saada väestö tietoiseksi lasten liiallisen ruutuajan kielteisistä vaikutuksista, sekä vuorovaikutuksen merkityksestä todellisen maailman kanssa, jotta lapsi kehittyisi hyvin. Seuraavaksi tarkastelemme aihetta lähemmin.

Liiallisen ruutuajan vaikutukset lapseen.
Istumapainotteinen elämäntapa ja jotkut käyttäytymisongelmat liittyvät lasten liialliseen ruutuaikaan.

Näyttöön liimattuna

Kun puhumme ruutuajasta, tarkoitamme katseluaikaa erityyppisillä näytöillä. Esimerkiksi tietokoneet, televisiot, videopelit, puhelimet ja tabletit. Se on yhdistetty sekä terveyshyötyihin että -riskeihin lasten ja nuorten kohdalla.

Joitakin etuja ovat altistuminen uusille opetusmenetelmille, jotka saattavat täydentää perinteisiä opetusmenetelmiä, paremmat mahdollisuudet sosiaaliseen kontaktiin ja helpompi saada terveyttä edistäviä viestejä ja tietoa.

Toisaalta riskejä ovat painoon, uneen ja mielialaan liittyvät negatiiviset terveysvaikutukset, altistuminen sopimattomille tai vaarallisille sisällöille sekä yksityisyyden ja luottamuksellisuuden vaarantuminen.

Liiallisen ruutuajan negatiiviset vaikutukset

Seuraavaksi selitämme laajemmin joitakin vaikutuksia, joita ilmenee, kun lapsi viettää kohtuuttoman paljon aikaa näytön edessä. Nämä vaikutukset haastavat suoraan päivittäisen dynamiikan sekä perheympäristön sisäisen ja ulkoisen kehityksen.

  • Istumapainotteinen elämäntapa. Lasten ja nuorten liiallinen ruutuaika liittyy kiinteästi tähän. Tämä vaikuttaa heidän fyysiseen, sosiaaliseen, emotionaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseensä.
  • Lihavuus. Lisääntynyt näyttöjen katselu on yhdistetty haitallisiin ruokavaliomuutoksiin, jotka vaikuttavat painonnousuun. Tämä johtuu siitä, että television katseluun tai tietokonepelien pelaamiseen käytetty aika liittyy käänteisesti lasten ruokavalion laatuun.
  • Huono ruokavalio. Lapset katsovat usein televisiota syödessään kotona. Tämä liittyy tiettyjen ruokaryhmien nauttimiseen, jotka ovat enimmäkseen epäterveellisiä.
  • Liian lyhyt ja huono lepo. Elektronisten laitteiden yleiseen käyttöön ja niiden käyttöön makuuhuoneessa liittyy suuri unenpuute. Se vaikuttaa useimpiin nuoriin ja 30 prosenttiin taaperoista, esikoululaisista ja kouluikäisistä lapsista.
  • Kehityshäiriö. Se on yhdistetty merkittävästi viivästyneisiin motorisiin taitoihin ja viivästyneeseen kognitiiviseen ja kielelliseen kehitykseen sekä huonompaan akateemiseen suorituskykyyn.
  • Psykologinen hyvinvointi. Psykologinen hyvinvointi heikkenee asteittain, kun lapset (erityisesti nuoret) viettävät yhdestä seitsemään tuntia päivässä näytön edessä. Pienillä lapsilla se liittyy vähemmän uteliaisuuteen, itsehillintään ja tunnevakauteen.
  • Käyttäytymisongelmat. Tarkkaavaisuuden puute ja vähemmän aikaa oppimiseen.

Vanhemmat ovat lasten tärkeimpiä referenssejä

Se, että lapset puhuvat näyttöjen katseluajastaan vanhempiensa kanssa, vaikuttaa viestien vastaanoton laatuun. Lapset, joilla on selkeät rajat, ovat aktiivisia median kanssa. Lisäksi he ymmärtävät selkeämmin kuvissa esitellyt arvot ja vasta-arvot. He ovat myös taitavampia erottamaan todellisuuden fiktiosta.

Päinvastoin ne, jotka eivät yleensä keskustele asiasta vanhempiensa kanssa ja joilla ei siksi ole ohjeistusta, pyrkivät hämmentymään eri merkityksien tulkinnassa. Tästä syystä vanhempien on tiedostettava, että heidän on tärkeää toimia oppaina lastensa katsoman sisällön suhteen.

Näytön vuorovaikutuksen todellisuus

Useimmat lapset ilmoittavat, että heillä on taipumus mukautua vanhempiensa televisiokatselun mieltymyksiin enemmän kuin mitä heidän vanhempansa mukautuvat lasten mieltymyksiin. Harvat vanhemmat siis katsovat piirrettyjä lastensa kanssa. Lapset taas katsovat vanhempiensa kanssa sisältöä, josta he eivät pidä.

Tämä saa meidät pohtimaan erilaisia kysymyksiä. Miksi vanhemmat sanovat, että heillä ei ole aikaa katsoa televisiota lastensa kanssa, kun he katsovat televisiota joskus enemmänkin kuin heidän lapsensa? Miksi vanhemmat eivät ole kiinnostuneita siitä, mitä heidän lapsensa katsovat, kun he katsovat lastensa kanssa ohjelmia, joista nämä eivät edes pidä?

On tärkeää viettää aikaa lasten kanssa ja olla kiinnostunut siitä, mitä he näytöiltä näkevät.

Interventiot ja ehdotukset

American Academy of Pediatrics antaa seuraavat suositukset vanhemmille:

  • Hanki tietoa lasten aivojen kehityksestä.
  • Hanki tietoa käytännön ja sosiaalisen leikin merkityksestä kielellisten, kognitiivisten ja sosioemotionaalisten taitojen kehittämisessä.
  • Pidä kaikki näyttölaitteet poissa lasten makuuhuoneista.
  • Vältä käyttämästä teknologiaa ainoana tapana rauhoittaa lapsia.
  • Vältä väkivaltaista ja pelottavaa sisältöä.
  • Vältä viettämästä aikaa näytön edessä ruokailun aikana ja vähintään tuntia ennen nukkumaanmenoa.
  • Aseta lapsesi ruutuajalle iän mukaiset rajat.
  • Varmista, että ruutuaika ei häiritse levollista unta, säännöllistä liikuntaa tai muuta terveellistä ja opettavaista toimintaa.

“Internetin rakennat sinä yhdessä monien muiden kanssa, joten meidän on yhdessä tehtävä siitä turvallinen ja myönteinen paikka. Teknologian käyttö kertoo, kuka olet, se kertoo sinusta parhaat ja pahimmat asiat ja on avain elämään – todelliseen ja digitaaliseen – älykästä, hauskaa ja hyödyllistä.”

-Maria Zabala-

Canadian Pediatric Society mainitsee, että ruutuajan laatu on yhtä tärkeä kuin sen määrä. Se suosittelee vanhempia olemaan läsnä ja osallistumaan, kun heidän lapsensa käyttävät näyttöjä. Lisäksi heitä tulisi rohkaista käyttämään koulutuksellisia, aktiivisia ja sosiaalisia sovelluksia passiivisten ja yksinäisten sijaan. Kaikki nämä ehdotukset edistävät lapsen yleistä terveempää kehitystä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Alba, G. (2010). ¿ Pegados a la pantalla? Videojuegos en la vida cotidiana de niños, niñas y jóvenes de Bogotá. Revista Latinoamericana de Ciencias Sociales, Niñez y Juventud8(1), 65-77.
  • Kardaras, N. (2018). Niños pantalla. Cómo la adicción a las pantallas está secuestrando a nuestros hijos y cómo romper ese hipnotismo. Barcelona: Ediciones Omega.
  • Morduchowicz, R. (2014). Los chicos y las pantallas: las respuestas que todos buscamos. Ciudad Autónoma de Buenos Aires: Fondo de cultura económica.
  • Prada, M. (2021). Educar sin pantallas. Aprender a gestionar las pantallas de forma sana y positiva. Anaya Multimedia.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.