Kielelliset erityisvaikeudet lapsuuden aikana

Lapsen aivot kehittyvät valtavin harppauksin yhdessä monimutkaisimpien kognitiivisten toimintojen, kuten lajimme evoluution päätekijän, eli puheen ja kielen kanssa. Kykymme kommunikoida eri kanavien kautta on laajentanut valtavasti niiden aktiviteettien skaalaa, joka tänä päivänä löytyy meidän ihmiskuntamme ulottuvilta.

Puhe ja kieli ovat erittäin monimutkainen taito, joka on hankittava ja hiottava lapsuuden aikana. Tässä vaiheessa syntyy myös suurin osa kieliongelmista ja mikäli niitä ei hoideta, alkavat niiden vaikutukset heijastua myös aikuiselämässä.

Mitä kielelliset erityisvaikeudet ovat?

Puheen ja kielen häiriöitä ilmenee lapsilla silloin, kun heidän oppimisessaan esiintyy vaikeuksia tai viivästyksiä. Koska kognitiiviset taidot eivät kehity kaikilla ihmisillä samalla tapaa, käytetään tätä käsitettä niissä tapauksissa, joissa lapsella esiintyy erityisiä vaikeuksia oppia kieltä ja puhetta.

Vaikka nämä kielelliset erityisvaikeudet voivat vaarantaa muiden taitojen oppimista, edustavat ne valikoivaa puutteellisuutta tietylle oppimiselle, eivät niinkään globaalia puutteellisuutta. Tunnetuin esimerkki näistä on dysleksia, joka vaikeuttaa lukemista ja kirjoittamista, vaikka itse älykkyysosamäärä pysyykin normaalien parametrien sisällä.

Aivojen kypsyminen ja kielen kehittyminen

Kielen kehittyminen on asteittaista ja riippuu asianmukaisesta hermosolujen kehityksestä aivoissa. Kahden vuoden iässä lapsi ottaa ensiaskeleensa spontaanissa kielessä, joka tapahtuu samanaikaisesti motoriikan kehityksen valtavien harppausten kanssa, mikä taas johtaa hypoteesiin näiden kahden taidon samanaikaisesta kehityksestä. Tämä prosessi osuu yhteen hermoston solujen myelinisoitumisen kasvun kanssa.

Esimerkiksi puolen vuoden ikäisen vauvan on motoriikan kehityksen ja vuorovaikutuskykyjensä ansiosta mahdollista jo ymmärtää hymyjä. Toisena esimerkkinä voisimme ottaa 5-vuotiaan lapsen, jonka motorinen kehitys on jo lähes täydellinen, ja joka kykenee suorittamaan monimutkaisempia sanallisia tehtäviä, kuten kertomaan oman ikänsä tai toistamaan neljän numeron sarjoja.

Miten varhainen aivovaurio vaikuttaa puheen ja kieleen oppimiseen?

Varhaiset aivovauriot ovat yleensä seurauksia onnettomuuksista. Ensimmäinen puutteellisuus johtuu vauriosta, joka on seurausta hermostovaurion taustalla olevista neuraalisista muutoksista. Seuraavassa vaiheessa oppimisessa alkaa esiintyä poikkeavuuksia, jotka taas johtuvat tästä neuraalisesta uudelleen organisoinnista.

Lasten aivojen plastisuus mahdollistaa toiminnallisen uudelleenjärjestelyn, mutta se ei voi poistaa kehityshäiriöiden todennäköisyyttä, jotka voivat olla joko diffuuseja tai fokaaleja aivovamman tyypistä riippuen.

Dysleksia

Dysleksia eli lukemisen erityisvaikeus (tai lukihäiriö) on lukemiseen ja kirjoittamiseen vaikuttava häiriö, joka johtuu sanojen, tavujen ja kirjainten järjestyksen sekaannuksesta.

Dysleksia on yksi yleisimmistä kielellisistä erityisvaikeuksista. Dysleksia voi olla seurausta auditiivisen informaation käsittelyyn liittyvistä vaikeuksista, joka taas puolestaan ​​viittaa visuaalisen havainnollistamisen ongelman alkuperään. On myös mielenkiintoista huomauttaa, että dysleksian aiheuttamat muutokset vaihtelevat kirjoitusjärjestelmän mukaan.

Kuinka dysleksia voidaan tunnistaa?

Dysleksiasta kärsivillä lapsilla, joilla on erityinen oppimishäiriö, on ongelmia kieleen liittyvien aspektien asianmukaisessa ymmärtämisessä, mikä ilmenee kirjoittamisessa ja lukemisessa. Näitä oppimisvaikeuksia ilmaisevia merkkejä voivat olla esimerkiksi seuraavat:

• Tarkkaavaisuuden puute: tehtävät voivat vaatia liikaa kognitiivisia resursseja ja tämä aiheuttaa lapsessa henkistä väsymystä, joka johtaa keskittymisongelmiin.
• Lateraaliset ongelmat: vaikeudet erottaa oikea vasemmasta sekä yleisiä hankaluuksia spatiaalisessa hahmotuksessa.
• Vaikeudet esimerkiksi sormien tunnistamisessa ja nimeämisessä.
• Epävarmuuden ja itsepäisyyden tuntemukset.

Kuinka erottaa dysleksia ja dyskalkulia toisistaan?

Dysleksiassa ei esiinny erityistä numeeristen lukujen tunnistamisen puutteellisuutta, vaan kyseessä on ongelma ymmärtää yleisesti kieleen liittyviä abstrakteja käsitteitä.

Toisaalta taas dyskalkulia on kyvyttömyyttä työskennellä numeeristen käsitteiden kanssa. Tärkeimmät merkit dyskalkulian määrittämiseksi ovat:

• Vaikeudet perustoimintojen oppimisessa ja muistamisessa.
• Ongelmat merkkien oikeassa tunnistamisessa ja käytössä.
• Päässälasku on mahdotonta, jolloin alkeellisempiin strategioihin, kuten sormilla laskemiseen turvautuminen on tarpeen.
• Vaikeudet ymmärtää numeerisia käsitteitä, kuten “suurempi kuin”.
• Ongelmat numeroiden abstraktin ja spatiaalisen esittämisessä aiheuttavat myös vaikeuksia niiden kirjoittamisessa.

Kielellisten erityisvaikeuksien ja kehitysvamman erot

Kielelliset erityisvaikeudet, redundanssista riippumatta, ovat kehitykseen liittyviä ongelmia, joita esiintyy vain kielellisellä alueella ja jotka voivat vaikuttaa myös muihin alueisiin.

Toisaalta taas kehitysvamma on globaalinen älyllisen toiminnan muutos, mikä käy ilmi lapsen kehityksen varhaisessa vaiheessa normaalia alhaisemman älyllisen keskiarvon kautta.

Kielelliset erityisvaikeudet: arviointi ja hoito

Ensinnäkin kielellisen erityisvaikeuden arvioinnin suorittaa usein monitieteinen ryhmä, joka voi koostua esimerkiksi seuraavista alan ammattilaisista:

• Puheterapeutti: Vastaa siitä määritelmästä, millä kielen alueella puutteellisuutta esiintyy.
• Neuropsykologi: Vastaa aivojen toimeenpanevien funktioiden arvioinnista silloin, kun kyseessä on aivovamman aiheuttama oppimisvaikeus. Lisäksi neuropsykologi voi teetättää niin sanotun differentiaalisen diagnoosin muiden neuraalisten muutosten poissulkemiseksi.
• Psykologi: Vastaa emotionaalisen puolen hoidosta, sillä monilla oppimisvaikeuksilla on tapana ilmetä perheessä tapahtuneen kriisin jälkeen.
• Opettaja: Opettajat ovat avainasemassa, sillä he kykenevät yleensä tunnistamaan ongelman koulun ilmapiirissä.
• Muut asiantuntijat: Myös neurologit, lääkärit ja psykiatrit osallistuvat kielellisen erityisvaikeuden arviointiin silloin, kun kyseessä on orgaaninen vaurio tai syy.

Hoito

Kielellisten erityisvaikeuksien hoito vaatii useiden eri asiantuntijoiden panosta. Kielellisen erityisvaikeuden tunnistamisen jälkeen asiantuntijat yhdessä kehittävät strategian lapsen oppimisen korjaamiseksi ja ohjaamiseksi.

Puheterapeutti on puheen ja kielen ammattilainen, joka voi rakentaa harjoitusten sarjan, jonka avulla lapsi oppii parantamaan kielellisiä taitojaan.

Esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa foneettisen ongelman vuoksi lapsi ääntää sanoja väärin tai sekoittaa L- ja R-kirjaimet, puheterapeutti kehittää sarjan motoristisia ja kielellisiä lausumisharjoituksia, jotka auttavat korjaamaan suun ja kielen asentoa oikean äännähdyksen synnyttämiseksi.

Ammattilaisten interventio riippuu esiintyvän kielellisen ongelman tyypistä. Tässä vaiheessa opettajien osallistuminen kuuloon ja kieleen on erittäin tärkeää, sillä heidän tehtävänään on kiinnittää erityistä huomiota siihen, millaisia ongelmia lapsella on kielen ymmärtämisessä ja ilmaisussa.

Myös psykologin osallistuminen hoitoon on tärkeää, sillä tätä kautta voidaan ratkaista sellaiset tunteisiin ja motivaatioon liittyvät ongelmat, jotka voivat mahdollisesti estää lapsen kehittymistä.

Yhteenvetona on vielä muistutettava, että lapset omaavat korkeamman aivojen plastisuuden, sillä monet heidän aivojensa toiminnoista ovat vielä kehitysvaiheessa. Tästä syystä onkin välttämätöntä, että kieleen ja puheeseen liittyviin ongelmiin puututtaisiin mahdollisimman pian.

Varhaisessa vaiheessa hoidetusta dysleksiasta kärsivä lapsi voi kehittää strategioita ja taitoja asianmukaisen oppimisen saavuttamiseksi. Päinvastoin tämä voi taas osoittautua hyvin vaikeaksi prosessiksi sellaiselle ihmiselle, joka yrittää selättää ongelman 20 tai 30 vuoden kuluttua virheellisen oppimisen alkamisesta.