Älä syytä muita sinun tunteistasi

Meidän päivittäin käyttämämme kieli osoittaa, että me koetamme jatkuvasti sälyttää syyn meidän omista tunteistamme ja teoistamme muiden niskoille. “Sinä saat minut niin vihaiseksi!” on yksi kaikkein yleisimmistä ilmaisuista, tai “Tuo ihminen täyttää minut ikävällä energialla.” Molemmat lausahdukset ovat erittäin yleisiä ja molemmat myös todellisia virhepäätelmiä. “Jotkut ihmiset luovat omat myrskynsä, mutta hermostuvat sitten kun alkaakin sataa.” Miten muut siis ovatkaan vastuussa sinun raivostasi? Oletko sinä heidän sätkynukkensa, orjansa tai työvälineensä? Miten onkaan mahdollista, että sinä menetät täysin sinun oman tunnemaailmasi hallinnan, kun joudut kasvotusten muiden ihmisten kanssa? Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan. Jokainen muu on ainoastaan veruke Siitä huolimatta miten rajoittavat olosuhteet voivatkaan olla, sinulla on kuitenkin aina jonkinlaista liikkumavapautta, jonka piirissä toimia. Jopa jos joku asettaa aseen sinun ohimollesi ja koettaa pelottaa sinut tekemään jotain, on sinulla edelleen käytössäsi vaihtoehdot joista valita antaudutko vai et. Ja ilman että viemme asioita aivan näin ääripäähän, pitää meidän jokapäiväisessä elämässämme valita usein monien vaihtoehtojen väliltä. Ja tietenkin suhteessa muihin ihmisiin, meillä on myös mahdollisuus valita toimia erilaisin tavoin. “Tangoon tarvitaan kaksi,” kuten suosittu sanonta kuuluu. Ja se onkin täysin totta. Kun kohtaat aggressiivisuutta, on sinulla mahdollisuus tulla imetyksi siihen mukaan, jättää se huomiotta tai ymmärtää sitä. Sama tapahtuu surun, pelon ja koko tunneskaalan kanssa: se ei riipu kenestäkään muusta kuin sinusta itsestäsi. On valhe, että jos toiset tekevät tai eivät tee jotain, niin me pystymme löytämään oman tasapainomme. On valhe, että jos muut muuttuvat, niin myös me muutumme mukana. Se mitä todellisuudessa tapahtuu, on että me emme toisinaan halua ottaa vastuuta meidän omista tunteistamme. Muista tulee verukkeita, joilla oikeutamme meidän itsehallintamme puutteen tai meidän kyvyttömyytemme hyväksyä sen, mitä olemme. Tästä johtuen me luomme näitä erheellisiä selityksiä siitä mitä meille tapahtuu: Jos hän ei olisi niin passiivinen, minä kukoistaisin enemmän. Jos hän osoittaisi hellyyttään enemmän, minä en tuntisi oloani niin surulliseksi. Tämän tyyppiset valitukset ovat käännettävissä muotoon: “Sen kontrolli ja hallinta mitä minä tunnen, on muiden ihmisten käsissä.” Mutta jokainen pisara muovaa kiveä… Muiden ihmisten vaikutus meidän tunteisiimme on ainoastaan osatekijä. He mahdollistavat tai estävät tiettyjä tunteita, mielentiloja ja asenteita. Mutta joissain tapauksissa he määrittelevät ne. Olisi kaikkein ilmeisintä sanoa, että jos sinä tunnet jonkun tietyn henkilön läsnäolosta ärtymystä, tai olosi surullisemmaksi kun puhut hänen kanssaan, että sinun tulisi pitää etäisyyttä tähän ihmiseen. Tämä ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista. Ihmiset ovat täynnä ristiriitaisuuksia. Joten vaikka sinä koet olevasi alttiimpi hermostumaan jonkun ihmisen vaikutuspiirissä, saattaa tuo sama ihminen tarjota erityistä dynamiikkaa elämääsi tai hän tarjoaa haasteita, jotka sinä saatat kokea puoleensavetäviksi. Me emme myöskään elä maailmassa, joka on jaettu hyviin ja pahoihin tai terveisiin ja sairaisiin ihmisiin. Me olemme kaikki vähän kaikkea. Me käymme myös läpi hetkiä, joina me nautimme jonkun kurituksen kohteena olemisesta tai meistä tulee sietämättömiä johtuen kaikesta siitä valituksesta mitä surustamme jaamme. Ei ole olemassa sellaista ihannemaailmaa, jossa sinun käytöksesi on yhtä rauhallista kuin Dalai Laman tai missä sinua ympäröi ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka kykenevät ylläpitämään lyijynkovaa tasapainon tilaa. Se mitä voit tehdä, on työstää sen uskomuksen eliminointia, että sinun tunteesi ovat riippuvaisia muista ihmisistä. Sen, että ei olisi sinun vastuusi työstää omia negatiivisia tunteitasi, vaan muiden pitäisi sen sijaan tehdä niin. Jos onnistut pääsemään eroon tuosta järkeilystä, tajuat että kaikesta tulee yksinkertaisempaa. Ja että ennemmin tai myöhemmin tilanteet kehittyvät. Sinä pääset tutustumaan itseesi paremmin ja mahdollisesti tulet huomaamaan, että tähän asti sinua ovat piinanneet tilanteet, jotka eivät olleet kaiken sen vaivan arvoisia. Joten sinä tulet olemaan parempi asettamaan omat konfliktisi tärkeysjärjestykseen. Sinä pystyt antamaan arvon sellaisille ongelmille, jotka sen todella ansaitsevat ja jättämään taaksesi ne verukkeet, jotka pidättelivät sinua jatkamasta eteenpäin.