Kuinka psykologiset häiriöt syntyvät?

Erilaisiin psykologisiin häiriöihin liittyvä keskustelu pyörii usein ainoastaan niihin liittyvien oireiden ympärillä. Harvemmin kuitenkin kiinnitetään huomiota niiden syntyprosessiin, vaikka myös tämä puoli on aivan yhtä tärkeä – ellei jopa tärkeämpi. Mielenhäiriöt eivät synny tyhjästä, eivätkä niiden oireet ole sattumanvaraisia. Päin vastoin, jokainen sairaus on ikään kuin palapeli, jonka jokainen osa on täysin looginen ja ymmärrettävissä.

Tästä syystä meidän tulisikin kysyä itseltämme: mikä laukaisee psykologisen häiriön kehittymisen? Millaisia taipumuksia tai ominaisuuksia mielestämme tulee löytyä jo valmiina? Onko syntyprosessissa nähtävissä jonkinlainen syy-seuraussuhde?

Vastauksia näihin kysymyksiin löydät alta.

Psykologiset häiriöt

Psykologinen häiriö voidaan määritellä tilaksi, jonka seurauksena ihmisen käytös ja ajattelumallit sekä päättelykyky muuttuvat olennaisesti. Häiriö voi joissain tapauksissa johtaa siihen, ettei sairastunut kykene enää elämään tavallista elämää, tai vaihtoehtoisesti tarvitsee jatkuvaa hoitoa elääkseen “normaalisti”. Psykologiset häiriöt voivat rajoittaa elämää olennaisesti, ja voivat aiheuttaa syrjäytymistä ja jopa itsetuhoisuutta.

Erilaisten olemassa olevien psykologisten häiriöiden kirjo on laaja, mutta kaikkein yleisimpiä lienevät seuraavat:

• Skitsofrenia: Skitsofreniasta kärsivät kuulevat ääniä, joita muut ihmiset eivät kuule, ja jotka usein yllyttävät heitä erilaisiin tekoihin.

• Autismi: Yleisempää pojilla kuin tytöillä. Autismi vaikuttaa ihmisen kehitykseen niin, ettei tämä kykene kommunikoimaan, käyttämään mielikuvitusta ja suunnittelemaan muiden ihmisten tavoin.

• Kaksisuuntainen mielialahäiriö: Aiheuttaa äärimmäisiä ja liioiteltuja tunnetiloja. Mieliala voi vaihdella ilosta ja onnesta syvään masennukseen todella nopealla syklillä.

• Persoonallisuushäiriöt: Joukko erilaisia häiriöitä, jotka vaikuttavat ihmisen emotionaaliseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Tunnetuimpia näistä ovat epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö sekä estynyt persoonallisuushäiriö.

• Syömishäiriö: Syömishäiriöisen mieli vääristää tämän kuvan omasta kehostaan.

• Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD): Yleinen lapsilla. ADHD:sta kärsivillä on vaikeuksia keskittyä sekä kontrolloida omaa käytöstään.

• Paniikkihäiriö: Normaalia elämää rajoittava häiriö, jota voisi kuvailla “pelon fyysiseksi ilmentymäksi”. Oireisiin lukeutuvat muun muassa sydämentykytys ja hengitysvaikeudet.

• Ahdistuneisuushäiriö: Tämä häiriö jakautuu kolmeen eri luokkaan: obsessiivis-kompulsiiviseen häiriöön (OCD),  traumanjälkeiseen stressihäiriöön (PTSD) sekä yleiseen ahdistuneisuushäiriöön (GAD).

Häiriön kehittyminen

Perehdyttyämme pikaisesti muutamiin yleisimpiin psykologisiin häiriöihin voimmekin siirtyä seuraavaan kysymykseen: mitä mielessämme tapahtuu, mikä saa häiriön syntymään? Miksi jotkut ovat alttiimpia psykologisille häiriöille kuin toiset?

Trauma

Hyvin usein psykologisen häiriön taustatekijänä voidaan pitää jotakin traumaa. Esimerkiksi jokin traumaattinen kokemus lapsuudessa (esim. kaltoinkohtelu, väkivalta, hyväksikäyttö) voi aiheuttaa pitkäkestoista vahinkoa ja vaikuttaa koko elämään aikuisikään saakka. Sillä, minkä ikäisenä trauman on kokenut ei ole sinänsä merkitystä. Tiedämme vain, että vaikeat lapsuudenkokemukset voivat johtaa muun muassa syömishäiriöön, paniikki- tai ahdistuneisuushäiriöön tai muihin psykologisiin häiriötiloihin. Sigmund Freudin sanoin:

“Lapsuudessa kohdatut traumaattiset tapahtumat jäävät piiloon alitajuntaamme, ja ne saattavat pompsahtaa pinnalle milloin tahansa, missä iässä tahansa. Jollakin tapaa tajuntamme yhdistää lapsuutemme traumaattiset tilanteet aikuisikämme jokapäiväisiin tilanteisiin ja kohtaamisiin, ja tämä voi aiheuttaa psykologisen häiriön kehittymisen.”

Tässä suhteessa olemme paljon velkaa psykoanalyysille. Se mullisti ymmärryksemme erilaisista häiriöistä ja opetti koko psykologian alalle sen, kuinka tärkeitä varhaisiässä oppimamme ja sisäistämämme ajattelu- ja toimintamallit ovat. Modernit lähestymistavat, kuten neurolingvistinen ohjelmointi (NLP) hyödyntävät näitä malleja häiriöiden hoidossa ja ehkäisemisessä.

Perimä

Jotkin psykologiset häiriöt ovat periytyviä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että mikäli joku muu perheessäsi on sairastunut skitsofreniaan tai esimerkiksi masennukseen, olet myös itse automaattisesti “tuomittu”. Tämä tarkoittaa kuitenkin suurempaa todennäköisyyttä häiriön kehittymiselle.

Erityisen yleistä periytyvyys on seuraavien häiriöiden kohdalla: autismi, ADHD, kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennus ja skitsofrenia.

Kuten kuitenkin jo mainitsimme, perintötekijät eivät ole kaikki kaikessa eivätkä häiriöt ole automaattisesti periytyviä. Häiriön kehittymiseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät, jotka vaihtelevat yksilökohtaisesti.

Ympäristötekijät

On olemassa tiettyjä ympäristötekijöitä, jotka voivat laukaista psykologisen häiriön kehittymisen. Esimerkiksi jonkun rakkaan kuolema voi aiheuttamansa stressin kautta saada aikaan sen, että mieli hyökkää itseään vastaan. Muita tekijöitä voivat olla esimerkiksi avioero tai huumeriippuvuus.

Varsinkin nuorten keskuudessa erilaiset sosiaaliset ja kulttuuriset odotukset sekä muiden asettamat paineet voivat edesauttaa esimerkiksi syömishäiriön syntymisessä. Tänä päivänä media syöttää meille jatkuvaa viestiä siitä, kuinka meidän jokaisen tulisi pyrkiä täydellisyyteen niin vartalomme kuin muunkin ulkonäön osalta. Tämä on edelleen kasvattanut tapauksien määrää sekä myös riskiryhmän ikähaarukkaa: sekä aiempaa nuoremmat että vanhemmat ovat nykyisin alttiimpia vastaaville häiriöille.

Kuten huomaamme, monet erilaiset asiat vaikuttavat psykologisen häiriön kehittymiseen. On olemassa myös muita tekijöitä, kuten esimerkiksi tietyt tulehdukset, aivovammat tai synnytyksen yhteydessä tapahtuneet onnettomuudet, jotka voivat edesauttaa erilaisten häiriöiden syntymistä.