Kyse ei ole minusta vaan sinusta: psykologinen projektio

Psykologinen projektio eli heijastaminen: kyseessä on termi, joka on kehittynyt freudilaisen teorian pohjalta ja kuvaa käyttäytymistä, jollaista kohtaamme elämämme aikana varsin usein. Mekin olemme saattaneet syyllistyä moiseen käyttäytymiseen ilman, että edes huomaamme sitä.

Otetaanpa yksi esimerkki: mieti jotain sellaista hetkeä elämässäsi, jolloin tunsit olevasi syvästi rakastunut johonkuhun henkilöön. Tuolla hetkellä sinä jollain tapaa luultavasti alitajuntaisesti, asiaa lainkaan edes tiedostamatta, liitit tähän kyseiseen henkilöön tiettyjä positiivisia piirteitä ja ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä vastaa sitä, millainen mielitiettysi todellisuudessa oli. Ylistit toisten ihmisten kuullen maasta taivaisiin hänen kiltteyttään ja sitä, kuinka hän ottaa toiset ihmiset niin hyvin huomioon. Kehuit hänen menestystään ja kaikkia niitä upeita luonteenpiirteitä, jotka heijastit häneen tiedostamattasi, tehden hänestä silmissäsi lähes täydellisen ihmisen.

Rakkaus on juuri otollinen tilanne tällaisten psykologisten projektioiden kehittymiselle. Mutta paljon todellisemmat ja monimutkaisemmat ongelmat syntyvät silloin, kun ihmisten välillä alkaa tapahtua negatiivista psykologista heijastamista. Näin käy esimerkiksi silloin, kun ihminen siirtää omat henkiset puutteensa ja pettymyksensä toisiin ihmisiin esimerkiksi vihaa tai ahdistuneisuutta tuntiessaan. 

Haluamme tässä nostaa esiin erityisesti syystä tai toisesta syntyneet syyllisyydentunteet ja kuinka toisinaan sen sijaan että hyväksyisimme ja käsittelisimme nämä mielessämme vellovat tunteet, kohdistamme ne muihin ihmisiin – usein sellaisiin henkilöihin, jotka ovat meitä lähimpänä ja joiden läsnäoloa elämässämme muka arvostamme kaikkein eniten.

Tässä on yksi esimerkki. Kumppanisi tuntee olonsa epävarmaksi ja pelkää sitoutumista. Sen sijaan, että hän hyväksyisi tämän tosiasian, hän alkaakin rankaisemaan sinua ja inttämään, että sinä oletkin se osapuoli, joka tekee asioista niin vaikeita ja että juuri sinä näytät jatkuvasti epäluottamuksen merkkejä ja selkeää tahtoa aiheuttaa hänelle mielipahaa ja stressiä.

Ongelma et oikeasti ole sinä, vaan kumppanisi. Mutta sen sijaan, että hän vain tiedostaisi ja hyväksyisi kärsivänsä jonkinlaisesta itsetunto-ongelmasta, hän päätyykin rankaisemaan sinua ja keksimään perusteita asioille, joita ei oikeasti ole edes olemassa. Hän paiskaa kaiken vihansa sinua kohti kuin terävät tikat tikkatauluun ja heijastaa sinuun negatiiviset tuntemuksensa, jotta hän saavuttaisi seuraavat päämäärät:

1. Jätä ongelma huomioimatta ja siirrä se toisiin ihmisiin.
2. Vapauta itsesi sisäisestä taakasta ja jätä se jonnekin itsesi ulkopuolelle, mieluiten ympärilläsi olevien ihmisten harteille.
3. Saavuta selkeä valta-asema. “Minulla ei ole mitään ongelmia, mutta muilla on. Maailman pitäisi pyöriä minun napani ympärillä.”
4. Uskomus siitä, että toiset ihmiset ovat kaikkien ongelmien alku ja juuri antaa heille mahdollisuuden vääristellä todellisuutta täysin haluamallaan tavalla. He voivat todella uskoa fantasiamaailmassaan kehittämiinsä mielikuviin ja kieltää omat, varsin todelliset ongelmansa ja heikkoutensa.

Kuinka päästä irti tästä huonosta tavasta

Psykologinen projektio on sangen monisäikeinen aihe. Surullista on se, kuinka yleistä se on ihmisten keskuudessa. Monet ihmiset, jotka ovat altistuneet fyysiselle tai henkiselle hyväksikäytölle tai pahoinpitelylle pyrkivät ylläpitämään mielessään pelkästään positiivisia mielikuvia kumppanistaan. Miksi he tekevät näin? Koska tällä tavalla he voivat suojella itseään paremmin todellisuudelta.

“Mikäli kumppanini tuntee mustasukkaisuutta, johtuu se yksinkertaisesti siitä, että hän rakastaa minua.” “Kumppanini rakastaa minua sisimmässään ja vaikka hän joskus mokaileekin, hän on kuitenkin se ihminen, joka välittää minusta kaikkein eniten tässä maailmassa.” Tällaisten ajatusten heijastaminen vääristää todellisuutta ja saa aikaan aivan uudenlaisen maailman, joka satuttaa huomattavasti vähemmän ja jossa heidän ei tarvitse hyväksyä raakaa todellisuutta, jossa kaikki ovat rohkeita ja jossa he pystyvät reagoimaan tilanteisiin ja puolustamaan itseään.

Kuinka ihmeessä voimme siis lakata heijastamasta asioita?

1. Ymmärrä, että toisiin ihmisiin projektoiminen on eräänlainen itsesuojelumekanismi. Se on kuin pelastusliivi, joka pitää meidät pinnalla, jotta välttyisimme jonkun asian myöntämiseltä.
2. On tärkeää ymmärtää, ettei syyllisyyden ja vihan tunteiden heijastaminen ympärillämme oleviin ihmisiin saa aikaan mitään muuta kuin entistä enemmän negatiivisia tunteita. Vajoamme yhä syvemmälle ilkeään kierteeseen, jossa me tunnemme hetkellisesti illuusion vallasta, mutta josta tulemme vääjäämättä putoamaan pois ajan kuluessa.
3. Mikäli sinä koet, että joku muu heijastaa sinuun tällaisia tuntemuksia, tee hänelle hyvin selväksi se, miltä tämä sinusta tuntuu. Varoita häntä siitä, ettei tällainen käytös voi enää jatkua. Kerro hänelle, että tunnet olosi nöyryytetyksi ja kenties manipuloiduksi.
4. On tärkeää käsittää myös se, että sillä hetkellä kun ymmärrät projektiosi kätkevän sisäänsä jonkinlaisen henkisen puutteen, tulet menettämään aiemmin tuntemasi vallantunteen. Todennäköisesti käy niin, että hajoat pieniksi kappaleiksi ja tulet tarvitsemaan apua ja tukea kerätäksesi itsesi taas kokoon voidaksesi kohdata kaikki ongelmasi ja puutteesi.

Ei ole lainkaan niin helppoa hyväksyä sitä tosiasiaa, että me kaikki heijastamme tunteitamme aina silloin tällöin. Joskus me saatamme tehdä niin jopa täysin huomaamattamme; kuvittelemme, että ongelma piilee itsemme ulkopuolella. Aivan kuten voimme kuvitella, että rakastamamme henkilö on kerta kaikkiaan kaikin puolin täydellinen ihminen…

Meissä kaikissa on vikoja ja puutteita. Ihanteellisesti meidän odotetaan käyttäytyvän kypsästi, nöyrästi ja kauaskatseisesti, mutta loppujen lopuksi on vain todettava, että me kaikki ihanan epätäydelliset ihmiset yritämme vain selviytyä ja tuntea olomme onnellisiksi tässä hyvin monimutkaisessa maailmassa, jossa elämme. Oletko sinä samaa mieltä?

Kuvat: Nicoletta Ceccoli