Kuinka omahyväisyys voi estää sinua siirtymästä eteenpäin

Omahyväisyys voi antaa sinulle rauhan tiettyinä aikoina, mutta se voi myös tehdä sinusta ihmisen, joka on tuulen armoilla ilman tahtoa tai pyrkimystä hallita ympäristöäsi. Tässä artikkelissa puhumme omahyväisyydestä ja sen seurauksista.
Kuinka omahyväisyys voi estää sinua siirtymästä eteenpäin
Elena Sanz

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Elät maailmassa, joka kehottaa sinua olemaan paras ja jatkuvasti parantamaan itseäsi. Toiveistasi riippumatta yksi hyvinvointisi vahvimmista pilareista on kuitenkin olla rauhassa sen kanssa, kuka olet. Tämä pilari ei kuitenkaan ole immuuni tiettyjen tuhoavien tekijöiden, kuten äärimmäisen konformismin tai systemaattisen hyväksynnän, hyökkäyksille. Omahyväisyys voi hidastaa sinua ja jättää sinut juurtumaan onnettomaan oloon. Tätä pohdimme alla.

Ensinnäkään sinulla ei ole velvollisuutta parantaa millään alueella tai tehdä muutoksia, joita et halua tehdä. Henkilökohtainen kehitys on juuri sitä: henkilökohtaista. Se, että kumppanisi pitää urheilusta tai kuntoilusta, ei tarkoita, että sinunkin pitäisi tehdä sitä. Tai se, että ystäväsi noudattaa tiukkaa ruokavaliota, ei tarkoita, että sinun pitäisi tehdä samoin.

Jokainen on erilainen, ja jotkut ovat motivoituneempia tai taipuvaisempia työskentelemään tietyillä aloilla kuin toiset. Mutta jos jokin elämäsi osa-alue aiheuttaa sinulle epämukavuutta ja haluat todella työskennellä sen parissa, omahyväisyys voikin estää sinua saavuttamasta sitä. Silloin asialle pitäisi tehdä jotain.

Nainen miettimässä.
Positiivisessa mielessä omahyväisyys auttaa sinua kohtelemaan itseäsi positiivisemmin.

Omahyväisyys

Omahyväisyys voidaan määritellä tyytyväisyyden tunteeksi omaan tapaan olla tai toimia. Se tarkoittaa, että olet tyytyväinen siihen, kuka olet ja mitä teet. Sinusta tuntuu, että olet jo se, joka sinun pitäisi olla ja teet sitä, mitä sinun pitäisi tehdä. Kyse on hyväksymisestä ja kyvystä olla rauhassa oman todellisuuden kanssa.

Näin ollen omahyväisyydellä on myönteinen ja valoisa puoli. Sen avulla voit tuntea olosi hyväksi sen suhteen, mitä et voi muuttaa. Elämässäsi nimittäin on aina asioita, joita et voi muuttaa, ja niitä vastaan taisteleminen aiheuttaa vain emotionaalista kulumista. Siksi tyytyväisyys esimerkiksi pituuteen tai luonteeseen (muuttumattomat näkökohdat) voi säästää paljon kärsimystä.

Omahyväisyydestä on apua myös niille ihmisille, jotka ovat yleensä äärimmäisen vaativia ja jäykkiä. Niille, jotka tuntevat, että heidän on aina tehtävä enemmän, että he eivät koskaan ole tarpeeksi, että heidän on parannettava ja jotka eivät koskaan lakkaa yrittämästä validoida itseään. Näissä tapauksissa on todella terveellistä oppia arvostamaan omia arvojaan, tunnustamaan omat ansiot ja hyväksymään tässä ja nyt.

Toisaalta, kun ihminen on liian omahyväinen, hän vahingoittaa itseään monella tavalla.

Omahyväisyys: este etenemiselle

Omahyväisyyden pimeä puoli on, että se saa sinut jättämään huomiotta velvollisuutesi. Ne vastuut, jotka sinulla on itseäsi kohtaan, itsestäsi huolehtimisessa, itsesi kehittämisessä ja elämäsi johtamisessa.

On kolme päätapaa, joilla tämä asenne voi vaikuttaa sinuun:

Syytös ja uhri

Jos olet tyytyväinen siihen, kuka olet ja mitä teet, mutta olet silti tyytymätön elämääsi, sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin syyttää ulkopuolista ihmistä tai olosuhdetta. Siten asetat vastuun vanhemmillesi, pomollesi, ystävillesi tai kumppanillesi. Vakuutat itsellesi, että he ovat turhautumisesi ja onnettomuutesi syy, koska he eivät toimi niin kuin heidän pitäisi.

Tällainen itsepetos saa sinut tuntemaan, että olet jo tehnyt kaiken, mitä voit ja sinun pitäisi tehdä, ja että jos jokin menee pieleen, se ei enää ole sinusta kiinni. Tämä itsekritiikin puute estää kuitenkin etenemästä eteenpäin. Loppujen lopuksi sinä olet vastuussa omasta elämästäsi. Kukaan ei elä sitä puolestasi.

Itsetunnon puute

Voit myös olla liian omahyväinen ja antaa itsellesi anteeksi useat rikkomuksesi ja lupauksesi. Jos esimerkiksi asetat itsellesi tavoitteen aloittaa harjoittelun maanantaina, mutta on torstai etkä ole vielä aloittanut, annat itsellesi anteeksi, ettet noudata suunnitelmiasi.

Tyytyväisyytesi takana piilee lyhytaikainen mukavuus ja vahvistus. Kun et halua harjoitella, vakuutat itsellesi, että mikään ei ole vialla, että sinulla on jo tarpeeksi terve elämä tai että ansaitset levon. Kun tämä asenne toistetaan päivästä toiseen, se estää edistymistäsi; edistystä, jonka olet merkinnyt itsellesi ja jonka haluat vielä saavuttaa, mutta johon et ole sitoutunut.

Heikentynyt itsetunto

Lopuksi itsetuntoon vaikuttaa myös itsetyytyväisyys. Liian omahyväisillä ihmisillä on tapana kehua itseään ja kerskua jokaisesta pienestä saavutuksesta samalla, kun he jättävät huomiotta parannuksia vaativat alueet. Näin tapahtuu isille ja äideille, jotka palkitsevat ja ylistävät lapsiaan liikaa: heidän sanansa ovat tyhjiä.

Todellisuudessa itsetunto rakentuu tosiasioiden, voittamiesi haasteiden, itsellesi asetettujen ja saavuttamiesi tavoitteiden sekä saavuttamiesi onnistumisten perusteella. Kun mukaudut liikaa, keksit tekosyitä ja petät itseäsi, mikä vaikuttaa minäkuvaasi ja saatat huomata olevasi vähemmän kykenevä ja motivoitumaton.

Omahyväisyys voi tehdä sinusta sokean.
Kielteisestä näkökulmasta katsottuna omahyväisyys voi estää sinua siirtymästä eteenpäin ja johtaa tavallaan itsepetokseen.

Omahyväisyys tai itsetyytyväisyys älykkäällä tavalla

Lyhyesti sanottuna emme voi sanoa, että omahyväisyys olisi aina huono asia. Se on jossain määrin (ja erityisesti joillekin ihmisille) positiivista ja hyödyllistä. On kuitenkin tärkeää löytää tasapaino itsekritiikin ja itseltään vaatimisen välillä.

Jos olet liian mukautuva, salliva ja omahyväinen, sinulla on riski joutua epätyydyttävien todellisuuksien loukkuun. Siksi sinun tulee muistaa hyväksyä se, mitä et voi muuttaa, mutta työskennellä sen eteen, mitä voit ja haluat muuttaa.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Germer, C. (2009). The mindful path to self-compassion: Freeing yourself from destructive thoughts and emotions. Guilford Press.
  • Kawall, J. (2006). On complacency. American Philosophical Quarterly43(4), 343-355.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.