Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon: Samaan kiveen kompasteleminen

· 7.3.2016

Luultavasti meillä kaikilla on tapoja, jotka ovat meille haitallisia. Olet ehkä kuullut tämän lauseen: ”Ihminen on ainoa olento, joka kompastuu samaan kiveen kahdesti.” Mutta mitä tapahtuu, jos alamme pitää tästä kyseisestä kivestä?

Teen aina samat virheet. Minkä takia minulle aina tapahtuu näin? Lupaan itselleni aina, että nyt tämä oli viimeinen kerta, mutta annan aina periksi viettelyksille. Olemme varmasti kaikki sanoneet tai ajatelleet jotakin saman tyyppistä tietyissä tilanteissa elämässämme.

Ihmiset ovat olentoja, joilla on tapoja. Ehkä jostain epäonnistumisesta on tullut sinulle tapa ja tästä syystä olet päättänyt poimia mukaasi kiven, johon kompastuit, ja kannat sitä nyt mukanasi, mihin tahansa menetkin.

Jos lupasit jo itsellesi, että lopetat valehtelun, minkä takia teet niin uudelleen? Jos lupasit itsellesi, ettet palaa enää yhteen entisen kumppanisi kanssa viimeisimmän riidan jälkeen, minkä takia juoksit sadannen kerran takaisin hänen syliinsä, kun hän soitti ja pyysi anteeksi? Jos uudenvuodenlupauksesi oli lopettaa tupakointi, minkä takia marssit kauppaan ostamaan askillisen savukkeita pari päivää myöhemmin?

En tajunnut.” “Tällä kertaa ihan oikeasti!” “Asia on täysin hallussani.” Nämä ovat yksiä tavallisimmista reaktioista haitallisiin tapoihin. Emme poistu mielellämme mukavuusalueeltamme, sillä siellä tunnemme olomme turvalliseksi jopa silloin, kun emme ole onnellisia. Haemme turvaa siitä kivestä, johon kompastelemme yhä uudelleen ja uudelleen, kun kaipaamme mukavuutta tai pysyvyyttä.

Ehkä kuvittelemme, että olemme suuressa häkissä, ja tilanteeseen kuuluu kaikki ne rajoitukset ja vapauden puute, mutta samalla myös pysyvyys, jota niin kovin kaipaamme.

Emme ymmärrä, että kun pysyttelemme häkissämme, tilanteet menevät ohitsemme yksi kerrallaan. Heräämme aamulla, syömme aamupalan, menemme töihin, tulemme kotiin, katsomme televisiota, käymme suihkussa ja menemme nukkumaan… Tämä rutiini on periaatteessa samanlainen lähes kaikilla. Mutta jossain vaiheessa tulee se hetki, kun meidän tulee sanoa, että olemme saaneet siitä tarpeeksemme.

Elämä alkaa toistaa samoja, identtisiä hetkiä, emmekä me edes huomaa sitä. Hälytyskellomme soivat vain, jos jokin satuttaa meitä tai muuten tekee olomme epämukavaksi. Silloin ajattelemme itseksemme, että eikö näin tapahtunutkin jo aikaisemmin. Aivan kuin olisimme magneetteja, jotka vetävät puoleensa samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Jospa vain se asia olisi jotakin hyvää… mutta yleensä asia ei ole niin.

Olet varmasti ollut useita kertoja huonossa tilanteessa saman ihmisen, saman toiminnan, saman ajatuksen tai saman työn kanssa. Minkä takia näin tapahtuu? Yksi psykologinen selitys liittyy varhaiskasvatukseemme.

Siitä lähtien kun olimme lapsia, meitä on opetettu tekemään asioita imitoimalla muita. Katsoimme vanhempiamme harjaamassa hampaitaan ja kopioimme heidän liikkeensä. Tarkkailimme vanhempia sisaruksiamme oppiaksemme ajamaan pyörällä. Katsoimme, kuinka opettajamme kirjoitti kirjaimia liitutaululle. Tällä tavalla olemme luultavasti myös oppineet olemaan rakastamatta, olemme oppineet huutamaan ja itkemään, kun haluamme jotakin, olemme oppineet väittelemään kaikesta, ja niin edelleen.

Jokainen vuorovaikutus, tapahtuipa se sitten meille läheisen tai etäisemmän ihmisen kanssa, muokkaa sitä, miten kasvamme. Mieliimme iskostuu erilaisia ohjeita siitä miten asiat tulisi tehdä, ilman että kyseenalaistamme tai ajattelemme asiaa sen enempää.

Tästä syystä erityisesti kaksi asiaa saavat meidät kiintymään aiemmin mainittuun kiveen. Toisaalta pelkäämme poistua mukavuusalueeltamme. Toisaalta taas teemme asioita rutiininomaisesti, sillä niin meitä on opetettu tekemään.

Päästäksesi eroon näistä tavoista sinun tulisi ensimmäisenä ymmärtää, että elämäsi ei ole suljettuna häkkiin. Sen jälkeen voit käsittää, että saman asian voi tehdä tuhannella eri tavalla, ja ehkä tulokset voivat olla paljon parempia.

Saman asian tekeminen uudelleen ja uudelleen ei tuo erilaisia tuloksia. Joskus sinun tulee muuttaa lähestymistapaasi.