Kokemusten estäminen kärsimyksen pelosta
Esteiden asettaminen ja kokemusten estäminen ovat yksiä tavanomaisimmista strategioista, joiden avulla välttelemme niiden aiheuttamaa pahaa oloa. Moderni ihmismieli on kehittynyt auttamaan meitä selviytymään vaaroista sen sijaan, että se saisi meidät tuntemaan olomme hyvältä.
Satatuhatta vuotta sitten ihmisten välttämättömiä tarpeita olivat ruoka, lisääntymiskyky ja katto pään päällä. Tietysti mikään näistä ei tunnu kovinkaan järkevältä, jos olemme kuolleita. Tämän vuoksi aivojemme prioriteettina oli etsiä niitä tekijöitä, jotka voisivat mahdollisesti vahingoittaa meitä, ja näin vältellä niitä.
Psykologiassa tätä kutsutaan negatiiviseksi vahvistamiseksi. Se on ilmiö, joka selittää, miksi epämiellyttävien tai vaarallisten seurausten välttäminen on käyttäytymistä, joka on säilynyt repertuurissamme.
Kokemusten estäminen: välttelemme alituisesti pelkoa
Hän, joka ei ota riskiä, ei kärsi eikä häviä, mutta hänen on myös erittäin vaikeaa voittaa. Siksi me ihmiset pysähdymme, mukaudumme ja opimme sopeutumaan pyrkien samalla välttelemään väistämätöntä pelkoa. Meillä on esimerkiksi taipumus tukahduttaa kokemuksia kärsimyksen pelosta, ja jätämme samalla huomioimatta että se pelko, jota yritämme piilottaa, tulee löytämään vaihtoehtoisia tapa ilmaista itseään.
Tämä ei tarkoita, että hylkäisimme pelon. Se on perustunne, joka auttaa meitä tunnistamaan uhat ja reagoimaan niihin. Oletetaan, että jos haluamme elää täyttä elämää, meidän tulisi hyväksyä myös pelko osana tunteidemme palettia.
Tässä mielessä hyvin yleinen pelko on kivun pelko. Kivun pelko johtaa meidät välttämään tilanteita, jotka provosoivat sitä. Mielemme ei kuitenkaan aina ole hyvä erottamaan sitä mikä on mielikuvituksemme luomaa ja mikä tapahtuu todellisuudessa. Toisaalta hyvä uutinen on se, että kognitiivisella harjoittelulla voimme parantaa taitojamme tässä suhteessa.
“Pelkojen raja tarvitsee passin täynnä halua.”
-Raquel Beck-
Kokemusten estäminen ja kontrollin illuusio
Russ Harris selittää kirjassaan Onnellisuusansa hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmasta, kuinka yritämme hallita tunteitamme, jolloin voimme pudota tämän matkan varrella kontrollin illuusioon. Ajatuksilla, tunteilla ja fyysisillä tuntemuksilla on paljon vähemmän voimaa kuin me niille annamme.
Joillakin ihmisillä on tapana estää kokemuksia jotka aiheuttavat pahaa oloa, sillä ne saavat heidät palaamaan takaisin tuskallisiin muistoihin, aiheuttaen matkan varrella suuren määrän ahdistusta. Tämä ratkaisu on kuitenkin enemmänkin laastari tai teippi kuin tehokas keino kohdata tilanne. Se voi pelastaa meidät tietyllä hetkellä samoin kuin torjunta, mutta systemaattisena ja vakaana strategiana ajan kuluessa se tulee takamaan kärsimyksen (eli juuri sen, mitä pyrimme välttämään).
“Hän, joka katsoo ulos, unelmoi ja hän, joka katsoo sisälle, herää.”
– Carl Gustav Jung-
Tavanomaisia hallintastrategioita
Meillä on erilaisia pakenemisstrategioita, jotka johtavat meidät pakenemaan tai suojautumaan tietyiltä yksittäisiltä tapahtumilta.
- Suojautuminen tai pakeneminen sellaisista tilanteista tai toimista, jotka voivat aiheuttaa meille epämiellyttäviä ajatuksia tai tunteita. Esimerkiksi sosiaalisesta kokoontumisesta poistuminen ahdistuneisuuden tunteiden välttämiseksi.
- Huomion kääntäminen toisaalle omista ajatuksista ja tunteista. Esimerkiksi silloin, kun tunnemme olomme kyllästyneiksi tai ahdistuneiksi, syömme jäätelöä tai käymme ostoksilla. Jos olemme huolissamme tulevasta kokeesta, vietämme iltapäivän televisiota katsellen.
- Tilanteesta irrottautuminen tai tunteiden hautaaminen, jonka avulla pyrimme unohtamaan tunteemme ja ajatuksemme. Näissä tilanteissa turvaudutaan lähes aina lääkkeisiin, huumeisiin tai alkoholiin.
Toisaalta taas meillä on taistelustrategioita, joihin kuuluu yksittäisiä tapahtumia vastaan taisteleminen ja pyrkimykset hallita niitä.
- Ei-toivottujen tunteiden ja ajatusten suora tukahduttaminen. Tätä tapahtuu silloin, kun karkotamme voimakeinoin mieleemme nousseet sopimattomat ajatukset tai työnnämme ne syvälle sisimpäämme.
- Omien ajatusten kanssa väitteleminen ja pyrkimykset niiden järkiperäistämiseksi.
- Vastuun ottaminen omista ajatuksista ja tunteista. Esimerkiksi silloin, kun hoemme itsellemme “piristy nyt!”
- Itsensä pakottaminen tuntemaan toisin. Esimerkiksi silloin, kun syytämme tai kritisoimme itseämme.
Psykoterapiassa yhtenä tavanomaisena tehtävänä on tehdä meidät tietoisiksi näiden strategioiden käytöstä ja etsiä muita asianmukaisempia keinoja tunteidemme, ajatustemme ja fyysisten tuntemuksiemme hallitsemiseksi.
“On kipuja, jotka tappavat, mutta kaikkein julmimpia ovat ne kivut, jotka jättävät meille elämän antamatta meidän kuitenkaan koskaan nauttia siitä.”
-Antonie L. Apollinarie Fée-
Ero rajojen asettamisen ja kokemusten estämisen välillä
Me kaikki käytämme erilaisia hallintamenetelmiä pahan olon kontrolloimiseksi; jotkut enemmän, toiset vähemmän. Ongelmana ei kuitenkaan ole niiden käyttö vaan väärinkäyttö; käytämme niitä silloin, kun ne eivät toimi tai kun niiden käyttö manipuloi virheellisesti prioriteettejamme.
Mutta tapahtuuko näin aina? Meidän on sanottava, että tämä kontrollin aste riippuu sekä siitä kokemuksesta joka meitä jatkuvasti väijyy, että siitä painoarvosta mitä se merkitsee meille. Jos ajatuksemme ovat vähemmän intensiivisempiä, kykenemme hallitsemaan niitä paremmin verrattuna siihen, jos ajatuksemme ovat häiritseviä. Samoin kykenemme hallitsemaan tilanteita paremmin silloin, kun meillä on taipumusta estää kokemuksia jotka eivät ole meille niin tärkeitä.
Sisäisen maailmamme hallinnan parantamiseksi on suositeltavaa asettaa sille terveitä rajoja. Tässä mielessä itsetuntemuksen parissa työskentely on avaintekijän roolissa.
Lisäksi toinen huomionarvoinen psykologinen näkökohta, joka voi auttaa meitä rakentamaan mielekästä elämää, on oppia kokemaan, mitä elämällä on meille tarjottavanaan ilman jatkuvaa arviointia ja syyttelyä, omaksuen näin hyväksyvän asenteen.