Lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat elämän tyttäriä ja poikia

27.4.2016 en Psykologia 1241 Jaetut

Vanhempina meillä monella on tämä pinttynyt ajatus, että meidän lapsemme kuuluvat meille, aivan kuin he olisivat meidän omaisuuttamme. Ja lisäksi me ylisuojelemme heitä siihen pisteeseen asti, että estämme heitä olemasta oma itsensä.

Ylisuojelemisen välttäminen voi auttaa meidän lapsiamme avautumaan elämälle ja elämässä. Näin he tulevat tietämään sisäsyntyisesti miten ratkaista omat ongelmansa ja kun he tekevät virheitä, he oppivat niistä.

Meillä vanhemmilla on yleensä jonkinlainen sisäinen vaisto, joka haluaa estää meidän lapsiamme etenemästä sellaista polkua, jonka me emme usko sopivan heille. Me pyrimme tekemään heille mahdollisimman helpon ja valmiin polun, jotta he tekisivät mahdollisimman vähän virheitä.

Mutta virheet ovat osa heidän elämäänsä ja kokemuksia ja ne tulevat muuttamaan ja muovaamaan heitä itsenäisiksi ja riippumattomiksi olennoiksi. Tämän prosessin hidastaminen hidastaa koko heidän elämänsä kulkua.
Vanhempina olemme lastemme turvana

Viesti Khalil Gibranilta

Libanonilainen runoilija Khalil Gibran kertoo kirjassaan Profeetta seuraavan otteen naisesta, joka pyytää erästä profeettaa puhumaan lapsista:

“Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.

He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.

He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,

ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,

sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,

sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,

jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,

mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaisia,

sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.

Jousimies näkee maalinsa ikuisuuden polulla ja hän

voimallaan auttaa sinua, jotta heidän nuolensa voivat

lentää nopeasti ja pitkälle.

Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla.

Me olemme elämän lapsia

Me monet haluamme lapsillamme olevan kaikkea sitä mitä meillä ei ollut, emmekä halua heidän tekevän niitä samoja iän ikuisia virheitä, jotka me itse teimme.

Tämä tehdään suojelun keinona, ajatellen ja uskoen että se on parasta mitä on tehtävissä noiden puolustuskyvyttömien olentojen hyväksi, jotka ovat meidän lapsiamme. Me emme kuitenkaan tällöin ymmärrä, että heillä on oikeus ottaa käsiinsä oman elämänsä ohjat.

Heillä on oikeus tehdä päätöksiä, mikä pakottaa heidät käymään läpi hankalia tilanteita, joiden kautta he näkevät ja oppivat mitkä kunkin teon seuraukset ovat. Vanhempien tuki on tärkeää, kunhan se ei ole liian määräilevää tai rajoita heidän lapsiensa toimintaa.

Me emme kuulu kenellekään ja kukaan ei voi kokea mitään meidän puolestamme. Me olemme itsensä elämän lapsia, jolle me sitten toimitamme itsemme, kaikkien sen hyötyjen ja vaikeuksien siivittäminä, jotta muodostaisimme oman identiteettimme.

Vanhempina annamme lastemme tehdä omat päätöksensä

Me vanhempina mahdollistamme meidän lapsiemme vapauden

Tietämättämme me opetamme monia omia käytösmallejamme, pelkojamme ja ajatuksiamme lapsillemme. Tapa jolla me rakastamme, samaistumme maailmaan ja kommunikoimme, ovat kaikki sellaisia osasia elämästä, jotka ovat liian tärkeitä jotta emme ottaisi niitä huomioon.

On olennaisen tärkeää olla tietoinen niistä viesteistä, jotka lähetämme heille, koska monet näistä viesteistä muodostuvat tiedostamattamme. Tämä pitää tehdä tavalla, jonka avulla he voivat määritellä oman käytöksensä, asenteensa ja yleisesti ottaen tavan, jolla elää oma elämänsä.

Me olemme vanhempina ainoastaan välineitä meidän lapsillemme, välineitä joiden avulla kasvaa ja kehittyä vapaiksi, terveiksi ja onnellisiksi yksilöiksi. Voimme tukea heitä tämän prosessin läpi, ilman että aikeemme on täyttää heidän haaveitaan ja odotuksiaan.

Sallimalla heidän tutkia omaa perusolemustaan ja valita oman polkunsa me voimme osoittaa, että me todella rakastamme heitä ehdoitta. Kaikki tämä ilman painostusta tai vaatimuksia, jotka rajoittavat heidän vapauttaan ja heidän tarpeidensa ilmaisemista.

Näin ollen meillä on mahdollisuus tarkkailla elämän virtaamista, jossa jokaikinen olento, sen tosiasian vuoksi että heitä rakastetaan, on kykeneväinen tarjoamaan parhaan version itsestään. Kunnioittaen heidän oman elintärkeää prosessiaan, ilman pelkoa saada uusia kokemuksia ja antautuen rakkaudelle.

UUTISIA VERKOSSA