Koskaan ei ole liian myöhäistä antaa tunteillesi mahdollisuutta

Hyvä kasvatus opettaa lapsille, kuinka rajoittaa suurinta osaa haluista, jotta ne eivät muodostuisi osaksi käyttäytymistä. Haluja, jotka vapautettuina mielikuvituksesta voisivat vahingoittaa muita ihmisiä tai itseämme. Tämän ja järjestelmällisen tunteiden estämisen välillä on kuitenkin suuri ero.

Valitettavasti tätä tapahtuu melko usein. Lapset voivat aiheuttaa monia haasteita kärsivällisyydelle, etenkin jos sinulla on erittäin vaativa työ, hankala ihmissuhde kumppanisi kanssa tai vaikea henkilökohtainen menneisyys.

Siksi jotkut vanhemmat valittavat ja haluavat lapsiensa olevan kuin robotteja, joita he voivat ohjailla helposti ilman sen suurempia komplikaatioita. Robotteja, jotka pysyvät rauhallisina ja äänettöminä ja jotka eivät häiritse rauhaa tai ole uhkaksi työympäristölle. Robotteja, jotka tottelevat eivätkä koskaan laita vastaan. Lyhyesti sanottuna, nämä vanhemmat haluavat lapsiensa oppivan hallitsemaan impulssejaan itse ja ajattelevat heidän jo syntyneen tuo taito itsessään.

Kukaan vanhempi ei halua lastensa kasvatuksen jäävän vajaaksi vain siksi, etteivät he koskaan oppineet hallitsemaan tunteitaan. Itse asiassa monet ajattelevat tunteiden kieltämisen ja huomioitta jättämisen valmistelevan lapsia maailmaan. Todellisuus on kuitenkin täysin erilainen. Ihmiset, jotka kasvavat ajatellen että tunteiden tukahduttaminen on myönteinen asia, tulevat elämään elämänsä joko syyllisyyteen vangittuina tai jatkuvassa todellisuuden tuomassa katkeruudessa.

Tapoja, joilla ihmiset kieltävät tunteensa

Lapset ovat epäkypsiä olentoja, jotka ovat täysin riippuvaisia aikuisista. Niinpä lapset näkevät aikuiset esikuvinaan. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, että lapsen kasvatuksen päämääränä on tarjota vahva käsi, josta lapsi voi pitää kiinni opetellessaan kävelemään ja rakentamaan omaa polkuaan. Sen sijaan vanhemmat toteuttavat usein täysin päinvastaisia strategioita: he pitävät yllä riippuvuutta ja sen myötä myös kuuliaisuutta.

Nämä vanhemmat kasvattavat lapsensa ajattelemaan, että tunteet ovat häiritseviä ja siksi niistä tulisi pysyä kaukana. Kuinka tämä sitten käytännössä tapahtuu? Tapoja on monia. Yksi tapa, jota esiintyy etenkin äitien keskuudessa, on uhrin rooliin heittäytyminen, joka saa lapsen tuntemaan itsensä syylliseksi. “Jos et syö, äiti tulee surulliseksi,” hän sanoo. Se voi tuntua harmittomalta, mutta todellisuudessa sillä voi olla vaikutuksia paljon monimutkaisempaan käytökseen.

Jotkut käyttävät myös suoran pakottamisen ja pelon strategiaa. Nämä vanhemmat soveltavat ankaria rangaistuksia ja edellyttävät lapsensa toimivan rangaistuksen pelon mukaisesti. Pahinta on, että he päätyvät rangaitsemaan täysin terveitä käyttäytymismalleja, kuten itkemistä, vihaa ja naurua. “Jos jatkat itkemistä, tiedät mitä tapahtuu,” he sanovat. Tai, “lakkaa nauramasta, jos et halua saada rangaistusta.” Tällaiset lauseet ovat hyvin yleisiä tämänkaltaisessa vanhemmuudessa.

Näissä tapauksissa lapsella on todennäköisesti syy itkeä, nauraa tai vihastua. Tunteet itsessään eivät ole hyviä tai pahoja; ne ovat inhimillisiä. Normaalit ihmiset nauravat, itkevät ja vihastuvat. Lapsen tulisi ainoastaan oppia laittamaan tunteille rajansa, jotta ne eivät johtaisi epäterveellisiin käyttäytymismalleihin. Mutta tunteiden tunteminen itsessään on täysin normaalia ja terveellistä. Jotkut vanhemmat kokevat kuitenkin ahdistusta lastensa tuntiessa surua tai vihaa, joten he päätyvät ottamaan helpomman, mutta sitäkin brutaalimman tien: tukahduttamisen.

On mahdollista “kouluttaa” itsesi uudelleen

On totta, että lapsuutemme jättää meihin pysyviä jälkiä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettetkö voisi työstää itseäsi ja minimoida noiden jälkien merkityksen. Ensinnäkin sinun on tunnustettava, että jäljet ovat olemassa ja ne estävät sinua etenemästä elämässäsi.

Vanhempiesi tekemien virheiden tunnistaminen ei tarkoita, ettetkö kunnioittaisi heitä tai että satuttaisit heitä tahallasi. Se ei myöskään tarkoita, että rakastaisit heitä yhtään sen vähempää. Ajattele sitä enemmänkin keinona, joka täydentää ja parantaa kasvatusta, jonka vanhempasi ovat sinulle jo antaneet. Tietenkin jokainen vanhempi haluaa nähdä lapsensa onnellisena, mutta joskus he saattavat valita väärän polun tavoitteen saavuttamiseksi. Tällöin sinun aikuisena tulisi kouluttaa itseäsi uudelleen.

Vielä aikuisenakin saatat yhä ajatella niin kun sinulle on opetettu: on parempi pitää itsesi erossa tunteistasi, jotta ne eivät muodostuisi esteeksi elämälle. Saatat jopa ylistää sitä ja pitää sitä merkkinä kypsyydestä. Se osoittaa, ettet itke vaikka niin haluaisit. Yrität vain hengittää ja sopeutua asioihin. Olet järkevä vihasi kanssa etkä koskaan huuda tai menetä hermojasi. Toisinaan saatat kuitenkin saada sietämättömiä ahdistuskohtauksia tai jumittua tiettyihin tilanteisiin.

Muista, jos tunteesi ylikuormittuvat, se ei johdu siitä että ne olisivat vaarallisia tai negatiivisia. Kukaan ei vain yksinkertaisesti ole opettanut sinua säätelemään tunteitasi tai hyödyntämään niiden energiaa eduksesi. Lisäksi, jos sinulla on kiire piilottaa tunteitasi, saatat kerryttää itseesi niin paljon emotionaalista energiaa, joka ennemmin tai myöhemmin tulee räjähtämään ja aiheuttamaan enemmän harmia, kuin samaisten tunteiden älykäs säätely.

Huonot uutiset ovat, ettei kukaan opettanut sinua tekemään niin. Kukaan ei kertonut sinulle sitä osaa itsestäsi tai sitä, että se todella tekisi elämästä parempaa. Hyvät uutiset kuitenkin ovat, että voit yhä antaa tunteillesi mahdollisuuden ja luoda erilaisen suhteen niiden kanssa. Niinpä, haluaisinkin tästä maailman kolkasta kutsua sinut hyödyntämään tunteitasi oikein.