Mikä on anankastinen persoonallisuushäiriö?

Julio on mies, joka on menestynyt todella hyvin työelämässä. Hän sanoo, että nuoresta iästä lähtien hän on aina halunnut tehdä asiat hyvin, ja että hän tapasi käyttää tunteja tuntien perään kotiaskareidensa sekä koulutehtäviensä viimeistelemiseen varmistaakseen, että ne “menisivät läpi”. Hän kuvailee itseään järjestelmälliseksi, siistiksi ja perfektionismiin taipuvaiseksi.

Hänen omien sanojensa mukaan: asiat tehdään joko täydellisesti tai ei ollenkaan. Jos jotain asiaa ei ole tehty kunnolla, se tehdään kokonaan uudestaan. Hän pitää yksityiskohdista, ja hänen mielestään asioiden tulee olla tasapainossa. Kaikella elämässä on oma paikkansa sekä järjestyksensä ja rutiinit ovat vain ja ainoastaan hyvästä. Hänen mielestään hänen omat, pedanttiset toimintatapansa ovat auttaneet häntä pääsemään nykyiseen asemaansa – vaikka vieläkään hän ei ole mielestään saavuttanut tarpeeksi.

Mikä Juliota vaivaa?

Ensi alkuun ajateltuna vaikuttaisi siltä, ettei Juliolla – menestyvällä, arvostetulla ja järjestelmällisellä miehellä – ole lainkaan ongelmia. Totuus on kuitenkin se, että Julion persoonallisuus aiheuttaa hankaluuksia kaikilla muilla elämän osa-alueilla. Julio kärsii tilasta, jota kutsutaan anankastiseksi eli obsessiivis-kompulsiiviseksi persoonallisuushäiriöksi.

Tähän ihmistyyppiin kuuluvan henkilön persoonallisuuden määrittää usein hyvin pitkälle tämän pitkälle kehittynyt perfektionismi sekä halu kontrolloida jokaista tilannetta. Perfektionismi ei tarkoita sitä, että haluaa nähdä vaivaa tehdäkseen asiat mahdollisimman hyvin. Tämä on vielä täysin normaalia ja jopa toivottavaa. Perfektionismissa on kuitenkin pikemminkin kyse siitä, että lopputuloksen on pakko olla täydellinen.

Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei täydellistä lopputulosta ole olemassakaan. Niinpä perfektionisti voi kuluttaa tunteja tai jopa päiviä suorittaakseen tehtävän, jonka joku toinen hoitaisi huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Hän saattaa myös luovuttaa kesken kaiken tai viivyttää jonkun asian tekemistä koska pelkää, ettei pystykään suoriutumaan tehtävästä täydellisesti. 

Anankastisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivien ihmisten täydellisyydentavoittelu johtaa useimmiten siihen, etteivät he koskaan ole tyytyväisiä omiin tuloksiinsa. He ajattelevat aina pystyvänsä vielä parempaan ja tämän seurauksena he kärsivät ahdistuksesta eivätkä kykene nauttimaan saavutuksistaan.

Tällaista ajattelutapaa kutsutaan kaksinapaiseksi. Toisin sanoen, asiat ovat joko hyviä tai pahoja. Ei ole olemassa harmaata aluetta, vain musta ja valkoinen – joko olet täydellinen tai täysin epäonnistunut. Ja koska täydellisyyttä ei ole olemassakaan, tämä johtaa auttamatta siihen, että tällaiset ihmiset pitävät itseään epäonnistuneina huolimatta siitä, kuinka paljon ovat saavuttaneet.

Kuvaillun mukaiset ihmiset ovat useimmiten täysin omistautuneita työlleen. He eivät koskaan pidä lomaa, vaikka heidän pomonsa yrittäisivätkin pakottaa heidät siihen. Työ on heidän tärkeyslistansa kärjessä ja se seuraa heitä kotiin käytännössä joka päivä, estäen heitä rakentamasta muuta elämää. On itsestään selvää, että tällainen käytös johtaa siihen, että heidän on lähes mahdotonta luoda kestäviä ystävyys- ja rakkaussuhteita, sillä ne eivät edistä heidän ensisijaisia intressejään. He välttelevät usein erilaisia vapaa-ajan menoja ja joutuessaan osallistumaan niihin pakon edessä he tuntevat olonsa epämukavaksi ja ajattelevat vain tuhlaavansa aikaansa.

He kokevat myös suhteet kollegoihinsa usein haasteellisiksi, sillä he eivät kykene delegoimaan työtehtäviä tai hyväksy ulkopuolista apua missään tilanteessa. Tämä taas johtuu siitä, että he eivät usko muiden olevan tarpeeksi kykeneviä auttamaan.

Näiden piirteiden pohjalta voisikin summata, että tällaisten ihmisten ajattelumallia hallitsee tarve tehdä asiat täydellisesti sekä voimakas virheiden tekemisen ja epäonnistumisen pelko.

Mitä Julio voi tehdä?

On totta, että persoonallisuushäiriön hallitsemaa mieltä on äärimmäisen vaikea lähteä muokkaamaan, mutta psykoterapian sekä mietiskelyn yhdistelmästä voi kuitenkin olla apua tällaisissa tapauksissa.

Ensinnäkin tällaisen henkilön olisi oleellista pystyä työstämään omia virheellisiä käsityksiään perfektionismista sekä kontrollista. Muutoksen kannalta on olennaista oppia, että täydellisyys on epärealistinen konsepti. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, ja jonkin olemattoman tavoitteleminen johtaa ainoastaan ahdistukseen ja turhautumiseen. Tämä puolestaan aiheuttaa kärsimystä ja jopa aggressiivisuutta, ja saa ihmisen etäännyttämään itsensä ympäristöstään ja eristämään itsensä emotionaalisesti.

Tällaisen ihmisen on tärkeää oppia antamaan itselleen luvan tehdä virheitä. Erehtyminen on inhimillistä, ja me kaikki olemme ihmisiä. Virheiden tekeminen auttaa meitä oppimaan ja kasvamaan, siinä kaikki. Se, että näkee kertaluonteisen erehtymisen täytenä epäonnistumisena on täysin väärä ajattelutapa, ja tästä “epätodellisuudesta” meidän tulisi auttaa tällaisia henkilöitä pääsemään pois.

On myös tärkeää oppia nauttimaan sosiaalisista suhteista ja vapaa-ajasta. Anankastisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivien ihmisten mielessä vapaa-aika tai töihin liittymättömiin tapahtumiin osallistuminen on turhaa. Fakta on kuitenkin se, että kaikkien meidän täytyy joskus levätä ja ladata akkujamme, jotta suoriutuisimme paremmin arjen haasteista.

Tällaiset ihmiset ovat ymmärrettävästi useimmiten uupuneita sekä fyysisesti että henkisesti, joten meidän tulisi auttaa heitä ymmärtämään, että kaikelle on aikansa, ja että lepo ja ajoittainen hauskanpito ovat olennaisen tärkeitä asioita sekä fyysisen että psykologisen hyvinvointimme kannalta.

Heidän tulisi kysyä itseltään: “Mikä on pahinta, mitä minulle voi tapahtua, jos epäonnistun tämän tehtävän suorittamisessa?” Tämän ajatteleminen voi auttaa tajuamaan, että monesti maalailemme mielessämme täysin epärealistisia kauhuskenaarioista mahdollisista seurauksista.

Ahdistunut mieli odottaa aina pahimman mahdollisen tapahtumista. Tämä johtaa ainoastaan turhaan kärsimykseen ja tekee ongelmien ratkaisemisesta entistä vaikeampaa.

Kuvalähde: http://amaltiempobuenapsique.com/2012/10/01/combate-el-perfeccionismo/