Täytyykö meidän antaa anteeksi?

· 14.12.2015

Hän, joka satutti sinua niin pahoin, ansaitseeko hän anteeksiantoa? Toki olet kysynyt tätä itseltäsi useammin kuin kerran. Erityisesti jos sinua haavoittanut henkilö on joku hyvin läheinen, saattaa tämä olla vaikea pohdinta. Onko anteeksianto sen arvoista vai ei?

Onko anteeksianto sama asia kuin sovinto?

Ehkä olemme päättäneet antaa heille anteeksi päästääksemme irti mielipahasta ja katkeruudesta – myrkystä joka ei tee meille mitään hyvää – mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi palata olemaan ystäviä kuten ennen, jatkaa avioliittoa, käydä illallisella heidän luonaan jne.

Anteeksianto saattaa takoa tullessaan sovinnon tai sitten ei. Me voimme antaa anteeksi ja kukin jatkaa matkaamme. Molemmat polut haarautuvat siitä hetkestä kun me annamme anteeksi ja samalla aikaa päästämme irti.

Kun meitä petetään tavalla tai toisella, on ihmissuhteen vaikea jatkua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuvittele, että luottamus on kuin kristallilasi joka putoaa lattialle ja hajoaa sirpaleiksi. Voiko sitä korjata entiselleen edes liimaamalla palat takaisin yhteen? Ei tietenkään.

Itsemme parantaminen anteeksiannon kautta

Toinen syy antaa anteeksi on, että se on ainut tapa parantaa itsemme ja hankkiutua eroon kivusta. Kuten Miguel Ruiz kirjoittaa kirjassaan ”Neljä tietä vapauteen” on anteeksianto ainut tapa, jolla voimme parantaa itsemme. Tiedät antaneesi jollekin anteeksi kun näet heidät (tai muistat heidät), etkä koe negatiivista mielenliikutusta.

Kun annamme jollekin heidän virheensä anteeksi, annamme myös itsellemme omat virheemme anteeksi. Mitä tämä tarkoittaa? Että anteeksiannon lisäksi vapautamme itsemme kivusta, myrkyllisistä ja negatiivisista tunteista, jotka asustavat sisällämme. Ja se on itsessään arvokasta.

Pidä mielessä tämä kaunis sanonta kyvyttömyydestä antaa anteeksi ja sen seurauksista: ”Anteeksiantamattomuus on kuin kuuman kattilan noukkiminen aikeena heittää sillä jotakuta: sinä olet ensimmäinen jota se polttaa”.

Mutta on merkityksetöntä sanoa ”annan anteeksi” ilman sen takana olevia todellisia tunteita. Meidän tulee olla tietoisia ja aitoja ilmaistessamme nämä merkityksentäyteiset sanat.

Ajan tärkeys

Miten, milloin ja miksi antaa anteeksi? Tämä kaikki riippuu meistä, yksilöllisestä kokemuksestamme. Ei ole olemassa sääntöä tai taikareseptiä joka esimerkiksi neuvoo: ”pettävän puolison tapauksessa, odota kaksi viikkoa ja anna sitten anteeksi.”

Anteeksianto ei tapahdu yhdessä yössä; ennemminkin anteeksianto on prosessi jonka käymme ajan kanssa läpi. Me saatamme ajatella jo antaneemme jollekin anteeksi mitä he meille tekivät, mutta siitä huolimatta kun muistamme menneen kiistan tai petoksen, tunnemme surua, itkemme tai suutumme. Tämä tarkoittaa, että emme ole antaneet täysin anteeksi.

Voimme verrata anteeksiantoa omenan leikkauksessa saadun haavan arpeutumiseen. Kun haava on paranemassa tekee koskeminen tai vaatteisiin tai esineisiin osuminen kipeää. Kun iho on uusiutunut, saattaa jäljellä olla arpi tai vaaleampi iho, mutta kun kosketamme sitä sormellamme, emme enää tunne kipua. Anteeksiannon kohdalla ymmärrämme todella antaneemme anteeksi kun muisto ei enää satuta meitä. 

Tiedät kyllä milloin olet antanut anteeksi tai milloin sinun täytyy vielä tehdä töitä tavoitteesi eteen. Ja joissain tapauksissa tarvitsemme vain aikaa. Ei ole epäilystäkään, etteikö vuosien vaihtuminen olisi toisinaan paras parannus sydämen vammoihin.

Anteeksianto on henkilökohtaista

Pitäisikö meidän antaa anteeksi vai ei, se on kunkin omakohtainen päätös. Tämä päätös vaikuttaa koko loppuun elämäämme, joko nykyisyydessä tai tulevaisuudessa.

Totta on, että jotkut petokset on vaikeampi antaa anteeksi kuin muut, mutta meidän pitäisi muistaa myös että emme ole täydellisiä olentoja ja me kaikki teemme virheitä. Me emme päätöksellämme perustele tai oikeuta sitä että meidät on petetty, olemme vain hieman vähemmän tiukkoja tai kovia kyseisen henkilön kanssa, joka varmasti potee syyllisyyttä tekemästään.

Meidän kannattaisi muistaa, että anteeksianto ei hyödytä ainoastaan toista osapuolta vaan myös meitä itseämme, sillä me vapautamme painavan ja vaarallisen taakan joka vahingoittaa sydäntämme.

Harjoita anteeksiantoa useammin ja olosi on huomattavasti keveämpi!