Kolme harhakäsitystä masennuksen hoitoon liittyen

· 21.2.2018

Masennuksen hoitoon liittyy melko lailla harhakäsityksiä. Ennen nämä väärät käsitykset levisivät suullisesti ihmiseltä toiselle, mutta nyt niitä voi lukea myös oletetuista asiantuntevista lähteistä netissä. Tämä johtuu osittain lääketeollisuuden eduntavoittelusta. Ne levittävät tietoa luottamalla ihmisten tietämättömyyteen. Ihmiset pitävät näitä tietoja totuutena, kyseenalaistamatta tiettyjen auktoriteettihahmojen antamia viestejä.

Tässä yhteydessä vailla tieteellistä perustaa olevat väärät ajatukset ja väitteet eivät ole harmittomia. Näiden harhakäsitysten takia ihmiset eivät hae itselleen psyykkistä apua. Tämä luo myös tilanteen, jossa lääkärit ja psykiatrit eivät tarjoa hoitoa ja ohjaa potilaita kyvykkäiden ja koulutettujen psykologien luo.

Katsotaan kolmea suurinta harhakäsitystä masennuksen hoitoon liittyen.

epätoivoinen nainen

3 harhakäsitystä masennuksen hoitoon liittyen

1. Psykoterapia ei voi parantaa masennusta

El Mundo -sanomalehteen kuuluvalla DMedicine -verkkosivustolla sanotaan (lainaus on käännetty) seuraavaa: ”Ei ole tehty tutkimusta, joka osoittaisi psykologisten menetelmien voivan parantaa vakavaa masennusta. […] Vaikeassa masennuksessa lääkehoito on ainoa tehokkaaksi todettu hoitomuoto.”

On mielenkiintoista, että tekemällä pienen nettihaun löydämme monia kunnollisia, täsmällisiä tutkimuksia, jotka ovat ristiriidassa edellisen väitteen kanssa. Lisäksi kyseessä eivät edes ole yksittäiset tutkimukset, vaan meta-analyysit. Nämä ovat tutkimuksia, joissa kerätään tietoa lukuisista yksittäisistä tutkimuksista ja käytetään sitten tilastollisia menetelmiä analysoimaan useiden tutkimusten vertailusta saatuja tuloksia.

Meta-analyysi masennuksen hoidosta

Tällaiset tutkimukset ovat hyvin arvokkaita, sillä niiden perusteella voidaan tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä. Niihin kuuluu monia eri alaotoksia yhden suuren otoksen sijaan.

Yksi esimerkki tällaisista meta-analyyseista, jotka osoittavat psykoterapian hyödyt masennuksen hoidossa, on Cuijpers ja Berking et al. (2013) tekemä tutkimus tai hieman uudempi Johnsenin ja Friborgin (2015) tekemä tutkimus.

Jälkimmäisessä analysoitiin yli 43 eri tutkimusta. Siinä selvisi, että 57 % potilaista voitiin katsoa parantuneen masennuksesta saatuaan kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Tämä terapiamuoto on kaikkein yleisin, ja sitä on myös tutkittu eniten. Tästä syystä sillä on niin suuri arvo meta-analyyseissä.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat muidenkin terapiamuotojen olevan tehokkaita masennuksen hoidossa. American Psychiatric Association (APA) eli Amerikan psykiatrinen yhdistys vahvistaa, että seuraavat terapiat ovat siinä tehokkaita:

  • Käyttäytymisen aktivointi (eli behavioristinen terapia)
  • Kognitiivis-behavioraalinen terapia
  • Ongelmanratkaisuterapia
  • Kognitiivinen psykoterapia CBASP (Cognitive Behavioral Analysis System of Psychotherapy)
  • Rehmin itsekontrolliterapia

Masennuksen hoito: vakavuus

Toinen yleinen harhakäsitys masennuksen hoitoa koskien on se, että psykoterapia tehoaisi vain lievään tai keskivaikeaan masennukseen, ei vakavaan masennukseen.

Tämä käsitys kumotaan kuitenkin Driessenin, Cuijpersin, Hollon ja Deklerin (2010) tekemässä analyysissä, jossa vertailtiin 132:ta tutkimusta. Tutkimuksessa ei havaittu masennuksen vaikeusasteen vaikuttavan eroihin terapiaa saaneiden ihmisten ja kontrolliryhmän välillä. Toisin sanoen sairauden vaikeusaste ei vaikuttanut psykoterapiasta saatuihin hyötyihin juuri lainkaan.

Näiden tulosten valossa voimme nähdä, että käsitys psykoterapian tehokkuudesta masennuksen hoidossa on usein väärä. Myös ajatus siitä, että psykoterapia olisi hyödytöntä vaikeassa masennuksessa, on virheellinen.

Toinen tähän liittyvä kysymys ovat lääkkeet. Ne voivat olla avuksi vakavassa masennuksessa. Ne voivat auttaa potilasta normalisoitumaan riittävästi, jotta tämä kykenee aloittamaan terapian tasapainoisemmassa mielentilassa.

käsiä kurottelee vedestä

2. Psykoterapia ei ole yhtä tehokasta kuin lääkehoito

Cuijpers, Berking et al. (2013) tekemässä tutkimuksessa, johon aiemmin viittasimme, on vielä enemmän tutkimusdataa. Heidän meta-analyysinsä koostuu ainakin 20 tutkimuksesta, jotka vertailevat eri hoitomuotojen tehokkuutta masennuksessa. Ne vertailevat lääkitystä kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan.

Tutkimuksessa selvisi, että ero hoitojen tehokkuudessa oli lähes nolla (g=0,03). Tulos oli riippumaton käytetystä arviointimenetelmästä ja lääkityksestä (muuttujien välinen yhdysvaikutus ei juuri poikennut nollasta).

On kuitenkin tärkeää selventää yksi asia. Tutkimuksissa, joissa vertailtiin interpersoonallisesta psykoterapiasta saatuja tuloksia lääkehoitoon, havaittiin kyllä eroja. Lääkehoidot osoittautuivat hieman paremmiksi kuin interpersoonallinen terapia. Joka tapauksessa näihin tutkimuksiin on suhtauduttava tietyllä varauksella, sillä interpersoonallisesta terapiasta on tehty huomattavasti vähemmän tutkimuksia kuin kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta.

Ajatus siitä, että psykoterapia olisi vähemmän tehokas kuin lääkehoito, on harhakäsitys.

3. Masennuksen hoito kestää kauan

Ensinnäkin, ”pitkä” tai ”lyhyt” riippuu siitä, missä arvioimme ”normaalin” tai ”keskikohdan” olevan. Tällä hetkellä aiemmin mainittujen terapioiden kesto on 16-20 hoitokertaa 3-4 kuukauden ajanjaksolla. On tietenkin aina tapauksia, joissa psykoterapia saattaa kestää pidemmän tai lyhyemmän ajan.

Joka tapauksessa mikään mainituista terapioista ei vie puolta vuotta pidempään. Jos potilas ei saavuta tavoitetta tässä ajassa, terapeutin on arvioitava tilanne uudelleen. Kaikki psykoterapiat eivät toimi kaikilla potilailla kaikissa olosuhteissa.

Toisaalta myöskään kaikki psykologit eivät ole samanlaisia. Aivan kuten kirurgeilla ja muilla lääkäreillä, kaikilla psykologeillakaan ei ole samoja kykyjä. He eivät hoida sairauksia samasta näkökulmasta joka kerta.

Tästä huolimatta, tutkimusten mukaan kognitiivis-behavioraalisen terapian keskimääräinen kesto on 15 hoitokertaa (Cuijpers, Berking et al.).

Tästä on kuitenkin erotettava ne tapaukset, joissa sairaus pahenee tai uusiutuu. Tämä voi tapahtua monista syistä johtuen, jotka eivät aina liity psykoterapiaan. Niitä ovat mm.:

  • traumaattiset tapahtumat
  • huonosti mukautuva perhedynamiikka
  • tavat, jotka johtavat eristäytymiseen ja sosiaaliseen marginalisoitumiseen

On olemassa enemmänkin harhakäsityksiä masennuksen hoitoa koskien, kuin mitä tässä artikkelissa mainitsimme. Psykologit ovat hyviä tutkimaan ja kehittämään tehokkaita terapioita, mutta emme osaa kunnolla selittää niitä suurelle yleisölle. Tässä asiassa meillä on vielä paljon tehtävää.

Lähteet

Cuijpers, P, Berking, M. et al. (2013). A meta-analysis of cognitive behavior therapy of adult depression, alone and in comparison with other treatments. Candian Journal of Psychiatry.

Cuijpers, P., Hollon, S.D. et al. (2013). Does cognitive behavior therapy have an enduring effect that is superior to keeping patients on continuing pharmacotherapy? A meta-analysis. BMU OPen, 3.

Sanz, J. y García-Vera, M.P. (2017). Ideas equivocadas sobre la depresión y su tratamiento (II). Papeles del psicólogo. Vol. 38.