Kiitollisuus: salainen ainesosa

Saavuttaakseen tämän, on oleellista tuoda yhteen joukko erilaisia elementtejä meidän sisäisestä maailmastamme sekä meidän ympäristöstämme. Tämä ei ole helppo polku. Meidän täytyy tehdä kovasti töitä onnellisuuden eteen.

Yksi tapa alkaa edetä kohti onnellisuuden polkua on erään sellaisen teon ja tavan kautta, jonka me joskus unohdamme: kiitollisuus.

Milloin me lakkasimme olemasta kiitollisia asioista? Miten usein me olemmekaan lakanneet jakamasta kiitosta pelon tai siitä huolehtimisen vuoksi mitä ihmiset mahtavat sanoa tai yksinkertaisesti koska emme tiedä miten?

Kiinnittäkäämme huomiota sanojen voimaan ja ollaan tietoisia siitä. On tärkeää tietää miten lausua niitä oikealla hetkellä, sävyllä, painolla, vilpittömyydellä ja oikeassa paikassa. Me emme aina valitse niitä hyvin, emmekä me aina osu parhaimpiin asteikkoihin, vaikka meillä olisi mitä parhaimmat aikeet ja tarkoitusperät.

“Niin suuri on ilon tunne kiitollisen miehen tavatessamme, että on riskin arvoista olla olematta epäkiitollinen.”

-Seneca-

Olemmeko me koskaan ajatelleet miten kiittää jotakuta erityisellä tavalla? Miksi me emme tehneet niin? Onko sama asia ilmaista kiitollisuutensa kuin olla kiitollinen?

Kuusi kirjainta

“Kiitos.” Kuusi kauniisti keskenään yhteen kietoutunutta kirjainta, jotka saattavat tipahtaa tunneskaalan kumpaan tahansa päähän. Toisaalta ne ovat automatisoitunutta muodollisuutta, ja toisaalta se kaikkein merkityksellisin kaikista tunteista.

Me tarjoamme “kiitoksia” avokätisesti vasemmalle ja oikealle. Ne ovat melkein kuin lahja, jonka me annamme joka päivä tuiki tuntemattomille. Me olemme korkeasti koulutettuja sen suhteen mitä on muodollinen kiitollisuus sosiaalisena normina. “Kiitos että tulit,” “kiitos että otitte osaa,” “kiitos illallisesta,” “kiitos kutsusta” jne. Kaikki tämä on enemmän tai vähemmän muodollista ja ilmaisuna enemmän tai vähän tunneperäistä.

Me jaamme kiitosta yleisesti ottaen kommunikoidaksemme yhteisömme kanssa. Se avaa meille ovia, se ajaa meitä yhteen muiden kanssa ja se helpottaa meidän sulautumistamme ryhmään. On kuitenkin olemassa toisenkin tyyppinen “kiitos.” Sellainen, jota me harjoitamme vähemmän. Sellainen, joka kulkee vanhempien, ystävysten, perheenjäsenten tai meidän elämämme erityisten tuttavien välillä.

Tässä yhteydessä me voimme puhua kiitollisuudesta.

Mitä kiitollisuus piilottaa

Ja totuus onkin, että me emme tällöin puhu muodollisuuksista tai automaattisista vastauksista. Me emme tarkoita sitä hetkeä, jolloin sanomme “kiitos” ihmisille jotka hakevat tunnustusta tekemästään työstä.

Me tarkoitamme sitä kun vilkaisemme ympärillemme tai menneeseen ja huomaamme sen tietyn henkilön, joka on auttanut meitä ilman että tarvitsee minkäänlaista palkkiota siitä. Usein tietämättään tai tarkoittamattaan, mutta he kuitenkin tekivät sen.

Hän on se urheiluvalmentaja, joka sai meidät näkemään paljon palloja, esteitä tai karsintoja pidemmälle. Hän on se opettaja, joka auttoi meitä löytämään rakkautemme kirjoja, historiaa tai matematiikkaa kohtaan. Hän on se erityinen sukulainen, joka tarjosi meille elämämme parhaan kesän, kaikkein luonnollisimmalla mahdollisella tavalla, mutta jota me muistamme suurella lämmöllä.

“Äänetön kiitollisuus ei ole kovin hyödyllistä kenellekään.”

-G.B. Stern-

Kiitollisuuden tunteminen on henkilökohtaisen emootion kanssa yhteydessä olemista ja sen jakamista toisen kanssa.

Kiitollisuus auttaa meitä:

• Vapauttamaan kertyneitä tunteita ja tarjoaa sisäistä rauhaa
• Päästää irti ajatuksesta että vireillä olevat asiat tulee ratkaista (“Minä olisin halunnut kiittää häntä…”)
• Nostamaan itsetuntoa
• Vahvistamaan sosiaalisia siteitä
• Voittamaan ikävät ajat ja negatiiviset tunteet

Salainen ainesosa? Kyllä! Tieteellinen? Sitäkin!

Martin Seligman on yksi tunnetuimmista nykyajan psykologeista. Hän oli myönteisen psykologian ensimmäisiä asianajajia, tuon psykologian haaran johon sisältyy tunteiden ja ihmisten myönteisten ominaisuuksien tieteellinen tutkiminen.

Christopher Petersonin kanssa hän kehitti kyselyn, joka kerää ja luokittelee niitä vahvuuksia ja hyveitä, jotka voivat auttaa meitä saaavuttamaan paremman elämänlaadun.

He eivät perustaneet havaintojaan ainoastaan tuoreisiin ja ajan tasalla oleviin tutkimuksiin; lisäksi he tutkivat ikivanhoja filosofioita, kirjoituksia kaikista kulttuureista ja uskonnoista jokaiselta mantereelta.

He pystyivät erottamaan useita yhteisiä tekijöitä tämän kaiken sekamelskasta. Yhteen yleisistä kategorioista, jota kutsutaan “transsendenssiksi” – vahvuudet jotka antavat elämälle merkitystä ja yhdistävät meidät meidän ympäristöömme ja yleismaallisiiin emootioihin – sisältyy kiitollisuus.

Transsendenssin määriteltiin olevan “tietoisena ja kiitollisena olemista niistä hyvistä asioista, joita yksilölle tapahtuu, sekä sen tietämistä miten osoittaa kiitollisuutta.”

Aktivoi oma kiitollisuutesi

On olemassa varsin monenlaisia asioita, jotka estävät meitä ilmaisemasta kiitollisuutta: sen pelko, “mitä ihmisetkin ajattelevat”, tuntemus että on jo liian myöhäistä tehdä jotain, tietynlainen ylimielisyyden tai ylpeyden pistos joka saa meidät tiettyinä aikoina epäilemään, ajatus että tunteitamme ei kohdata ja peilata, tai ujous.

Mutta kiitollisuuden vaikutus on niin positiivinen, että jos meillä on jotain mielessä, ei meidän pitäisi epäillä itseänne vaan koettaa sitä. Ennen tätä auttaa jos selvittää itselleen ne asiat, joiden ansiosta voi todella tuntea kiitollisuutta.

Joka päivä tai ainakin kerran viikossa, käytä muutama minuutti selvittääksesi ne asiat joista sinä tunnet kiitollisuutta. Tämä auttaa sinua lisäksi arvottamaan ja pohtimaan noita tekoja, tilanteita tai ihmisiä, jotka tuovat rauhaa ja myönteisyyttä sinun arkiseen elämääsi.

Ja ennen kaikkea, kirjoita kirje jollekulle sinun menneisyydestäsi, jota haluaisit kiittää jostakin. Ei ole välttämätöntä tunnustaa heitä jostain, mikä oli sankarillista muiden silmissä. Sinä voit olla kiitollinen rutiineista, huomiosta, eleistä, tapahtumista, ymmärryksen jyväsistä…

Ajattele jotakin ihmistä ja käytä aikaasi; järjestele ja jäsennä mitä sinä haluaisit ilmaista ja kirjoita. Valinta on sinun sen suhteen miten saat viestin heidän käsiinsä. Antamalla sen heille suoraan käteen tai lukemalla sen heille henkilökohtaisesti. Suositus? Paras kokemus on lukea se ääneen ja siitä yhdessä puhuminen.

Pelkän “kiitoksen” tuolla puolen on kokemus ja tunne. Löydä itsellesi parhaiten toimiva tapa antaa, saada ja nauttia kiitosta. Se on yksi varmimmista tavoista löytää tyydytystä ja jälleen kerran uudistaa meidän kokemuksemme identiteetistämme.

Jonkin tällaisen jakaminen antaa hiljaisesti oman panoksensa yhteyteen sinun myönteisten tunteidesi kanssa ja lisää jälleen yhden kiven lisää siihen polkuun jota me rakennamme, hetki hetkeltä, kohti meidän omaa onneamme.

“Kiitollisuus on ainut salaisuus joka ei voi paljastaa itseään.”

-Emily Dickinson-