Kävely kannattaa, vaikka kaatuisitkin

8.2.2017 en Psykologia 193 Jaetut
Kävele tyttö

Kävele, kävele, kävele. Älä koskaan väsy kävelemiseen, sillä siitä löydät tarkoituksen olemisellesi, tahdonvoimasi taistella, ja rohkeuden olla antamatta periksi. Vaikka kaatuisit, nouse ylös ja jatka matkaa. Sinä ansaitset jokaisen mahdollisuuden jonka voit puristaa elämästä, jonka kaksi ihmistä päättivät aloittaa sinulle.

Me opimme kävelemään pian syntymämme jälkeen, ja sen avulla ymmärrämme, että kävelläksemme meidän on opittava ylläpitämään tasapainoa. Itse asiassa, sinä kaaduitkin uudelleen ja uudelleen, mutta joku oli siinä nostamassa sinut takaisin ylös lattialta, uudelleen ja uudelleen. Kaatuminen tarkoittaa, että saat aloittaa uudelleen.

”Ihmiset eivät huku siksi että he putoavat jokeen, vaan siksi että he pysyvät upoksissa.”

-Paolo Coelho-

Ja niin se etenee, kunnes kävelystä tulee toimintaa, jossa toinen jalka liikkuu toisen eteen ilman muiden ihmisten apua. Yhtäkkiä totumme siihen ettemme kömpelösti kaatuilekaan niin kuin silloin kun olimme pieniä. Sen sijaan että kaatuisimme maahan fyysisesti, opimme mitä tarkoittaa kun kaadumme henkisesti, ja meidän täytyy taistella löytääksemme tavan nousta uudelleen.

Tein virheen, entä sitten?

Ehkä se tapahtuu siksi että kaatuminen sattuu enemmän kuin ennen ja taakkamme kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi jokaisella kerralla. Meitä painaa alas toisten katastrofien paino, toisten myrskyjen voima, nostalgian mustat aukot, ja päämäärät joita emme koskaan saavuttaneet koska teimme virheitä.

sydan-selassa

Sinuun on sattunut, olet itkenyt, ikävöit sitä mitä ei enää ole, teit virheen ja kaaduit, mutta se on ok. Et voi unohtaa sitä, sillä kuten Eduardo Galeano sanoi, kävely on sen arvoista, vaikka kaatuisitkin.

Vaurio ei riitä päihittämään ketään joka uskoo paranemisen mahdollisuuteen. Edessä on uusia myrskyjä ja uusia tulia jos päätät istua ja odottaa. Lisää ihmisiä tulee nostamaan sinut ylös ja valtaamaan ajatuksiasi jotta voit lopettaa ikävöimästä sitä mitä ei enää ole.

Virheiden tekemisessä ei ole mitään väärää. Olemme kaikki ihmisiä, ja niin ollen saavutamme päämäärämme päästyämme epäonnistumisten, epäröinnin ja heikkouksien yli, ja ne tekevät meistä vahvempia. On hyvä jatkaa horisonttiin katselemista, mutta muistaa aina uskoa siihen, että voit oppia sanasta ”ei”, uskoen aina että on vahvuus tuntea maa jolla kävelemme, ja mistä se on tehty.

”Kun valmistaudut matkallesi Ithacaan, rukoile että tie on pitkä, täynnä seikkailuja, täynnä tietämystä.”

-Constantine P. Cavafy-

Ainoat ihmiset jotka häviävät

Elämäni vuosien aikana olen oppinut ettei kukaan, joka on valmistautunut tunnistamaan mitä he voittivat kaikista vaikeimpina aikoina, häviä. Sillä voitat aina jotakin, silloinkin kun osut pohjaan. Pystyt siihen jos voit käyttää maata kiipeämään ylös kuopasta ja pääsemään ulos.

paperilinnut

Ketään ei voida säästää henkisiltä kaatumisilta, ja uskaltaudun sanomaan että se on täysin välttämätöntä kokea, sillä silloin opit pyyhkimään polvesi, parantamaan naarmusi ja siirtymään kokemuksesta eteenpäin. On totta, että monet kokemukset ovat hyvin vaikeita ja kipu on kamala, mutta jos yrität ymmärtää kehosi viestejä ja kohdata ne, se auttaa sinua tuntemaan olosi paljon paremmaksi.

Jos kaadut, se johtui siitä että kävelit

Jatkuvien ponnistelujen voitot tulevat olemaan kunniamerkkisi, paikka josta tulet ulos aina enemmän elävänä. Kaatumisen riski on kaikkien niiden muiden tunteiden arvoinen, joita koet loppumatkan aikana, ja kaikki ihmiset jotka ovat siellä sinua varten, odottavat näkevänsä sinun hymyilevän.

Vesivärinainen ja perhonen

Kävely on tärkeää. Se on tarkoituksesi löytämistä maailmassa ja kasvun mahdollisuuksien antamista itsellesi, potentiaalisi paljastamista ja unelmiisi uskomista. Se on uusien suunnitelmien tekemistä silloin kun alkuperäinen ei toiminut, se on hyvän maistamista ja huonon sulattelua. Sinun pitää jaksaa kävellä antamatta periksi. Sinä pystyt siihen, ja sinun pitää aina ajatella itseäsi, ja sinun tulee jatkaa eteenpäin.

”Ei ole sen arvoista kulkea tämän maailman läpi maistamatta elämää ainakin vähän.”

-Frida Kahlo-

UUTISIA VERKOSSA