Agnosia: kyvyttömyys tunnistaa tuttuja asioita

4.5.2019
Mitä jos yhtenä päivänä et voisi tunnistaa sateenvarjoa kävelykepistä? Tai mitä jos et pystyisi tunnistamaan esineitä tuntoaistin perusteella? Jos jotain tällaista sattuu sinulle säännöllisesti, on mahdollista, että kärsit jonkin tyyppisestä agnosiasta, tai kyvyttömyydestä tunnistaa tietoa, jonka havaitset viiden aistisi avulla.

Sana agnosia oli Sigmund Freudin vuonna 1891 käyttöön ottama sana. Kaikki aistisi saattavat toimia kunnolla, mutta aivosi eivät kykene tunnistamaan tietoa, jotka aistisi saavat ympäristöstäsi. Aivohalvaus, aivovaurio ja hapenpuute voivat kaikki aiheuttaa vahinkoa, joka johtaa agnosiaan.

Sana agnosia on peräisin antiikin kreikan kielestä, ja tarkoittaa ”tiedon puutetta”.

Agnosian tyypit

Jokainen, joka kärsii agnosiasta, kokee turhautumista, voimattomuutta ja ahdistusta, johtuen kyvyttömyydestä tulkita mitä hän näkee, tuntee tai maistaa. Tämä on aivan kuin aivot ja aistit lakkaisivat puhumasta yhteistä kieltä. Aivan kuin niiden välinen yhteys olisi katkaistu.

Tästä syystä on tavallista ja ymmärrettävää, että agnosiasta kärsiville ihmisille kehittyy masennusta. Tämä yhteyksien katkos vaikuttaa maailman havaitsemiseen ja sen kanssa vuorovaikutuksessa olemiseen.

agnosia voi tuntua kuin olisi haamu

On tärkeää huomauttaa, että agnosia ei tarkoita että kaikista aisteista tulisi yhtäkkiä heikentyneitä. On olemassa monta eri agnosiatyyppiä, kuten:

  • Visuaalinen: Kyvyttömyys nimetä ja luokitella objekteja sen perusteella, miltä ne näyttävät. Esimerkiksi kyvyttömyys katsoa tennismailaa ja tunnistaa, että kyseessä on maila.
  • Auditiivinen: Vaikeus tunnistaa äänitä. Esimerkiksi kyvyttömyys erottaa musiikissa esiintyviä instrumentteja.
  • Kosketusaistillinen: Kyvyttömyys tunnistaa esineitä kosketuksen välityksellä. Esimerkiksi vaikeus erottaa lusikka haarukasta niitä koskettamalla.
  • Spatiaalinen: Vaikeudet suunnistaa ja luoda henkisiä karttoja. Esimerkiksi kyvyttömyys piirtää oman kodin pohjapiirros.
  • Motorinen: Vaikeus muistaa ja suorittaa opittuja liikkeitä. Tunnetaan myös apraksiana. Esimerkiksi t-paidan pukeminen alavartaloon ylävartalon sijaan.
  • Ruumiillinen: Vaikeudet tunnistaa omaa kehoa. Esimerkiksi ajatus siitä, että omat raajat kuuluvat toiselle henkilölle.

“Olin haamu, katsoin itseäni ja näin vain sumentuneita piirteitä, aivan kuin ne olisivat vain jälkiä. Näin peilissä haamun, enkä tiennyt kosketinko suutani, korvaani vai nenääni.”

-Esther Chumillas, kärsii visuaalisesta agnosiasta aivokalvontulehduksen seurauksena-

miehellä ei ole kasvoja

Petolliset aivot

Nyt kun olemme käyneet muutaman agnosiatyypin läpi, meidän on mainittava, että tavallisesti tämä vaikuttaa vain yhteen aistiin. Tämä tarkoittaa sitä, että motorisesta agnosiasta kärsivä henkilö ei todennäköisestikään kärsi myös auditiivisesta agnosiasta. Poikkeuksia on kuitenkin aina olemassa.

Syy siihen, miksi ihmiset kärsivät tavallisesti yhdestä agnosian tyypistä on, että tavallisesti vain yksi heidän aivojensa osa on vahingoittunut. Jos esimerkiksi temporaalisessa aivolohkossa on jokin vaurio, henkilö kärsii todennäköisesti auditiivisesta agnosiasta. Ja esimerkiksi takaraivolohkon vaurio aiheuttaa todennäköisesti visuaalista tai spatiaalista agnosiaa.

Jos kaksi aivojen aluetta on vaurioitunut, on mahdollista, että henkilö voi kärsiä enemmän kuin yhdestä agnosian tyypistä. Mutta onko agnosiaan parannusta? Onko huomattavalle kehitykselle toivoa, kun aivot ovat vaurioituneet?

Vastaus on kyllä, kehitykselle on toivoa. Kiitos tästä kuuluu välineille, joita toimintaterapia, puheterapia ja neurologit tarjoavat. Kognitiivinen kuntoutus esimerkiksi opettaa potilaalle tiettyjä temppuja kasvojen tunnistamiseksi, kuten esimerkiksi kasvojen selvästi erottuviin piirteisiin keskittyminen ja niiden huomioiminen.

Agnosia ei ole kovin tunnettu termi. Mutta tämä tila on nyt tunnetumpi kuin koskaan ennen. Kiitos ammattilaisten, jotka omistautuvat tutkimaan ja oppimaan enemmän agnosiasta, nyt meillä on resursseja ja välineitä, jotka voivat helpottaa agnosiasta kärsivien elämää merkittävästi, vaikka heidän tapauksiaan ei voidakaan parantaa täysin.

“Joskus en ole varma, mihin suuntaan pitäisi kääntyä. Eksyn jatkuvasti.”

-Anne, kärsii spatiaalisesta agnosiasta-