Tuhkimo-kompleksi: itsenäisyyden pelko

· 6.3.2016

Itsenäisyys niin todellisuutena kuin konseptinakin tuntuu herättävän pelkoa joissakin ihmisissä. Alitajuisesti he toivovat tulevansa palvelluiksi, huolehdituiksi ja hemmotelluiksi muiden ihmisten toimesta.

Tätä ilmiötä kuvasi ensimmäisenä Colette Dowling, joka perusti ilmaisunsa “Tuhkimo-kompleksi” sille käsitteelle, joka naiseudesta on esitetty kyseisessä nimen lainanneessa tarinassa. Tuhkimo on kaunis, elegantti, koulutettu ja ahkerasti työskentelevä nainen, jota hänen sisarensa ja äitipuolensa kritisoivat ja käyttävät hyväkseen.

Mutta Tuhkimo ei pysty muuttamaan tilannettaan omin avuin. Hänen täytyykin saada ulkopuolista apua, ja tässä tapauksessa kyseessä on uljas prinssi ratsuineen päivineen.

Luultavasti ajatteletkin nyt, että tätä juontahan toistetaan suurimmassa osassa klassisia satuja. Erityisesti Disneyn tuottamissa. Valitettavasti oletkin oikeassa.

Naisella sydämen paikalla aukko

“Olemassaolo ei salli korvikkeita.”
-Jorge Bucay-

Vaikka olemme nykyaikaan mennessä päihittäneet menestyksekkäästi monia vanhoja tabuja, sopeutetaan monet naiset edelleen yhteiskuntaan saaden heidät uskomaan “prinssi uljaan” odotteluun. Tämä saa naiset kaipaamaan jotakuta joka huolehtisi heistä, suojelisi heitä ja saisi heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi. Me kasvamme yhteisöissä, jotka hyväksyvät naisten alistumisen ja riippuvuuden, monissa tapauksissa niinkin pitkälle että rajoittavat naisten itsehallintoa ja kykyä kokea olevansa päteviä ja kelpaavia ihmisiä.

Me uskomme, että elämme maailmassa joka on täynnä vaaroja joilta naisia täytyy suojella. Tämä johtaa siihen, että monet naiset rajoittavat itseään ja odottavat jotakin tai jotakuta joka saapuu ravistelemaan heidän elämäänsä juuriaan myöten.

Kaipuu tulla pelastetuksi

On hyvin tavanomaista haaveilla pelastetuksi tulemisesta, ja jos pelastajasi on vieläpä kuninkaallinen ja saapuu ratsain, mikäpä sen parempaa.

Naisille usein opetetaan nuoresta iästä lähtien, että heidän on vaikeaa saavuttaa mitään omin avuin. Tuhkimo-kompleksi ei kuitenkaan ole vain naisten yksinoikeus. Kuten hyvin tiedämme, on se varsin yleinen ilmiö myös uusavuttomien miesten keskuudessa.

Nukkuva valas ja nainen

On olemassa lukemattomia miehiä, jotka odottelevat että joku saapuisi pelastamaan heidät. Tämän sijaan heidän pitäisi ottaa vastuu itsestään ja tehdä jotain, ja kaikkensa, oman hyvinvointinsa hyväksi.

Loppujen lopuksi sillä ei olekaan mitään merkitystä kumpaan sukupuoleen tällä luonteenpiirteellä tai käytösmallilla viitataan. Oleellista on se, että on olemassa lukemattomia ihmisiä, jotka suorastaan pelkäävät itsenäisenä olemista ja vastuun kantamista itsestään. Ja kukaan ei esittele ja tarjoa heille yksinkertaisimpiakaan apuvälineitä tai toimenpiteitä miten kohdata tämä ongelma.

Itsenäisiä ihmisiä ei vain synny, heidät tehdään

“Olen oppinut, että rohkeus ei ole pelon poissaoloa, vaan sen voittamista. Urhea ihminen ei ole se joka ei pelkää, vaan se joka valloittaa tuon pelon.
– Nelson Mandela – 

Totuus valitettavasti on, että usein ja aivan liian nopeasti, meillä on taipumus menettää oma identiteettimme, ja siinä sivussa se itsenäisyys josta nautimme. Monissa tapauksissa me olemme itsenäisiä ihmisiä joilla on päämääriä ja mielenkiinnon kohteita, kunnes me ryhdymme parisuhteeseen.

Kun me ryhdymme uuteen romanssiin, meillä on taipumus jättää sivuun kaikki se mikä meidät määrittelee. Me alamme katsoa maailmaa tyystin erilaisesta näkökulmasta ja muka muuttuneina ihmisinä. Tämä vähentää meidän yksilöllisyyttämme. Tätä myönnetysti tuntuu tapahtuvan enemmän naisille. Me jotenkin unohdamme arvostaa itseämme ja lakkaamme olemasta uskollisia itseämme kohtaan.

Itsenäisyys antaa meille mahdollisuuden tehdä omat päätöksemme ja luoda omat päämäärämme. Kenestä sinun onnellisuutesi ja kohtalosi riippuvat? Ne luonnollisesti ovat sinun vastuualueitasi. Joka aamu kun avaat silmäsi, mieti haluatko elää tämän sinulle lahjoitetun päivän surun vallassa vai haluaisitko virkistää tunteitasi ja tehdä niistä omasi.